Miten voit nähdä tilanteen "todella positiivisena", kun lahtelaiset junnujoukkueet pitävät vuodesta toiseen perää omissa sarjoissaan. Esim. C-nuorissa ei tahdota millään päästä edes SM-sarjaan! Minusta tämä ei todellakaan vaikuta "todella positiiviselta"!!!
Siten että toiminta alkaa näyttää jo ammattimaiselta juniorikiekkoilijoiden kehittämiseltä, eikä amatöörimaiselta puuhastelulta. Ei se että toimintatavat rakennetaan uusiksi ja toimintaa muutetaan, suoraan tarkoita sitä, että automatic junnujoukkueet nousevat sm-sarjaan. Nyt tämä nykyinen C-juniori ikäluokka on myös sen aikuisen toiminnan peruja milloin asiat eivät olleet samalla tolalla kuin nyt. Tarkoitan sitä että nuorten pelaajien kehityksessä meni myös tärkeät ''nassikkavuodet'' hukkaan. Tämän nykyisen C-junioireiden ikäluokan kehityksessä tulee (ainekin toivoakseni) hyppy parempaan, tai ei sekään ole pois suljettua että ikäluokka on vain ns. huonompi, niin vain käy aina joskus.
Myös se pitää muistaa, että kun puhutaan kasvuikäisistä nuorista (C-, B-, ja osittain vielä A-juniorit), murrosikä alkaa kaikilla eri aikaan. Se että samassa ikäluokassa pelaa biologiselta iältään parhaimmillaan jo aikamiehen kropassa olevia poikia on yksi osatekijä mikä vaikuttaa joukkueiden voimasuhteisiin ja menestymiseen. Pitää osata katsoa sen hetkisten tulosten taakse ja oikeasti analysoida tarkkaan kunkin pelaajan yksilökohtainen potentiaali, kehittymisvaihe ja oma halu olla tulevaisuudessa huippukiekkoilija. Ei pelaajia kehitetä sen takia, että pärjätään junioreissa vaan siksi, että nämä pelaajat tulevat tulevaisuudessa olemaan liigajoukkueen selkäranka. SM-liigasta tulee oman näkemykseni mukaan lähivuosina entistä enemmän kasvattajasarja ja silloin ainoa tie olla joka vuosi huipulla on oma junioritoiminta.
Ensin on tehtävä asiat oikein ja ammattimaisesti. Sen jälkeen vasta tulevat tulokset. Tulokset tietenki korreloivat toiminnan tasoa ja joukkueen potentiaalia muihin verrattuna, sitä en kiistä, mutta junioiriurheilussa tärkein tulos on se kuinka monesta tulee ns. pelaaja ja kuinka monesta ei. Yksittäiset junioreiden Suomen mestaruudet ovat tietysti hienoja saavutuksia ja osatavotteita matkan varrella, mutta eivät itseisarvo sinänsä, mikä määrittelisi aina automaattisesti onko pelaajissa ainesta vai ei.
Toivottavasti selvensi käsitystäni siitä miksi näen tilanteen positiivisena, ehkä todella positiivisena on hieman ylisana kun muistetaan tämän hetkinen menestys, mutta tilanne on mielestäni verrattuna aiempaan todella positiivinen.