Äkisti tsekattuna Pitkämäen kauden keskiarvo (jos jättää sitä alas pudottavan Kalevan kisojen karsinnan pois) 85,09, Järvenpään 84,81 ja Wirkkalalla 80,11. En ihan nyt osta näitä floppipuheita noihin verrattuna, ainoa joka jäi selvästi keskiarvostaan oli Tero Järvenpää, mutta taisipa käydä tietty huono munkkikin.
Ihan samaa mieltä. Nyt Suomi-lasit pois päästä ja tarkastellaan kliinisesti tilannetta. Thorkildsen oli edellinen olympiavoittaja, kokenut suurkisakävijä ja hyvä kilpailija. Hänen voittonsa ei täytä minkäänlaisen yllätyksen kriteereitä.
Hopea meni latvialaiselle venyjälle ja tilastojen mukaan näissä kisoissa tulee aina näitä sällejä, jotka tekevät oman ennätyksensä finaalissa. Hänen tuloksensa oli sitä luokkaa, että esimerkiksi Tero Järvenpäänkin olisi pitänyt kiskaista kesän parhaansa/ennätyksensä tietämille, jotta hän olisi hopeaa saanut. Järvenpää ei ole siis 90 metrin vakiotason saavuttanut heittäjä, joka hävisi yllättäen vajaat 87 metriä kiskaisseelle latvialaiselle. Mitään maata mullistavaa ei siis tapahtunut Järvenpään kannalta, shokkiyllätyksistä on turha puhua. Mitä yllättävää oli siinä, että Järvenpää hävisi vajaat 87 metriä heittäneelle? Jos suomalainen on se, joka tulee yllättäen takaa (Evilä Helsingissä -05), meillä unohdetaan samantien sellaiset sanonnat kuin "onnenkantamoinen".
Pitkämäki heitti alle odotusten, hän on sentään hallitseva maailmanmestari ja niin ikään kokenut kilpailija. Hänen olisi pitänyt pystyä hopeaan. Ei ole Pitkämäen vika, että keihään taso on sitä luokkaa, että mies nappaa olympiapronssin alakanttiin menneessä kisassakin. Suomen näkökulmasta voimme olla itse asiassa iloisia siitä, että Pitkämäen tulos riitti jopa pronssiin.
Järvenpäässä näen tulevan maailmanykkösen. Hänellä on loistava asenne, olympiakisoissa pitääkin heittää kaikki tai ei mitään -pohjalta. Se yli mennyt ysikymppinen antaa parin yön nukkumisen jälkeen varmasti aika hyvän itseluottamusruiskeen. Kalevan Kisoissa Järvenpää teki viimeisellään heiton, joka olisi pitänyt tehdä täälläkin. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että about kauden parhaansa Järvenpääkin olisi joutunut tekemään saadakseen olympiahopeaa. Joten 4. sija tähän nähden ei ole millään mittarilla floppi. Floppeja olivat Evilä ja Kruger.
Wirkkala on loistava kilpailija, josta ei taida koskaan tulla suurheittäjää. Mutta hän voi olla tyytyväinen suoritukseensa kesän tasoonsa nähden. Ei kai joku odottanut Wirkkalaltakin mitalia? Jos tilastoista siivottaisiin pois Pitkämäki ja Järvenpää, Wirkkala olisi itse asiassa ottanut olympiapronssia.
Pää ei kestänyt suomalaisilla? Ei pidä paikkaansa. Tuon väittäminen on pessimististä itsesääliä. Suomalaisten pää kesti loistavasti, kaikki menivät finaalin viimeisille kierroksille ja viiden parhaan joukkoon lopullisissa sijoituksissa. Jos pää ei olisi kestänyt ja haettaisiin floppipuheille katetta, niin silloin olisi pitänyt jäädä jo karsintoihin tai loppukisassa sijoille 7 >. Suomalaisten pää kesti, he heittivät hyvin ja tasoonsa nähden eniten mietittävää jäi suomalaisten parhaalle eli Pitkämäelle. Oikeampi muoto pään kestämisen sijaan on todeta, että suomalaiset eivät kyenneet venymään kauden parhaimpiinsa ja milloin viimeksi kolme jätkää samasta maasta teki yhtä aikaa kauden parhaansa 12 kilpailijan joukossa? Hyvä jos 3 kilpailijaa 12:sta ylipäätään tekee kauden parhaansa, näin se vaan menee olympialaisissa. Turha huijata itseään todennäköisyyksien laskennassa.
Suomalaisille keihäänheittäjille kokonaisarvosana 9+. Pitkämäelle 9-, Järvenpäälle 9- ja Wirkkalalle 9,5.
Paras merkki Järvenpään kilpailijaluonteesta oli ultrapettynyt ilme haastattelussa 4. sijan jälkeen. Verratkaa sitä hammastahnamainos Hanna-Maria Seppälään, joka sirkutteli iloisena sekä 4. sijan että välierien viimeisen sijan jälkeen. Jos tappajan asenne puuttuu, nousua maailman huipulle ei tule tapahtumaan. On päivänselvää, että maailman huipulle tarvitaan pohjaksi riittävä tulostaso, joka Järvenpäällä ja Seppälällä on jo hallussa. Mutta tappajan vaisto löytyy vain toiselta.