regularflex
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Nyt kun isoin kohu on ehtinyt laantua ja suurimmat aallot ovat jo tälläkin palstalla lyöneet, niin kirjoitanpa muutamia omiakin ajatuksia näistä Rautakallion potkuista.
Aloitan sanomalla, että on ikävää, että Rockylle jouduttiin potkut antamaan. Toisaalta tuskin kukaan olisi halunnut tätä tilannetta, mutta toisaalta taas ilmeisesti juurikaan muita vaihtoehtoja ei ollut, joten siitä syystä potkut jouduttiin antamaan. Miksi potkut olivat sitten ikävä asia?
Ässien organisaatio on urheilullisesti mestaruuden jälkeen jässähtänyt paikoilleen. Organisaatiosta on puuttunut tietty kiima ja halu oikeasti päästä jatkuvasti eteenpäin ja kehittyä entistä paremmaksi. Ässät on urheilupuolella ollut kuin keskikokoinen lampi, jossa vesi on kuitenkin jäänyt paikalleen lillumaan ja se mestaruuden aikana niin kirkkaalta näyttänyt lammikko on alkanut samenemaan.
Pekka Virran palkkaaminen oli aikanaan iso virhe, mutta toisaalta tuo virhe tehtiin ajankohtana, jolloin kaikki toivo näytti menetetyltä Kiven kauden synkimpinä aikoina. Virran Ässät oli kuriton, sekava ja menestymättömyydestään huolimatta liian ylpeä myöntääkseen olevansa väärässä.
Rautakallio palkattiin Ässiin tuomaan muutosta tähän ilmapiiriin. Tulevaisuuden rakentaminen, menestyskantaan palaaminen ja työnteon merkityksen korostaminen olivat ne teesit, joita Rockyn paluun yhteydessä viljeltiin. Alku näyttikin juuri tältä. Teemat ”every day is a tryout” sekä välinpitämättömyyden vihaaminen kuulostivat juuri siltä, mitä Ässien uudistunut mutta hieman mukavoitunut runko näytti kaipaavan. Rocky ei jäänyt myöskään toimettomaksi tällä saralla, vaan ennakkoluulottomasti nosti omia nuoria lupauksia ohi vanhempien konkareiden, mikäli otteet niin edellyttivät ja kaikki näytti hyvältä.
Oikeastaan ensimmäiset hieman huolestuttavat merkit Rautakallion käytöksessä ilmenivät syksyllä 2013. Tapaus Austin Smith oli toisaalta osoitus siitä, ettei asennevammaisuutta sallita, mutta tapa jolla Rautakallio Smithin ulos savusti ja sen jälkeen kommentoi asiaa lehdistössä toivat ainakin allekirjoittaneelle pelottavasti mieleen ne katkerat tilitykset, joita edellisen päävalmentajapestin päättymisen jälkeen saimme Rockylta kuulla. Pian tämän jälkeen tulilinjalle joutui joukkueen toinen ulkomaalainen eli Garrett Stafford, jonka Rautakallio suolasi erittäin tylysti lehdistötilaisuudessa erään Tappara-matsin jälkeen. Olin periaatteessa molemmissa tapauksissa Rautakallion kanssa samoilla linjoilla siitä, ettei moisia tule hyväksyä, mutta Rautakallion tapa käsitellä nämä asiat oli pelottavan aggressiivinen. Yhden henkilön nostaminen tikun nokkaan kaikkien naurettavaksi ei ole se tyyli, mitä soisi nykyaikaiselta esimieheltä näkevän koskien omia alaisiaan.
Pikakelataan tämän kauden surullisenkuuluisaan Blues-otteluun. Kausi ei todellakaan ollut siihen asti mikään valmentajan unelma. Kauden alla joukkueesta hävisivät sopimusmiehistä koko liigan kovin maalintekijä Eero Elo sekä paras kiekollinen pakki Tommi Taimi. Tämän lisäksi Kuparinen sairastui veritulppaan, kallis Michael Ryan joutui jättämään leikin kesken ja sopimuksen vatvominen vaikutti varmasti koko joukkueen tekemiseen. Eikä siinä vielä kaikki. Loistavan alkukauden pelannut Jyri Marttinen loukkaantui myös vakavasti ja joutui jättämään kauden kesken. Näiden miesten tilalle Ässät palkkasi… Niin, kenet Toivola palkkasi? Mikko Vainosen, Antti Kerälän sekä Josh Grattonin? Jokainen voi varmasti ymmärtää päävalmentajan mietteet tämänlaisten valintojen jälkeen ja varmasti ymmärtäisi valmentajan katkeroitumisen. Rocky ei kuitenkaan suuremmin näyttänyt tästä suuttuvan, vaan yritti parhaansa mukaan saada koneesta oman osaamisensa mukaiset tehot irti.
