Pelikaanin havaintoihin on helppoa yhtyä. Ei tämä kahden jumbon väkinäistä vääntämistä ollut ainakaan, vaan ihan viihdyttävää, tapahtumarikastakin kiekkoa jossa molemmilla oli hetkensä. 0-4 ekalle erätauolle ja ajattelin että soon siinä, mutta mitä vielä! Elintärkeä 1-4 kavennus kyllä antoi hyvän lisän kotijoukkueen peliin, eikä 1-5 kurotuskaan sitä tappanut. Sen sijaan tässä kohtaa SaiPalla alkoi kolkutella ajatus että peli on ohi, mutta jälleen löysäily kostautui ja kaveri otettiin itse peliin mukaan. 2-5 kavennus oli aivan myrkkyä ja seuraava vielä enemmän. Saarisen maalin jälkeen SaiPa pyrki aivan oikein vähän pistämään voimaa peliin ja taklata Pelicansin hurmoshenkisen rynnistyksen alkuunsa mutta voi voi kun omissa soi heti perään!
Nurmisella maila kävi aina, kun Pelicans-maalin edessä pelattiin. Pasi oli ajoin hyvä (48 torjuntaa oli laskettu), mutta Forrestin 0-4 suupaisu taisi livahtaa hieman helponlaisesti. Myöhemmin koko Pelicans-puolustus myös nukkui, eikä Nurmiselle tekisi mieli enempää piikkiin laittaa. Tosin seurasin myös peliä toisesta päästä, eikä kovin tarkoista havainnoista voi puhua. Sen sijaan toisen erän puolustuksen ohjaamisen kuuli hyvin katsomoon asti, ja Nurminen tuleekin jättämään ison aukon myös Pelicans-puolustukseen, joka tosin ei mielestäni muutenkaan loistanut. Jatkopeleissä painetaan kovaa pakkiin kiinni Pelicans-päädyssä, ja kiekko saadaan riistettyä joka kerta; samoin pelin avaus sekosi helpohkon oloisesti. Nurminen kuitenkin taisteli useita tilanteita jopa apinan raivolla ja numerot olisivat voineet kehittyä rumemmiksikin ilman hyvää maalivahtityötä - jos sitä nyt "hyväksi" voi 6 päästetyn maalin jälkeen sanoa. Nurmiseen kuitenkaan Pelicans ei hävinnyt, ei varmasti. Sen sijaan Nurminen oli vetänyt halliin hyvin väkeä ja sai kyllä hyvää kannustustakin kotiyleisöltä.
SaiPa oli ekan erän hyvä! Työtä, syöttöjä, vauhtia, järkeä pelissä. Kukaan ei kahvannut, roikkunut eikä puhallellut muniin, vaan ylivoimakin pyöri ajoittain mielikuvituksella. 1-5 tilanteessa kuitenkin tapahtui paha hiipuminen. Selkä nousi tilanteissa, YV alkoi tökkiä jo hieman aikaisemmin, eikä pelin loppupuolen ylivoimasta kannata paljoa jälkipolville muuta kertoa, kuin "koittakaa te sentään tehdä jotain muuta!". No, Pelicansilla toisaalta oli koko ajan mielessä että peli kestää tasan 60 minuuttia, joten tämä yhtälö toi tasoituksenkin lähelle. Toisessa erässä sitten alkoi pieniä roikkumisiakin jo tulla, kolmannessa jo ajoin heiluivat mailatkin. Ajoittain parjatulta Timoseltakin pari ihan hyvää oivallusta, en havainnut erityistä hätäilyä (paitsi Pekkala) ja sitoipa ihan äijääkin laitaan muutamissa pahan tuntuisissa paikoissa. Kolmas erä alkoi (3-5) molemmilta mukavan ryminällä, mutta SaiPa jäi siinä hieman alakynteen ja Pelicansin kavennus suorastaan alkoi tuntua jopa todennäköiselle. Pelicans painoi, SaiPa ohjasi peliä huonosti, mutta omalla alueella oli kohtuuhyvää puolustuspeliä ja tilanteet jäivät siniviivan kulmalaukauksiin, joskin Jamo näytti pari kertaa osaamistaan tarvittavissa maalinedushärvellyksissä. Nämä kuitenkin siivottiin kokonaisuutena melko ansiokkaasti.
