Kisat alkavat olla ohi. Toivotaan vielä Islannille käsipallokultaa, Kenny Eganille ja Irlannille nyrkkeilykultaa ja Holménille ja Kirwalle hyvää maratonia.
Ykkösenä kisoista jää mieleen se, että Iso-Britannia tekee kunnolla paluuta urheilun huipulle. Yleisurheilussa se ei vielä näy, mutta pyöräilyssä kyllä jälki oli todella vaikuttavaa. Mukavaa oli nähdä Mongolian eka kulta, Intian eka henkilökohtainen kulta ja Togon eka mitali. Sen sijaan esimerkiksi Unkari sai odottaa kultaa kauan. Ranskalla on paljon mitaleja, mutta vähän kultamitaleja.
Norja ja Tanska ovat erittäin hyviä urheilumaita edelleen, samoin Ruotsi. Maa nyt sattui jäämään ilman täysosumaa, mutta esimerkiksi tänään lauantaina sillä oli tulessa neljä mitaliehdokasta (pöytätennispelaaja, meloja, pyöräilijä ja taekwondoka) ja näin oli melkein joka päivä. Kamppailulajeissa georgialaiset, armeenit ja azerbaidzanilaiset ynnä tadzikistanilaiset esiintyivät edukseen. Liettuan ja Latvian mitalit lämmittävät myös aina, tosin tämä viimeinen Latvian hopea maistuu pahalta...
Joitakin yksittäisiä kohokohtia:
Miesten maantiepyöräilyssä Luxemburgin Andy Schlek teki työt, mutta mitali karkasi. Harmillista. Ruotsi otti maantieltä kaksi hopeaa ja Tanska radalta mitalin. Rata-ajoja en nyt oikein nähnyt.
Judo on aina kisojen hienoimpia lajeja. 48 kilon sarjassa Romanian Alina Dumitru voitti Rouva Judon, Japanin Ryoko Tanin ja lopulta myös olympiakultaa. IhQua. Painavammat miehet Elnur Mammadli (Aze) ja Leandro Guillheiro (Cub) ottivat 73-kiloisissa mitalit hienoilla ipponeilla. Naisten 78 kilon sarjan finaali oli huikea, vaikka hienouksia ei nähty. Mutta oliko kisoissa toista yhtä jännittävää kisaa? Kiinaan meni kulta siellä. Miesten satakiloisissa judoiltiin Mongoliaan sen eka olympiakulta. Tämä kansallissankari Tuvshinbajar Naidan ei näytä ihan huippu-urheilijalta, ja ottelikin jotenkin hupaisasti, mutta tehokasta se oli.
Painissa viime kisojen suuri tähti Karem Kaber olikin nyt sukka. Raskas sarja olikin sitten hienoin, Mijain Lopez ja Hasan Barojev ovat kaksi lajin suurinta ja mittasivat taitonsa finaalissa. Kuubalaiselle vakuuttava kulta. Tämä ottelu oli olympiaklassikko.
Ilmakiväärin kultamitalisti Abhinaw Bindra, Intian eka olympiavoittaja henkilökohtaisessa lajissa, on hieno hahmo. Ei oikein urheilija, vaan herrasmies. Kulta tuskin miestä liikautti, tuli mieleen kyllä brittiläisen imperiumin kliseet. Kultaiset aterinsetit suussa syntynyt Bindra saanee aikaan jonkinlaisen buumin Intiassa. Varotaan Intiaa. Olympiapistoolissa Saksan Ralf Schumann nappasi hopeaa parin kullan perään. Kova kaveri. Matthew Emmons jää olympialaisten historiaan kaksi kultaa missanneena säröpäänä, vaikka kultaakin on tullut. Huikea hetki oli taas, kun kulta karkasi. Onneksi vaimo lohdutti.
Koskimelonnassa nähtiin odotetusti Slovakian juhlaa. Michael Martikan on olympiaurheilun suuria nimiä. Plussana vielä pronssimitali Togoon. Hienoa. Miksei tässä lajissa voisi olla myös suomalaista väriä?
Jousiammunta ei taaskaan pettänyt, todella loistavia kilpailuja. Jos ette katsoneet, niin kannattaa katua. Etelä-Korea jäi taas ilman miesten henkilökohtaista kultaa, tällä kertaa Park Kuyung-Mo lahjoitti tokavikalla nuolella voiton Ukrainaan. Syntymäpäivänään! Itse symppasin kovasti yllättäen venäläistä. Yllättäjä Bair Badenov ampui lopulta hienosti pronssia.
Painonnostossa jäi kaikkien mieleen varmasti Matthias Steiner, joka vei Saksaan raskaan sarjan kullan.
Voimistelussa ei tällä hetkellä ole supertähteä, ja muutenkin jäi katsominen hiukan vähemmälle. Puolalaisen opettajan hyppykulta nyt tuli huomioitua.
Yleisurheilussa oli hienoja kisoja taas ylenmäärin.
Suomalaisittain kisat menivät mitalien osalta jopa yläkanttiin. Haulikkolajeja yhtään väheksymättä on sanottava, että mitalit olivat joko pettymyksiä (keihäs) tai marginaalimitaleja. Yhtään tähtiurheilijaa Suomen joukkueessa ei ollut, lähimmäs pääsee varmastikin Hanna-Maria Seppälä. Ennemmin sitä katsoisi tuota Ruotsi-meininkiä, että on 20-30 urheilijaa mitalia hakemassa. Lontoon kisoihin on niin vähän aikaa, että ei tämä tästä juuri muuksi muutu.