Palataan kuitenkin siihen Blues-otteluun. Ennen ottelua media uutisoi, ettei Rautakallio todennäköisesti tahdostaan poiketen saa jatkosopimusta. Tämän lisäksi uutisointi kertoi, että Rockyn tulee syrjäyttämään illan vastustaja Bluesin päävalmentaja Jyrki Aho. Ottelun jälkeisestä lehdistötilaisuudesta voi hyvin havaita, kuinka suuresti tämä uutinen kävi Rautakallion ylpeyden päälle. Mies puhui todella kiukkuisena ulkoisista häiriötekijöistä, jotka hänen mukaansa sotkivat koko pukukopin tekemisen jäällä. Tämä höpinä kuulosti todella oudolta ottaen huomioon nuo mainitsemani aiemmat häiriötekijät pelaajiston osalta ja lisäämällä niihin vielä kesän kapteenisekoilut, niin koko joukkue oli joutunut selättämään ennen kautta ja kauden aikana paljon suurempia vuoria.
Nyt tuo selätettävä vuori osui kuitenkin vain ja ainoastaan Rautakallion itsensä eteen. Suuren legendan, joka on tunnettu välinpitämättömyyden vihaamisesta sekä asennepuolen vaatimustasostaan. Olisi voinut kuvitella, että se osui miehelle, joka kykenee selviytymään siitä kaikista parhaiten. Nyt ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi hyväksyä tätä syrjäyttämistä. Siinä missä Kivi keskitti aikanaan syrjäyttämisuutisen jälkeen kaiken energiansa loppukauden urheilulliseen menestymiseen, Rautakalliolla tämä energia kohdistui ulkopuolisen silmiin katkeruudeksi seurajohdolle.
Tämän seurauksena mies, joka palkattiin estämään mukavoituminen ja pitämään lammen vesi kirkkaana ja juoksevana mukavoitui itse ja rakensi padon tuon lammen päätyyn, jotta veden sameutuminen kiihtyi. Seurajohdolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erottaa Rocky. Todella valitettavaa, että tämä aikakausi päättyi näin, mutta muuta vaihtoehtoa ei lopulta ollut. Rautakallio ei todellakaan ole ainoa syy urheilulliseen alhoon, vaan esimerkiksi myös Mika Toivolan panos mestaruuden jälkeen on ollut varsin köykäinen. Myöskään joukkueen johtavat pelaajat eivät syystä tai toisesta ole kykeneet suoriutumaan vaadittavalla tasolla. Kuitenkin se tapa, että Rocky lopetti välittämisen, oli anteeksiantamatonta.
Nyt haaste on tulevaisuuden kannalta ilmeinen. Ässät on organisaation mukavoitunut ja esimerkiksi aiemmin Ässille tunnusomaiset hintalaatu-suhteeltaan hyvät hankinnat, tiivis viisikkopelaaminen sekä pitkäjänteisyys ovat vaihtuneet ylihintaisiin sopimuksiin, kurittomaan joukkuepelaamiseen sekä kahteen peräkkäiseen ennenaikaiseen valmentajan sopimuksen päättämiseen. Mestaruuden tuoneesta porukasta urheilupuolella on näillä näkymin ensi kaudella jäljellä vain Mikael Kotkaniemi ja hänkin ehti välissä olemaan useamman vuoden muualla. Vaihtuvuus on hyvästä, mutta liiallinen vaihtuvuus syö yhteisöllisyyttä sekä tiiviyttä ja Aholla, Kotkaniemellä, Korpisalolla sekä kumppaneilla on nyt suuri työ tehdä Ässien organisaatiosta jälleen yksi menestyksennälkäinen yhteisö. Toivottavasti he onnistuvat tehtävässään paremmin kuin mitä edellisen kolmen vuoden aikana on tehty.
