Pelicansin A-juniorit ovat pitkästä aikaa tekemässä erittäin kovaa jälkeä pudotuspeleissä. Junnut kaatoivat hallitsevan mestarin HPK:n ensimmäisellä kierroksella ja johtavat runkosarjan toiseksi sijoittunutta TPS:aa voitoin 2-0 (kolmesta poikki).
Joukkueesta on noussut esiin erityisesti hyvin maalilla pelannut Juvonen, nuori 18-vuotias kapteeni Hannes Björninen sekä Sopasten kiekkosaagan nuorimmainen Eetu. Myös muita onnistujia on noussut esiin tasaisella rintamalla. Mielenkiintoinen nimi liigajoukkueen kannalta on myös hyvin liikkuva, nuorisomaajoukkueissa jo mukana ollut puolustaja, Ville Väinölä.
Björninen on käsittääkseni liikkeeltään hieman kankeahko, mutta kohtuullisilla käsillä ja loistavalla asenteella varustettu perinteinen, raamikas playmaker-sentteri, joka jakaa kiekkoa ketjukavereilleen hyvin, luistelee molempiin suuntiin sekä kykenee laittamaan limppua myös verkkoon. Pääsi myös koittamaan U20-maajoukkueen vauhtia viimeisimmässä turnauksessa, tosin jääden hieman statistin rooliin. Miehessä voisi olla potentiaalia liigatasolle, jos saisi lisättyä luisteluunsa tiettyä terävyyttä ja räjähtävyyttä. Itse optimistisena veikkaisin tulevaisuudessa Mestiksen kärkikenttiin/Liigaan ehkä kolmossentterin rooliin. Ei kuitenkaan vielä lähivuosina. Tehtaili A-nuorten runkosarjassa tehot 48, 15+35=51 +7, pudotuspeleissä tahti on jatkunut noin ppg tahdilla.
Eetu Sopanen puolestaan on siirtolohkareen kokoinen pakki, joka liikkuu kohtuullisesti kokoisekseen ja osaa myös laittaa kiekon lapaan ja erityisesti ampua sitä. Ei käytä ehkä kokoaan niin hyvin hyödykseen fyysisessä pelissä kuin voisi, vähän samaa syndroomaa kuin isoveljellään. Tällä kaudella Sopanen on kärsinyt lukuisista loukkaantumisista, käsittääkseni jonkin sortin jalkavammoista, mutta on kuntoutunut pelikuntoon ja päässyt hyvään vireeseen. Sopasella on mielestäni hyvän työmoraalin, geenit ja raamit omaavana pakkina mahdollisuus luoda uraa ehkä jopa rapakon takana tai ainakin liigassa hyvällä tasolla, kahdessa ensimmäisessä parissa. Puolustuspelaaminen ja luistelu vaativat kuitenkin merkittävää kohennusta. Sopanen oli voittamassa nuorten olympiakultaa kaudella 11-12, viimeisteltyään kuudessa ottelussa tehot 1+2. Ehjän kesän jälkeen haistelemaan ensi kaudella rotaatiopakin ruutua?
Väinölä puolestaan on hyvin liikkuva, kiekollisen pakin prototyyppi. Mies luistelee hyvin ja jakaa kiekkoa mukavasti, sekä puolustaa hyvin. Tuo allekirjoittaneelle mieleen nykyisin Bluesia edustavan Joonas Jalvannin. Väinölää on tituleerattu erittäin hyvin töitä tekevänä ja reiluna kaverina. Näkisin miehellä hyvät mahdollisuudet kolmos-kakkosparin puolustajaksi liigatasolle. Tällä kaudella A-junioreissa 44, 5+19=24 -3 Pelicansin rinkiin parin kauden sisällä?
Laitoin tämmöiset luonnehdinnat mielestäni lupaavimmista/mielenkiintoisimmista junioreistamme, joilla olisi mahdollisuuksia nousta hätyyttelemään Pelicansin rotaatiorinkiä lähikausina. Siksi tämä löytyy nimenomaan liigamiehistön osiosta, eikä junioripalstalta. Nämä analyysit perustuvat omiin havaintoihin, tilastoihin, raportteihin sekä henkilökohtaisiin suhteisiin ed. mainituista kavereista. Kritiikkiä ja korjauksia otetaan vastaan ilomielin. Haluaisin kuulla myös palstaveljien mielipiteitä näistä herroista, sekä muista lupaavista junioreista.
E: lähti vahingossa liian aikaisin tämä viesti...