Onhan tuo maalivahtipolitiikka ollut aika sekaisin viimeiset kolme kautta. Tarkin lähdön jälkeen tuntuu siltä, ettei siellä ole kertaakaan ollut maalivahtia johon voisi luottaa päivänä kuin päivänä. Kaudella 2016-17 meillä oli peräti neljä pelaavaa maalivahtia, kun rosterissa oli yhtä aikaa Tuokkola, Vehviläinen, Olkinuora ja Ruusu.
Olkinuora tuli kesken kauden ja myöhemmin otti Tuokkolan paikan, mutta ei silti ollut niin kova kortti kuin olisi pitänyt olla.
Vehviläinen kamppaili mentaalisten ongelmien kanssa, ja täällä ryssittiin täysin noissa asioissa auttaminen. Tuokkola ei varmasti ollut paras kirittäjä itseluottamuksen kanssa painivalle maalivahdille. Henkinen valmentaja Niilo Konttinen oli hänkin vähän hiljainen kortti. Jotain ne Oulussa osasivat tehdä oikein, kun Veini koppasi heti ekalla kaudella pokaalin ilmaan, vaikka poffeissa oli vielä henkilökohtaisia suru-uutisia haittaamassa keskittymistä.
Ruusu jäi hierarkiassa neljänneksi ja tuo kortti jäi oikeastaan täysin katsomatta. Eipä tuo ainakaan Tampereella ja Helsingissä ole merkittäviä saanut aikaan.
Laurikainen saatiin kotiutettua, mutta ei ole täyttä juhlaa vielä ehtinyt aiheesta syntyä. Jäi selvästi Olkinuoran jalkoihin, eikä onnistunut edes pelaamaan pottia kotiin vaikka Olkijussillakin tuli usein niitä huonoja päiviä.
Voutilaisesta en osaa sanoa vielä oikein mitään. Kai sekin jotain kertoo, että lahtelaiset tunsivat voittavansa kaupassa Voutilainen <-> Olkinuora. Joona nyt on selvästi nuorempi ja voi vielä kehittyä. Tämän kauden otteista mahdotonta sanoa mitään, sillä noin paskan puolustuksen edessä jopa Hasek näyttäisi aseettomalta.
Sitten samaan aikaan muissa joukkueissa luistelee älytön määrä ex-jyväskyläläisiä maalivahteja. Lehtonen Tampereella, Rajaniemi Mikkelissä, Perhonen Kouvolassa.
Paljon on jyväskyläläisten pukukoppien kautta maalivahteja tehnyt tietään liigaan, mutta miksi vain yksi (Veini) on onnistunut lyömään itsensä oikeasti läpi? Tekikö JYPin mahtava maalivahtipeli vuosina 2008-16 niin paljon hallaa paikalliselle juniorityölle, että sen "nurjaa puolta" käydään nyt läpi?
Jälkikäteen voi vain miettiä paljonko JYPin onnistuneella puolustuspelillä oli vaikutuksia maalivahtien mahtavuuteen. Helppohan siellä oli Sinkun, Pekin, Myllärin, Helgen, Norosen ja Tarkin torjua, kun edessä on vankka puolustus.
Tarkin jälkeen meillä ei ole ollut sellaista maalivahtia, jolla voisi mennä päätyyn asti. Olkinuora on ollut varmaan lähimpänä sitä, mutta kotimaisessa playoff-sarjassa yksi mahtava peli ei riitä, jos sitä seuraa kaksi keskenkertaista peliä. CHL-finaali tuli Olkinuoran ansiosta voitettua, mutta neljän voiton ottaminen pudotuspelisarjassa onkin vaikeampaa.