cottonmouth
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo & Philadelphia Flyers
Onnistunut paluukausi Liigaan on nyt takana ja katsotaan vielä aavistuksen tarkemmin millaisista palasista uskottava paluu kirkkaampiin saleihin koostui.
A
Green, Josh
Pisteitä, johtajuutta ja esimerkkiä. Eipä nousijajoukkue voisi paljon parempaa mentoria saada. Näin kirjoitin Greenistä alkukaudesta. Tuon voi helposti allekirjoittaa edelleen eli vaikka veteraani toki tiedettiin jo lähtökohtaisesti hyväksi hankinnaksi nousijajoukkueelle, niin varmasti aika harva uskalsi edes unelmoida miehen vetävän 2015–2016-sesongin kaltaista monsterikautta. Green pelasi KooKoo-hyökkääjistä eniten niin kokonaisuutena kuin yli- ja alivoimillakin, teki eniten pisteitä ja maaleja, laukoi eniten voittomaaleja, oli paras aloittaja ottaen myös aloituksia tuplasti enemmän kuin seuraava sentteri (Malinen), laukoi hyökkääjistä parhaalla prosentilla (oli ko. tilastossa myös koko Liigan paras yli 100 kertaa laukoneista) ja paljon muuta.
Silti uskallan väittää, että Greenin tärkein merkitys KooKoon ensimmäiselle vuodelle eivät olleet pisteet tai maalit kentällä, vaan jo alussa mainitun johtajuuden ja esimerkin näyttäminen. Monia kaukaloita kiertänyt ammattimies tiesi mitä ammattikiekkoilijalta vaaditaan ja otti KooKoon reppuselkäänsä henkisesti. Jatkosopimus ei varmasti ollut halvimmasta päästä, mutta toisaalta osoitus molempien osapuolten sitoutumisesta. Ennen tätä kautta hieman ihmettelin Tappara-kannattajien hehkutusta, mutta nyt ymmärrän sen täysin. Hieno pelaaja.
Malinen, Jarkko
On hyviä hankintoja, loistavia löytöjä ja sitten on Jarkko Malinen. On itsestään selvää sanoa, että Malinen oli KooKoolle äärimmäisen tärkeä pelaaja, mutta ei tuota faktaa vain voi kiertää. Merkitys näkyi karusti, kun tuolloin pistepörssin kuudentena ollut Malinen loukkaantui tammikuussa ja oli sivussa yhdeksän peliä. Noista matseista KooKoo voitto varsinaisella peliajalla yhden ja pudotuspelipaikkataistelu sai valtavan kolauksen Sportin ajaessa ohitse sarjataulukossa. Taitava kentän molemmissa päissä ja erityisesti jopa hieman datsjukmainen takakarvaus ja kane-henkiset pienet kiekon siirrot paineen alla olivat ajoittain taidetta, jota ei Sumulaaksossa ollut nähty vuosiin. Näistä pieniestä hienouksista huolimatta Malinen on enemmänkin tehokas kuin näyttävä pelaaja. Jos jotain voisi pyytää, niin laukoa voisi enemmän. Pelaa ensi vuonna maajoukkueessa, jos ja kun jatkaa siihen mihin jäi.
Haataja, Juha-Pekka
Kolmen vuoden takaisen Liigan pistepörssin voittajan ja maalikuninkaan kotiuttamisesta Örnsköldsvikistä lokakuun puolivälissä oli aivan erinomaista reagointia KooKoolta ja jälleen yksi sulka Kultasen hattuun. Kai muutaman untuvan voi tunkea myös Vallinin pipon pehmikkeeksi. Muutaman viime kauden alavireen alhossa vaeltanut oululainen teki tehokkaan paluun Liiga-kaukaloihin ja oli 14 maalillaan ja viidellä voittomaalilaukauskisan onnistumisella merkittävä tekijä KooKoon muutoin hieman tasapaksussa hyökkäyksessä. Haataja oli harvoja todellisia pelotteita KooKoo hyökkääjistä ja nysä-Bauer sylki vihaisia kuteja arvaamattomista paikoista vihulaisveskarien kauhuksi eniten kaikista hyökkääjistä. Puolustuspelaaminenkin on ok-tasolla ja ensi kaudelta voi odottaa vähintään vastaavia pisteitä kuin KooKoon neitsytsesongilta.
