Tuossa on vain sellainen ero, että Ässissä ei ole vastaavia loistavia ja fyysisiä pelaajia, kuten silloin. Vellu, Pratu, Rocky ja Java ovat vaihtuneet Salmiseen, Jyrkkiöön, Maveen, Uusitaloon ja kumppaneihin, joiden kyvyt fyysiseen peliin ovat kovin heppoiset.
Miksi otit vanhasta joukkueesta esimerkkiin fyysiset pelaajat ja nykypäivän joukkueesta taitopelaajat?
En silti ymmärrä tätä fyysisen pelin käsitettä, jossa fyysinen peli perustuu pelkästään kokoon. Totta kai isompi pelaaja saa pahempaa jälkeä aikaan osuessaan, mutta nykyjääkiekossa näitä nopeita ja isoja pelaajia on aika vähän. Kuten täällä joku jo sanoikin, viime kauden Ässät oli fyysisempi kuin vuosiin, koska pelaajat ehtivät taklaamaan. Vellu ja kumppaneiden aikana peli oli seisokelua ja siksi hitaammatkin pelaajat ehtivät taklaamaan. Ja nyt tähän SJS:n myllytysosasto ja sen merkitys jääkiekolle...
Pelin nopeutuminen näkyy esimerkiksi harjoittelussa.
Ennen harjoittelun tuloksena jääkiekkoilijoista kasvoi kaappeja, joilla oli isot lihakset ja voimaa kuin pienessä kylässä, mutta ei välttämättä sitä lajivoimaa. Nykyään ymmärretään, esim. että iso lihas väsyy nopeammin ja suunnataan harjoittelua enemmän lajiominaisuuksien kehittämiseen. Ei enää pumpata vain kyykkyä ja penkkiä vaan mietitään mistä se luistelupotku loppuen lopuksi lähteekään. Tästä on seurauksena eri tyyppisiä pelaajia, jotka eivät ole "kaappeja" mutta ehtivät taklaamaan.
Käytin tuota esimerkkiä kuvaamaan vaan sitä itseluottamusta, jopa porilaista kusipäisyyttä, voimavarana. Sitä miten Rautakallio muistaa sen Isomäestä ja tuskin haluaa "munata" itseään nyt laiskottelemalla tms. Tämä kasvattaa varmasti hänen sitoutumistaan työhön. Riittääkö taidot sitten, on eriasia, mutta nyt meillä on toivottavasti työhönsä sitoutunut valmentaja.
Nick Kuiper sanoi kerran, että hän arvostaa huonoakin valmentajaa, kun se tulee hallille ennen häntä ja jää töihin hänen jälkeensä. Tästä syystä hän ei arvostanut Suhosta, joka ei ihmeemmin hallilla viihtynyt. Mutkat suoraksi laittava yleistys, mutta mielestäni siinä on joukkueurheilun yksi ydin, valmentajan pitää ansaita pelaajien arvostus.