Aloitan sanomalla, että on ikävää, että Rockylle jouduttiin potkut antamaan. Toisaalta tuskin kukaan olisi halunnut tätä tilannetta, mutta toisaalta taas ilmeisesti juurikaan muita vaihtoehtoja ei ollut, joten siitä syystä potkut jouduttiin antamaan. Miksi potkut olivat sitten ikävä asia?
Ässien organisaatio on urheilullisesti mestaruuden jälkeen jässähtänyt paikoilleen. Organisaatiosta on puuttunut tietty kiima ja halu oikeasti päästä jatkuvasti eteenpäin ja kehittyä entistä paremmaksi. Ässät on urheilupuolella ollut kuin keskikokoinen lampi, jossa vesi on kuitenkin jäänyt paikalleen lillumaan ja se mestaruuden aikana niin kirkkaalta näyttänyt lammikko on alkanut samenemaan.
Pekka Virran palkkaaminen oli aikanaan iso virhe, mutta toisaalta tuo virhe tehtiin ajankohtana, jolloin kaikki toivo näytti menetetyltä Kiven kauden synkimpinä aikoina. Virran Ässät oli kuriton, sekava ja menestymättömyydestään huolimatta liian ylpeä myöntääkseen olevansa väärässä.
Rautakallio palkattiin Ässiin tuomaan muutosta tähän ilmapiiriin. Tulevaisuuden rakentaminen, menestyskantaan palaaminen ja työnteon merkityksen korostaminen olivat ne teesit, joita Rockyn paluun yhteydessä viljeltiin. Alku näyttikin juuri tältä. Teemat ”every day is a tryout” sekä välinpitämättömyyden vihaaminen kuulostivat juuri siltä, mitä Ässien uudistunut mutta hieman mukavoitunut runko näytti kaipaavan. Rocky ei jäänyt myöskään toimettomaksi tällä saralla, vaan ennakkoluulottomasti nosti omia nuoria lupauksia ohi vanhempien konkareiden, mikäli otteet niin edellyttivät ja kaikki näytti hyvältä.
Oikeastaan ensimmäiset hieman huolestuttavat merkit Rautakallion käytöksessä ilmenivät syksyllä 2013. Tapaus Austin Smith oli toisaalta osoitus siitä, ettei asennevammaisuutta sallita, mutta tapa jolla Rautakallio Smithin ulos savusti ja sen jälkeen kommentoi asiaa lehdistössä toivat ainakin allekirjoittaneelle pelottavasti mieleen ne katkerat tilitykset, joita edellisen päävalmentajapestin päättymisen jälkeen saimme Rockylta kuulla. Pian tämän jälkeen tulilinjalle joutui joukkueen toinen ulkomaalainen eli Garrett Stafford, jonka Rautakallio suolasi erittäin tylysti lehdistötilaisuudessa erään Tappara-matsin jälkeen. Olin periaatteessa molemmissa tapauksissa Rautakallion kanssa samoilla linjoilla siitä, ettei moisia tule hyväksyä, mutta Rautakallion tapa käsitellä nämä asiat oli pelottavan aggressiivinen. Yhden henkilön nostaminen tikun nokkaan kaikkien naurettavaksi ei ole se tyyli, mitä soisi nykyaikaiselta esimieheltä näkevän koskien omia alaisiaan.
Pikakelataan tämän kauden surullisenkuuluisaan Blues-otteluun. Kausi ei todellakaan ollut siihen asti mikään valmentajan unelma. Kauden alla joukkueesta hävisivät sopimusmiehistä koko liigan kovin maalintekijä Eero Elo sekä paras kiekollinen pakki Tommi Taimi. Tämän lisäksi Kuparinen sairastui veritulppaan, kallis Michael Ryan joutui jättämään leikin kesken ja sopimuksen vatvominen vaikutti varmasti koko joukkueen tekemiseen. Eikä siinä vielä kaikki. Loistavan alkukauden pelannut Jyri Marttinen loukkaantui myös vakavasti ja joutui jättämään kauden kesken. Näiden miesten tilalle Ässät palkkasi… Niin, kenet Toivola palkkasi? Mikko Vainosen, Antti Kerälän sekä Josh Grattonin? Jokainen voi varmasti ymmärtää päävalmentajan mietteet tämänlaisten valintojen jälkeen ja varmasti ymmärtäisi valmentajan katkeroitumisen. Rocky ei kuitenkaan suuremmin näyttänyt tästä suuttuvan, vaan yritti parhaansa mukaan saada koneesta oman osaamisensa mukaiset tehot irti.
