Juvonen pääsee suht varmasti ensi kaudella ylös, joten ei huolta. Saarisella on takana neljä hankintaa, joista kaksi tasoa ok ja kahdesta ei vielä tiedetä sen enempää.
Aravirta, jos ja kun varmistuu, kelpaa yhdeksi kaudeksi mainiosti. Joten en näe isoa ongelmaa.
Kaarna ja Nurminen organisaatiossa. Joukkueen rungon näkee kunhan jatkosopparit varmistuu, mutta jos sieltä löytyy nimiä kuten Immonen, Sopanen, Hurri, Latvala, Paakkolanvaara, Pöyhönen, Smolenak, Tavi jne niin olen tyytyväinen.
Juvonen pääsee ylös ensi kaudeksi, mutta aloittaa silloin varsin vähäisellä liigakokemuksella. Juuri nyt voisi mennä kaksikkoon Myllyniemi-Juvonen ja lähettää Kuuselan Heinolaan.
Aravirta edustaa pysähtyneisyyttä. Välikautta siis. Sen kauden aikana mitä todennäköisemmin pelataan esimerkiksi Latvalan uran viimeiset pelit.
Kaarna on organisaatiossa ja Nurminen ON organisaatio. Mikä on Nurmiselle sopiva rooli ja kuinka kauan hän pysyy Venäjällä? Odottaako organisaatio Nurmisen ratkaisuja, vai osaako se elää itsenäisesti? Mielestäni Nurmisen kannattaisi omassa joukkueessa keskittyä vain yhteen tehtävään. Tällä hetkellä joko veskari- tai kakkosvalmentajaksi. Näin toimitaan avainhenkilöiden osalta muissakin seuroissa (paitsi siellä missä Tamminen vaikuttaa ao. hetkellä).
Immonen on kiertolainen. Saattaa tietysti olla nyt pysähtynytkin mutta en laskisi hänen panostaan hyvin todennäköiseksi Aravirran jälkeiseen aikaan.
Latvala pelannee vain yhden kauden.
Smolenakille Pelicans on plan B.
Näyttää siltä että teillä on rungon alku. Itse tarjoaisin sen jatkoksi (en tarkistanut sopimustilannetta) Janne Ritamäkeä. Runkopelaajiksi tarvitaan luotettavia, seurannäköisiä pelaajia jotka pelaavat organisaation brändin mukaista peliä kustannustehokkaasti ja joiden menettämisestä ei ole kovin suurta vaaraa. Joukkueen runkoa ylläpidetään myös sillä, että pois lähteviä pelaajia kohdellaan niin että he haluavat tulla vielä takaisinkin. Ehkä joskus tämä tarkoittaa Leo Komarovia (ei minkääntasoinen ennustus, vaan esimerkinomainen lisäys). Kuinka monta leokomarovia maailman kaukaloissa luistelee yhtenä mahdollisuuten palata lähivuosina Isku Areenalle? Kaoottinen ja poukkoileva organisaatio, jossa avainpaikoilla on osaamattomia henkilöitä ei ole houkutteleva työnantaja. Määrätietoinen ja eteenpäin menevä, omaan tapaansa uskova organisaatio houkuttaa aina tietynlaisia pelaajia. Jokaisella valinnalla voi kiihdyttää hyvien tai huonojen tapahtumien kierrettä. Tai sitten (kuten Aravirran valinnalla) voi antaa viestin että tuumaillaan eikä mennä nyt minnekään. Katsellaan mitä tapahtuu.
Pienien asioiden kautta kiihdytetystä hyvän kierteestä voi nostaa esille JYPin lisäksi Bluesin, Jokerit ja Kalpan. Jatkuvan tempoilun kulttuurista Lukon ja Ilveksen. Kumpaan kulttuuriin Lahdessa uskotaan? Ei tarvitse nimetä "projektia 2020", mutta kannattaa valita yhteen suuntaan (mieluiten eteenpäin) pyörivä vauhtipyörä.
Toivon sydämestäni hyvää Pelicansille, mutta urheilullisesti hyvään lähitulevaisuuteen on hankala uskoa. Hyvän kierrettä ei ole käynnistetty, ja vaikka viime talvena kaikki tapahtuikin nopeasti, useimmiten prosessi vie useamman vuoden.