O'Connor, Ryan
O’Connorissa oli hieman samaa kuin Greenissä eli entisen seuran kannattajat harmittelivat hyvä pelaajan menetystä. Minä taas ihmettelin, että mikäs seppä tämä oikein on. Nuorehko jannu, takana jo kuitenkin KHL, Sveitsin ykkösliiga, Kanadan U18-maajoukkue, doping-tuomio ja espoolainen koirankoppi, mitähän tästä pitäisi odottaa? Olivat odotukset mitä olivat, niin loistava pelaaja saatiin. Muodosti Lehtosen kanssa vaarallisen kaksikon ylivoiman siniviivalla ja paukuttikin komeat seitsemän häkkiä miesylivoimalla. Omassa päässäkään ei jäänyt jalkoihin, vaikka vahvuudet ovatkin selkeästi kiekollisessa pelissä. Pysyi myös yllättävän hyvin poissa jäähyaitiosta, vaikka välillä vähän hamiltonilainen veri kuohahtaakin. Kauden edetyssä roheat peliminuutit alkoivat näkyä hyökkäyspelaamisessa ja O’Connor tekikin kauden viimeisissä 29 matsissa vain yhden maalin ja viimeiset 19 ottelua menivät maaleitta. Silti erittäin tärkeä palanen ja toivottavasti optio ensi kaudesta käytetään.
Lehtonen, Mikko
Viime vuoden pudotuspelit TuTo-paidassa antoivat luvan odottaa Liiga-tason puolustajaa, mutta läpimurto Liigan pakkien eliittiryhmään oli varmasti yllätys kaikille. Paukutti 12 maalia, joka riitti Liigan puolustajien keskuudessa huikeasti kakkossijaan. Pelasi isoja minuutteja ja vaikka tehoja tulikin, niin ei ole mikään lapanen omalla kenttäpuoliskollaan. Vuoden 2014 nuorten maailmanmestari ei ole mikään kaappi, mutta jämerän oloinen ja liikkuu erinomaisesti. Nuorehko ikä näkyy satunnaisina virheinä lähinnä sijoittumisessa puolustustilanteissa, mutta kyllä Lehtosen kohdalla tehtiin vähintään malismainen kaappaus.
A Pelaaja on ylittänyt selkeästi häneen kohdistetut odotukset. Huippupelaaja on täyttänyt tai ylittänyt häneen kohdistetut korkeat odotukset.
B Pelaaja on pelannut hyvällä tasolla ja täyttänyt suurelta osin hänelle asetetut odotukset.
C Pelaaja on pelannut kohtuullisella tasolla illasta toiseen ilman suuria kohokohtia ja parantamisen aihetta löytyy.
D Pelaaja ei ole vastannut häneen kohdistettuja odotuksia kuin korkeintaan hetkittäin.
A
Green, Josh
Pisteitä, johtajuutta ja esimerkkiä. Eipä nousijajoukkue voisi paljon parempaa mentoria saada. Näin kirjoitin Greenistä alkukaudesta. Tuon voi helposti allekirjoittaa edelleen eli vaikka veteraani toki tiedettiin jo lähtökohtaisesti hyväksi hankinnaksi nousijajoukkueelle, niin varmasti aika harva uskalsi edes unelmoida miehen vetävän 2015–2016-sesongin kaltaista monsterikautta. Green pelasi KooKoo-hyökkääjistä eniten niin kokonaisuutena kuin yli- ja alivoimillakin, teki eniten pisteitä ja maaleja, laukoi eniten voittomaaleja, oli paras aloittaja ottaen myös aloituksia tuplasti enemmän kuin seuraava sentteri (Malinen), laukoi hyökkääjistä parhaalla prosentilla (oli ko. tilastossa myös koko Liigan paras yli 100 kertaa laukoneista) ja paljon muuta.
Silti uskallan väittää, että Greenin tärkein merkitys KooKoon ensimmäiselle vuodelle eivät olleet pisteet tai maalit kentällä, vaan jo alussa mainitun johtajuuden ja esimerkin näyttäminen. Monia kaukaloita kiertänyt ammattimies tiesi mitä ammattikiekkoilijalta vaaditaan ja otti KooKoon reppuselkäänsä henkisesti. Jatkosopimus ei varmasti ollut halvimmasta päästä, mutta toisaalta osoitus molempien osapuolten sitoutumisesta. Ennen tätä kautta hieman ihmettelin Tappara-kannattajien hehkutusta, mutta nyt ymmärrän sen täysin. Hieno pelaaja.
