Kliinisyys maalintekopaikoissa on ollut se erottava tekijä tässä sarjassa tähän mennessä. Tapparan kolmas maali oli täydellinen esimerkki siitä, Pelsulla ensin yksi hyvä ja toinen loistava maalipaikka, mutta noista ei saatu edes vetoa kohti maalia ja seuraavasta tilanteesta kolahtikin sitten omiin. Pelinä joukkueelta ehkä vaisuin tähän sarjaan.
Jotenkin tuo avausmaalin merkitys on korostunut kummassakin kotipelissä kun se on tullut niin aikaisin. Tämän jälkeen ei oikein sitä samaa lennokkuutta ole saatu enää peliin, jonka myötä myös maalipaikoissa on alkanut tärräämään, joskin Tappara on myös todella laadukas ja hyvin puolustava jengi. Noh, vielä on pelejä jäljellä ja positiivista ehdottomasti se, että vaikka tuo Kelleherin viime minuutin maali oli tämän pelin kannalta merkityksetön, voi se olla henkisesti kuitenkin iso ajatellen seuraavaa peliä.
Henkinen paine alkoi myös katsomossa nousta kun muutama sankari alkoi nokittelemaan keskenään, miten toinen ei jaksanut kuunnella toisen negatiivisuutta ja samalla tämä negatiivinen kaveri vaati tätä toista kaveria kannustamaan positiivisemmin... Mielenkiintoinen yhtälö.