Kolmas erä sitten piti jo enemmän tuota vähän pelikurin höltymistäkin sisällään, välillä tuntui että vain sohittiin kiekkoa pois omalta alueelta vailla oikein mitään järkeä. Pelicans oli päästä pari kertaa hieman heikon vaihtorumban myötä pahoihin pistoihin, joten tässä toivoisi jatkossa tarkkuutta. Vaihtoon mennään kun kiekko toimitetaan vastustajan päätyyn, ei vasta sitten kun puolustaja on sen jo hakenut sieltä! Pari kertaa oli väärä vaihtokin lähellä, keltamustilla.
Niinkun tilastot kertovat, niin YV:llä tämä peli ratkottiin. Ensimmäinen erä oli lyöty kasaan nopeilla YV 0-1 ja 0-2 osumilla, tämän jälkeen lähinnä jännitti paljonko erä päättyy. Tuosta miinusta Pelicansille, että vasta erätauolla heräsivät mukaan toimintaan. Vastaavasti täytyy kuitenkin myöntää, että hyvin heräsivätkin, tasoitus oli lopussa hyvin lähellä. Lopulta SaiPa painoi taas yhden järkevän hyökkäyksen kotijoukkueen päätyyn, puolustus umpiunessa ja Koho pääsi siirtämään maalin takaa pitkällään olevan Nurmisen ohi kiekon maalin eteen, josta Skyttä näemmä sen toimitti sisään. Hyvä, tässä vaiheessa jengi alkoi poistua hallista. Loppu olikin sitten hieman rikkonaista, SaiPa halusi lähteä kotiin ja Pelicans rimpuili tasoitusta, tosin tuntui että taisi vähän usko kiriin lopahtaa lauantai-paidoissa kiitäneiltä pelaajiltakin. Hyvää perus-kiriä kuitenkin.
Banham oli ajoittain hyvin pelissä mukana, toisaalta taas ei oikein mitään säkenöivää tahtopelaamista. Pekkala oli hitaan oloinen, jonkun jopa järkevän oivalluksen muistan, mutta myös muutamia hieman tunaroituja tilanteita, ja lievää hätäilyä omalla alueella. Koho otti joitakin tärkeitä aloituksia, mutta ei sentään dominoinut. Tuomari oli tuomari, sellainen pitää olla jokaisessa pelissä. Jotain kahvauksiahan siellä jäi viheltämättä, mutta ei mitään suurta. Jos jompikumpi, niin SaiPa tuosta taisi hieman hyötyä, mutta sillä ei peliä ratkaistu.
Ensimmäisessä erässä peli ja luistin kulki, hyviä avauksia liikkuvalle miehelle ja järkeviä siirtoja itsensä vapaiksi pelanneille keltapaidoille. Toisessa erässä puolivälin jälkeen (1-5 tilanteessa) peli jäätyi ja hallinta siirtyi ehkä hieman enemmän Pelicansille vaikka yritin itse tolkuttaa yksinäni että ei tämä nyt ohi vielä ole. Mukava peli kuitenkin kokonaisuutena, kyllä tuosta lipun hinnan maksoi. Jamo oli yllättäen kotiyleisön hampaissa, mutta yksinäisenä SaiPa-kannattajana sai kuitenkin täysin rauhassa keskittyä omien suoritukseen; omien kannustuksesta huolimatta ei mitään ongelmia ollut lahtelaisyleisön kanssa, pikemminkin teki mieli välillä vaihtaa pari ajatusta pelistä vieressä istuvan kanssa.