Paljon on myös pelaajista itsestään kiinni. Niemeläkään ei pysty sellaista pelaajaa auttamaan, kuka ei joko tahdo tai yksinkertaisesti vain kykene parantamaan omaa tekemistään. Nordgren pelasi tällä kaudella hyvän kauden aina siihen saakka kunnes loukkaantui taas kerran. Viime kausi meni Nordgrenilta läskiksi sen takia ettei päässyt kesällä treenaamaan kunnolla johtuen jälleen kerran loukkaantumisista. Tällaista pelaajaa on lopulta vaikea auttaa määräänsä enempää, kun realiteetit tulevat vastaan kropan kestävyyden kohdalla. Kivenmäellä oli loukkaantuminen vaivaamassa myös viime kaudella kun poika pääsi ensimmäistä kertaa jäätreeneihin mukaan vasta syyskuussa, mutta tällä kaudella Otolla sen sijaan on ollut lähinnä asenteessa se vika ja sen vuoksi poika myös istui koirankopissakin reilun kuukauden verran heti kauden alussa. Siinä ei paljon auta sukunimi selässä tai mahdollinen omattu potentiaali, kun omaa junnuputkea pitkin puskee paremmalla asenteella ja työmoraalilla varustettuja kavereita ohi, kuten nyt vaikka Aatu Jämsen ja Jesse Kiiskinen. Ei se Aatukaan ollut lähtökohtaisesti hyvässä tikissä tälle kaudelle, vaan Niemelä joutui antamaan kunnolla raippaa ennen kuin poika alkoi tekemään töitä, ja nyt se työ alkaakin jo kantaa sitä hedelmää. Killinen taas on mielestäni samanlainen syvyyshankinta kuin Konsta Hirvonenkin oli. Ei välttämättä kaukalon näyttävin tai edes paras mies, mutta varmasti tunnollinen harjoittelija ja duunari.
Samalla sitten uusilla pelaajilla kestää aikansa omaksua uuden talon tavat ja päästä siihen Niemelän valmennustyyliin ja -tapaan kiinni. Pelicansin organisaatiossa Liigassa ja junioreissa menetellään tällä hetkellä hyvin samanlaisella tavalla ja tyylillä valmennuksenkin suhteen, jolloin se hyppy Pelicansin junioreista sinne Pelicansin liigamiehistöön niillä omilla junioreilla on hieman maltillisempi, kun on tottunut tekemään jo vuoden tai pari ihan samalla tavalla hommia junioreissa kuin mitä Liigassakin tehdään ja pääsee seuraamaan todella läheltä liigamiehistön tekemistä osallistumalla näiden treeneihin kauden aikana. Niemeläkin myös kehittyy valmentajana koko ajan, joten jos hänellä oli esimerkiksi X-tyyli valmentaa tuossa U18-kultaa ottaneessa maajoukkueessa, mistä moni nuori pelaaja hänet tuntee, niin Pelicansin valmentajana nyt kolmannella kaudella hänellä todennäköisesti on jo Y-tyyli tehdä asioita. Kokenut veteraani Antti Tyrväinen kommentoi syksyllä, että hänellä oli vaikeuksia päästä Niemelän valmennustapaan ja -tyyliin sisälle, eikä se sopinut hänelle juuri yhtään kun oli tottunut täysin erilaiseen valmennukseen. Sama voi olla näillä Killisillä ja Kivenmäillä, että tuo Pelicansin penkin takana toimiva Tommi Niemelä ei enää olekaan se sama Tommi Niemelä sillä samalla valmennustyylillä ja -tavalla kuin neljä tai viisi vuotta sitten siellä U18-majussa, etenkin kun nyt ei puhuta turnausvalmentamisesta vaan ihan seuratason valmentamisesta.