Hyviä kisoja on onneksi tänä vuonna tulossa, jääkiekon MM-kisat keväällä ja yleisurheilussa heinäkuussa MM-kisat ja perään vielä elokuussa EM-kisat.
Näin keski-ikäisenä on kyllä itsellä muuttunut penkkiurheilun kulutus aikatavalla takavuosista. Nuorena se siistein juttu oli lätkän mm-kisat sekä tietysti olympia-muodossa erityisesti.
Nykyään mieleisin kisatapahtuma nimenomaan talviolympialaiset. Luulen, että siihen liittyy paljolti nostalgiaa, kun aika vahvasti tullut näissäkin kisoissa fiilistelyä niitä tunnelmia kun piti keskiyöllä pikkupoikana herätä katsomaan Myllylän edesottamuksia Naganossa jne. Vieläkin pääsee samoihin fiiliksiin vielä toisinaan, kun kilpailuun piirtyy oikein kunnon draaman kaari, kuten vaikka Kepan hiihdossa tänään.
Toisaalta sitten kun on itse hieman enemmän alkanut tässä urheilemaan ja lapset aloittaneet harrastuksiaan, niin jotenkin se on avautunut erilailla kuinka uskomattoman koko elämän panostuksen se yksilöurheilu maailman huipulla kestävyyslajeissa vaatii. Se arvostus vain nousee ja nousee.
Kesäolympialaiset on myös hieno tapahtuma, mutta sieltä puuttuu ne lapsuuden sankarit pl keihäsmiehet ja Harju. Siinä missä talviolympialaisissa on joka päivä mielenkiintoisia menestysmahdollisuuksia, niin kesäolympialaisissa niitä riittää max kolmelle päivälle. ”Mitali” suomalaiselle on usein finaaliin tai välieriin pääsy.
Lätkässä taas vuosi vuodelta intohimottomammin tulee skabat seurattua. Minulle se vaatisi sen, että pelaamassa olisi maailman parhaat pelaajat. En osaa enää ikävä kyllä innostua vain Euroopassa pelaavien pelaajien turnauksista. Se on aidosti harmi, kun niitäkin on joskus ennen osannut tunteella elää.
Jotenkin olen aistinut, että en ole tässä seurantaketjussa ainoa vastaavilla mietteillä.
Yritän tässä vain sanoa,että tyhjä on olo minullakin kun suosikkiurheilutapahtumaa saa taas odottaa neljä vuotta!