Ottihan se 0-2 maali kuitenkin kimmokkeen Tuomisesta, joten tänään ei Myllyniemelle helppoa mennyt ja ottihan se taas parikin gamesaveria siinä vaiheessa, kun Saipan pakit tai vaikkapa Grünn tarjoili ratkaisun avaimia Jokereille. Muutenkin maalivahtipeli on Saipan kenties vahvin osa-alue.
Saipan ongelmat: Backman, Pukka, Koponen, Lippojoki, Tuominen ja Levokari eli puolustus. Todellisuudessa taso ei päätä huimaa muutenkaan, mutta jos näistä lähes jokainen pelaa vielä alle oman maksimitason, niin ei sillä kovin pitkälle pötkitä. Levokarille sattui ehkä se suonenveto viime kauden alussa, mutta vaikka hän olisikin hetkellisesti ylisuorittanut, niin ei tuota nykyistä sipsuttelua voi kukaan pitää erityisen hyvänä tai hyväksyttävänä pelinä. Ehkä välttelee jäähyjä, ehkä ei, mutta ei tuosta mitään puolustuksen isäntää saa kyllä leivottua hyvällä tahdollakaan. Tuominen tekee pieniä mokia jatkuvasti, jotka sitten heijastuvat mm. ylivoimapelissä. Backman pelaa tps-tasollaan. Pukka sekoilee ne perinteiset muutamat kerrat per matsi. Koponen on korkeintaan mestis-tasoa ja Lippojoki samoin. Näistähän bout jokainen pelaaja on naurettu ulos edellisistä joukkueistaan ja totuuden nimissä meno näyttää muutamien kohdalla juuri siltä, kuin on aiemmin muiden joukkueiden keskusteluista voitu lukea.
--> Tuollaisella pakistolla(nykyisellä tasolla) ei voi pelata voittavaa lätkää.
Hyökkäys: paperilla 2 hyvää, 1 ok ja 1 onneton kenttä. Alakentissä ei taklausvoimaa, ei rynnimistä, ei rouhimista eli kukaan ei sytytä joukkuetta kentällä. Paremmat kentät sen sijaan kärsivät siitä, että a) pakiston avut ovat nollissa, b) parhaita kuormitetaan kenties liikaa, c) Redenbach on paska jne. Ongelmallista on myös se, ettei pelipaikoista ole oikeastaan mitään kilpailua. Kuka tahansa pelaaja tajuaa sen, että jos Mankinen ja Jasko saavat jatkaa pelaavassa kokoonpanossa illasta toiseen, niin ei kenenkään tarvi esittää oikeastaan mitään, että paikka kokoonpanosta löytyy. Riittää kun täyttää ruutunsa ja yrittää sen mukaan miten huvittaa.