Raaka suoranopeus tyhjällä jäällä ei ratkaise yhtään mitään. Jonkun tyylipuhtaan kilpaluistelun päätykiekkoon ehkä, mutta 99 prossaa pelissä tulevista tilanteista on niitä, että sulla on joku vastustaja siinä eessä ja pitäs pystyy 1vs1 tekee jotain hyödyllistä (tässä saralla Smotherman oli sysipaska pelaaja). Ihan samaan tapaan ku Christiano Ronaldoksikaan ei tulla pelkällä pomputteluennätyksellä, vaan ratkasevinta on, että pystyt siinä tolkuttoman kovassa tilannenopeudessa tekee ne kikat ja laadukkaat ratkasut.
Redenbachilla on helvetin hyvä liuku ja kyky ohittaa vastustaja ilman järjetöntä luistimilla tikkaamista. Toisin sanoen pystyy säilyttämään sen nopeutensa kiekon kanssa ja heti tilaa saatuaan järkkäämään usein hyvän tekopaikan ketjukaverille. Jollain Marko Pöyhösellä toi kuvio menee tasan päinvastoin: huono liuku, joutuu tikkaamaan koko ajan eikä silti pääse vastustajasta 1vs1 ohi. Tää on toki turha vertailu, kun pelaajien roolitkin on täysin erilaiset. Pöyhöselle riittää että saa viskattua kiekon ränniin ja luotua kulmapainin.
Redenbachin ja Hakulisen kaltaset pelaajat nousee arvoonsa nyt, kun koko jengin pelaaminen on muuten pelkkää koohottamista. Joidenki pitää ymmärtääkin siitä pelistä jotain, eikä vaan tikata niillä luistimilla kakstoista potkua sekunnissa
tätä juuri tarkoitin, eli Redenbach pystyy kentällä lähes parhaiten nykypelsuista hyödyntämään nopeuttaan ja vaikka Tyllerö häviäisi esim J-P Pietilälle yhden suoranmitan luistelussa, ei se vaikuta juuri mitään, vaan se miten pelissä pystyy hyödyntymään sitä, esim Pietilä on varmasti todella nopea vauhtiin päästyään, mutta siitä ei ole iloa, jos on hidas kiihdyttäjä ja ei pysty muutenkaan käyttämään nopeuttaan.