Ihailen tätä optimismia, että pienestä oli kiinni pärjääminen kun syyskuusta maaliskuulle on vedetty tasaisesti päin persettä.
Kuten sanoin; lopulta se oli siitä maalista kiinni.
Tässä on vähän sama kun siinä että joku 100m juoksija häviää mestaruuden 0,01 sekunnilla niin se varmaan miettii että käviköhän se voittaja yhden treenin enemmän silloin kun hän itse lepäsi.
Tyhmäähän se on miettiä noin, etenkin kun siellä oli niitä marraskuisia viime hetken tappioita ja virheitä jotka maksoivat ihan suoraan pisteitä, mutta lopulta se yksi maali silti olisi riittänyt.