Peliä jäljellä vielä n. 10 minuuttia, mutta annan nyt jo analyysini tästä otteluparista. Unohtakaa kaikki, mitä olen aiemmin kirjoitellut kärkkääseen sävyyn.
Ässät pelaa täysin samalla tavalla kuin viime vuonna JYP. Erittäin tylyä, kärsivällistä, tiivistä ja toimivaa peliä. Raanta on viime vuoden Helenius. JYPillä ei tosiaan ole niin kova joukkue kuin viime vuonna. Sieltä puuttuu yksilöt, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä. Perrin ei ole noussut sille tasolle, jota olisimme odottaneet. Itse asiassa, jo viime vuonna siellä olivat muut miehet, jotka olivat kevään kuumimpia. Tuppurainen, Pesonen ja Ässiä vastaan Vatanen. Nyt on esillä Savinainen, Armia ja kumppanit.
Minä vähän jo luovutan. Olen ehkä huono kannattaja. 3-0 tilanteesta edes JYP ei enää nouse. Se ei ole ihmemies Blues.
Mutta vaikka kuinka vituttaa, en tee sitä perinteistä, eli manaa Ässien saumoja Tapparaa vastaan täysin olemattomiksi. Päin vastoin, Ässillä on erittäin hyvät saumat ottaa yli 30 vuoden jälkeen mestaruus. En ehkä sitä toivo, mutta enpä minä sitä toivo Tapparallekaan (tai Lukolle...). Aina ei voi voittaa, ja paras voittakoon.