Palataan kuitenkin siihen Blues-otteluun. Ennen ottelua media uutisoi, ettei Rautakallio todennäköisesti tahdostaan poiketen saa jatkosopimusta. Tämän lisäksi uutisointi kertoi, että Rockyn tulee syrjäyttämään illan vastustaja Bluesin päävalmentaja Jyrki Aho. Ottelun jälkeisestä lehdistötilaisuudesta voi hyvin havaita, kuinka suuresti tämä uutinen kävi Rautakallion ylpeyden päälle. Mies puhui todella kiukkuisena ulkoisista häiriötekijöistä, jotka hänen mukaansa sotkivat koko pukukopin tekemisen jäällä. Tämä höpinä kuulosti todella oudolta ottaen huomioon nuo mainitsemani aiemmat häiriötekijät pelaajiston osalta ja lisäämällä niihin vielä kesän kapteenisekoilut, niin koko joukkue oli joutunut selättämään ennen kautta ja kauden aikana paljon suurempia vuoria.
Nyt tuo selätettävä vuori osui kuitenkin vain ja ainoastaan Rautakallion itsensä eteen. Suuren legendan, joka on tunnettu välinpitämättömyyden vihaamisesta sekä asennepuolen vaatimustasostaan. Olisi voinut kuvitella, että se osui miehelle, joka kykenee selviytymään siitä kaikista parhaiten. Nyt ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi hyväksyä tätä syrjäyttämistä. Siinä missä Kivi keskitti aikanaan syrjäyttämisuutisen jälkeen kaiken energiansa loppukauden urheilulliseen menestymiseen, Rautakalliolla tämä energia kohdistui ulkopuolisen silmiin katkeruudeksi seurajohdolle.
Tämän seurauksena mies, joka palkattiin estämään mukavoituminen ja pitämään lammen vesi kirkkaana ja juoksevana mukavoitui itse ja rakensi padon tuon lammen päätyyn, jotta veden sameutuminen kiihtyi. Seurajohdolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erottaa Rocky. Todella valitettavaa, että tämä aikakausi päättyi näin, mutta muuta vaihtoehtoa ei lopulta ollut. Rautakallio ei todellakaan ole ainoa syy urheilulliseen alhoon, vaan esimerkiksi myös Mika Toivolan panos mestaruuden jälkeen on ollut varsin köykäinen. Myöskään joukkueen johtavat pelaajat eivät syystä tai toisesta ole kykeneet suoriutumaan vaadittavalla tasolla. Kuitenkin se tapa, että Rocky lopetti välittämisen, oli anteeksiantamatonta.
Nyt haaste on tulevaisuuden kannalta ilmeinen. Ässät on organisaation mukavoitunut ja esimerkiksi aiemmin Ässille tunnusomaiset hintalaatu-suhteeltaan hyvät hankinnat, tiivis viisikkopelaaminen sekä pitkäjänteisyys ovat vaihtuneet ylihintaisiin sopimuksiin, kurittomaan joukkuepelaamiseen sekä kahteen peräkkäiseen ennenaikaiseen valmentajan sopimuksen päättämiseen. Mestaruuden tuoneesta porukasta urheilupuolella on näillä näkymin ensi kaudella jäljellä vain Mikael Kotkaniemi ja hänkin ehti välissä olemaan useamman vuoden muualla. Vaihtuvuus on hyvästä, mutta liiallinen vaihtuvuus syö yhteisöllisyyttä sekä tiiviyttä ja Aholla, Kotkaniemellä, Korpisalolla sekä kumppaneilla on nyt suuri työ tehdä Ässien organisaatiosta jälleen yksi menestyksennälkäinen yhteisö. Toivottavasti he onnistuvat tehtävässään paremmin kuin mitä edellisen kolmen vuoden aikana on tehty.