Olihan peli jo jonkin verran parempaa kuin lauantaina, joskaan ei välttämättä kovin viihdyttävää. Hienointa pelissä oli nähdä Norrena taas tosipuuhissa. Voittamisen tahtoa ja joukkueen sytyttämistä, välillä yliampuvuuteenkin saakka. Tiukassa paikassa näen aina mieluummin maalilla Norrenan kuin Niittymäen. Vaikka Antero saattaakin maalivahtina ihan noin teknisesti olla Norrea parempi, ajaa Norrenan vimma ja voittamisen halu tiukoissa paikoissa edelle.
Puolustuspelikin toimi tepsillä ok, mutta se kummastuttaa edelleenkin, että mitä Josephille on tapahtunut, ovatko ajatukset jo karanneet Sveitsiin vai peräti Kanadan maalle asti. Hyökkäyksestä taas tehoja kaivattaisiin edelleen melko lailla lisää, nyt kun jatkossa on todennäköistä, että omassa päässäkin Tapparaa vastaan silloin tällöin heilahtaa. Jos/kun erityisesti Nurmista ja Schaeferia ei oman pään puolustaminen mitenkään hirvittävän paljon kiinnosta, niin europinon kuittaamiseksi voisi aina välillä käydä sitten tuikkaamassa vastapäätyyn maalin tai kaksi, ihan noin niinkuin omaatuntoa lepyttääkseen. No ainakin on varaa tehoja parantaa.
Pelisarjana tämä ei jää mitenkään historiallisempien joukkoon, mutta lahtelaisille täytyy kyllä antaa tunnustusta (varsinkin kun muistaa viime vuotta). Paketti pysyi kasassa neljässä ottelussa hyvin muutamia, tosin sitten melkomoisia, virheitä lukuunottamatta. Veikkaanpa että jatkoonmennessään pelikaanit olisivat aiheuttaneet porkkanapöksyillekin tiukat oltavat matkalla finaaleihin. Että onnea vaan lahtelaisille, komeaa työtä. Toivotaan, että matkanteko jatkuu yhtä rivakasti myös Elorannan lähdön jälkeen.