Pelaajamarkkinoilta on kuulunut sen tyyppistä viestiä, että Pelicans on jälleen liikkeellä "kaarnamaisen nihilistisellä" otteella. Halvalla pitäisi saada hyvää, mutta kaikki tietää miten siinä leikissä käy. Tai ainakin pitäisi tietää tämän kauden jälkeen. Halvalla ei saa hyvää.
Mika Saarinenhan hankittiin urheilujohtajan tehtävään vastaamaan muun muassa pelaajahankinnoista. Kaarna varmasti luo raamit näiden pelaajien hankkimiseen, mutta on selvästi vähentämässä omaa vastuutaan joukkueen lopullisesta kokoamisesta.
Pelaajahankinnoissa epäonnistumisen pelkoa en näkisi syyksi antaa jatkoa tietyille pelaajille, "koska uusi vahvistus voi flopata". Jos tässä halutaan ensi kaudella pärjätä paremmin, on kiinnitettävä huomiota kärkiosaamiseen. Riittävätkö tämän kauden ykkösketjun miehet ensi kauden ykkösketjuun jne. vai löytyykö heille joku toinen paikka? Jostain kohdin sitä tilaa on tehtävä uusillekin pelaajille sekä mietittävä oikeanlaista roolitusta.
Tämän kauden alku oli katastrofi ja loppukausi lähenteli unelmaa. Mikä on varmuus siihen, että Aravirta saa tulevan kauden joukkueesta yhtä hyvin irti kuin Suikkanen tästä loppukauden tiimistä? Tämän kauden teemana näytti olevan hankkia muualla flopanneita pelaajia, jotka Suikkanen muuttaa Midaan kosketuksella kullaksi. Okei, osan pelaajien kohdalla tämä toimi jotenkin ja osa sitten ulostettiinkin joukkueesta. En pitäisi kuitenkaan näitä redenbacheja, männiköitä & pärssisiä missään nimessä varmoina suorittajina tulosyksikköön. Jostain meille on kaivettava ne laschit ja hodgmanit muuten voidaan pitää mestaruutena sitä säälipudotuspelipaikkaa.
Aravirta tosin viime visiitillään peluutti koko joukkuetta melko tasaisesti, joten tässä mielessä "läpivahva joukkue" on ehkä enemmän hänen mieleisensä. Tavoitteen ensi kaudella pitäisi kuitenkin olla jossain muualla kuin säälipleijareissa. Nykyiseen runkoon saa lyödä aikamoiset tekijämiehet, jos kokoonpanon puolesta pidettäisiin realistisena esimerkiksi sijoittumista runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon.