Eiköhän suurin osa urheilijoista kuitenkin valitsisi uransa saldoksi mieluummin yhden olympiavoiton, kuin kokonaiscupin voiton.Tai sitten voidaan ajatella että siellä moninkertaisia kokonaiscupin voittajia, joka kuitenkin kertoo urheilijan tasosta paljon enemmän kuin yksittäinen olympiamitali.
Toki Mannisella kisojakin oli huomattavasti vähemmän. Sprintti tuli 1999 mukaan, sitä ennen oli vain normaalikisa. Hannun valtakausihan alkoi "vasta" 2003-04 kaudella. Siihen mahtuivatkin ne surulliset Oberin MM-kisat ja ennen kaikkea Torinon "herolamainen" katastrofi.Mannisellahan ei ole kuin yksi henkilökohtainen arvokisamitali eli Sapporon MM-kulta vuodelta 2007. Mäkäräisellä niitä MM-mitaleita löytyy kuitenkin jonkin verran.
Lisätäänkö Palander ja Poutiainen listalle? Toki heillä ei kokonaiscupin voittoa mutta Palanderhan on voittanut pujottelucupin kertaalleen. Ja Poutiainen kerran pujottelu- ja kahdesti suurpujottelucupin. Poutiaisella toki yksi olympiahopea Torinosta.Suomalaiset maailmancupin voittajat 2000-luvulla:
Samppa Lajunen
Virpi Kuitunen
Kaisa Mäkäräinen
Janne Ahonen
Anssi Koivuranta
Hannu Manninen
Kuka ei kuulu olympiamenestyksensä osalta joukkoon?
En osaa sanoa, mutta ainakin urheilupiireissä tunnutaan arvostavan tota kokonaiscupia aika korkealle.Eiköhän suurin osa urheilijoista kuitenkin valitsisi uransa saldoksi mieluummin yhden olympiavoiton, kuin kokonaiscupin voiton.
Miun wikipedia näyttää noita olevan 85 kpl, mikä on sekin merkittävä määrä kun ottaa huomioon sen että Kaisa siirtyi ampumahiihtoon 20 vuotiaana ja ensimmäinen voitto tuli 27 vuotiaana. Jotkut hiihtäjät voisi tuossa kohdassa katsoa että eiköhän tämä ollut tässä, Kaisalle se oli vasta alku. Merkillinen juttu että menestys Olympialaisissa jäi tulematta mutta siinä taisi olla ennakkopaineilla oma osuus, kun pakko onnistua niin hommasta katoaa rentous.Wikipedian mukaan 175 kertaa yhteensä maailman cupissa podiumilla.
Ja olympialaisissa puhdas 0.
Sinällään miksipä ei, koska alppihiihdossa lajicup on isompi juttu kuin MM-kulta. Pallekin liittyy siten surulliseen jatkumoon, Tanja nyt aika lailla tasollaan oli olympialaisissa joka kerta. Vancouverin suurpujottelu meni pieleen, mutta Torinosta vastaavasti erinomainen venyminen.Lisätäänkö Palander ja Poutiainen listalle? Toki heillä ei kokonaiscupin voittoa mutta Palanderhan on voittanut pujottelucupin kertaalleen. Ja Poutiainen kerran pujottelu- ja kahdesti suurpujottelucupin. Poutiaisella toki yksi olympiahopea Torinosta.
Ainakin Shotsin kisat meni Mäkäräiseltä sairastelun takia pilalle. 2017-18 kaudella Mäkäräinen oli enemmänkin tasainen kun loistelias. Toki oli mitalisuosikki olympialaisissa ja ei ne putkeen mennyt.Miun wikipedia näyttää noita olevan 85 kpl, mikä on sekin merkittävä määrä kun ottaa huomioon sen että Kaisa siirtyi ampumahiihtoon 20 vuotiaana ja ensimmäinen voitto tuli 27 vuotiaana. Jotkut hiihtäjät voisi tuossa kohdassa katsoa että eiköhän tämä ollut tässä, Kaisalle se oli vasta alku. Merkillinen juttu että menestys Olympialaisissa jäi tulematta mutta siinä taisi olla ennakkopaineilla oma osuus, kun pakko onnistua niin hommasta katoaa rentous.
Manninen taisi harrastaa sitä Janne Ahosen tapaista lopetus-comeback-lopetus-comeback leikkiä joten se varmaan vei jonkin verran parasta terää pois. Toisaalta hoitanut sitten itselleen ammatin lentäjänä joten kait tuo ihan mukavasti toimeen tulee.Toki Mannisella kisojakin oli huomattavasti vähemmän. Sprintti tuli 1999 mukaan, sitä ennen oli vain normaalikisa. Hannun valtakausihan alkoi "vasta" 2003-04 kaudella. Siihen mahtuivatkin ne surulliset Oberin MM-kisat ja ennen kaikkea Torinon "herolamainen" katastrofi.
Sapporossa Manninen oli tosiaan loistava ja Vancouveristakin hieno nelossija eli ehkä puhtaasti arvokisojen kannalta Hannun olisi vielä kannattanut pidempään jatkaakin?
En tiedä missä olet peruskoulusi käynyt, mutta Mäkäräisen 85 podiumia ja Mannisen 90 podiumia on yhteensä 175 podiumia.Miun wikipedia näyttää noita olevan 85 kpl
Palanderilla oli yhdet olympialaiset missä oli mitali realistinen ja pujottelu kuitenkin on pienestä kiinni. Valitettavasti meni suksi väärältä puolelta porttia ja mitali siihen.Sinällään miksipä ei, koska alppihiihdossa lajicup on isompi juttu kuin MM-kulta. Pallekin liittyy siten surulliseen jatkumoon, Tanja nyt aika lailla tasollaan oli olympialaisissa joka kerta. Vancouverin suurpujottelu meni pieleen, mutta Torinosta vastaavasti erinomainen venyminen.
Hopeaa siitä olisi vähintään tullut, toki se kisan voittanut itävaltalainen painoi sitten ihan hurjalla vauhdilla alas niin olisi voinut silti mennä voittoon.Palanderilla oli yhdet olympialaiset missä oli mitali realistinen ja pujottelu kuitenkin on pienestä kiinni. Valitettavasti meni suksi väärältä puolelta porttia ja mitali siihen.
Noh joo, heterona ei nuo Mannisen jutut ” tullut Mieleen”En tiedä missä olet peruskoulusi käynyt, mutta Mäkäräisen 85 podiumia ja Mannisen 90 podiumia on yhteensä 175 podiumia.
@Tombe76 nimenomaan puhui siitä monta kertaa nuo olivat yhteensä podiumilla.Noh joo, heterona ei nuo Mannisen jutut ” tullut Mieleen”
Samoihin tuuliin Seidl 130m heti perään.Voi vittu Ilkka. No oli tuuletkin kyllä paskat.
Okei ollut ehkä tuulista kiinni kun Bruno Rygseck painoi 130 metriäVoi vittu Ilkka. No oli tuuletkin kyllä paskat.