Malinen, Jarkko
On hyviä hankintoja, loistavia löytöjä ja sitten on Jarkko Malinen. On itsestään selvää sanoa, että Malinen oli KooKoolle äärimmäisen tärkeä pelaaja, mutta ei tuota faktaa vain voi kiertää. Merkitys näkyi karusti, kun tuolloin pistepörssin kuudentena ollut Malinen loukkaantui tammikuussa ja oli sivussa yhdeksän peliä. Noista matseista KooKoo voitto varsinaisella peliajalla yhden ja pudotuspelipaikkataistelu sai valtavan kolauksen Sportin ajaessa ohitse sarjataulukossa. Taitava kentän molemmissa päissä ja erityisesti jopa hieman datsjukmainen takakarvaus ja kane-henkiset pienet kiekon siirrot paineen alla olivat ajoittain taidetta, jota ei Sumulaaksossa ollut nähty vuosiin. Näistä pieniestä hienouksista huolimatta Malinen on enemmänkin tehokas kuin näyttävä pelaaja. Jos jotain voisi pyytää, niin laukoa voisi enemmän. Pelaa ensi vuonna maajoukkueessa, jos ja kun jatkaa siihen mihin jäi.
Haataja, Juha-Pekka
Kolmen vuoden takaisen Liigan pistepörssin voittajan ja maalikuninkaan kotiuttamisesta Örnsköldsvikistä lokakuun puolivälissä oli aivan erinomaista reagointia KooKoolta ja jälleen yksi sulka Kultasen hattuun. Kai muutaman untuvan voi tunkea myös Vallinin pipon pehmikkeeksi. Muutaman viime kauden alavireen alhossa vaeltanut oululainen teki tehokkaan paluun Liiga-kaukaloihin ja oli 14 maalillaan ja viidellä voittomaalilaukauskisan onnistumisella merkittävä tekijä KooKoon muutoin hieman tasapaksussa hyökkäyksessä. Haataja oli harvoja todellisia pelotteita KooKoo hyökkääjistä ja nysä-Bauer sylki vihaisia kuteja arvaamattomista paikoista vihulaisveskarien kauhuksi eniten kaikista hyökkääjistä. Puolustuspelaaminenkin on ok-tasolla ja ensi kaudelta voi odottaa vähintään vastaavia pisteitä kuin KooKoon neitsytsesongilta.
O'Connor, Ryan
O’Connorissa oli hieman samaa kuin Greenissä eli entisen seuran kannattajat harmittelivat hyvä pelaajan menetystä. Minä taas ihmettelin, että mikäs seppä tämä oikein on. Nuorehko jannu, takana jo kuitenkin KHL, Sveitsin ykkösliiga, Kanadan U18-maajoukkue, doping-tuomio ja espoolainen koirankoppi, mitähän tästä pitäisi odottaa? Olivat odotukset mitä olivat, niin loistava pelaaja saatiin. Muodosti Lehtosen kanssa vaarallisen kaksikon ylivoiman siniviivalla ja paukuttikin komeat seitsemän häkkiä miesylivoimalla. Omassa päässäkään ei jäänyt jalkoihin, vaikka vahvuudet ovatkin selkeästi kiekollisessa pelissä. Pysyi myös yllättävän hyvin poissa jäähyaitiosta, vaikka välillä vähän hamiltonilainen veri kuohahtaakin. Kauden edetyssä roheat peliminuutit alkoivat näkyä hyökkäyspelaamisessa ja O’Connor tekikin kauden viimeisissä 29 matsissa vain yhden maalin ja viimeiset 19 ottelua menivät maaleitta. Silti erittäin tärkeä palanen ja toivottavasti optio ensi kaudesta käytetään.
Lehtonen, Mikko
Viime vuoden pudotuspelit TuTo-paidassa antoivat luvan odottaa Liiga-tason puolustajaa, mutta läpimurto Liigan pakkien eliittiryhmään oli varmasti yllätys kaikille. Paukutti 12 maalia, joka riitti Liigan puolustajien keskuudessa huikeasti kakkossijaan. Pelasi isoja minuutteja ja vaikka tehoja tulikin, niin ei ole mikään lapanen omalla kenttäpuoliskollaan. Vuoden 2014 nuorten maailmanmestari ei ole mikään kaappi, mutta jämerän oloinen ja liikkuu erinomaisesti. Nuorehko ikä näkyy satunnaisina virheinä lähinnä sijoittumisessa puolustustilanteissa, mutta kyllä Lehtosen kohdalla tehtiin vähintään malismainen kaappaus.