Sarja oli otteluiltaan tasainen, mutta Jukurit vei tyylipisteiltään homman 10–0. Niin valmentajien, pelaajien kuin katsojien esiintymisen osalta. Olen ylpeä, että Jukurit meni jatkoon ja tuo "ei-rupusakki" saa jatkaa rehvakasta touhuaan pronssikarkeloissa.
Lehkoselta tyylitöntä mediapelin yritystä, mutta olipa valmiiksi jo hyväksyttävä syy tämän sarjan häviämiselle. Jukureiden häviäminen olisi ollut niin huikaisevan kova skandaali, että TUTOn tippuminenhan oli täysin ok. Ei ihme, että mies ei usein keväällä voita. Sitten tämä parivaljakko Osku Valtonen ja Tony Vigren, ja yleisön tempaukset päälle. Huh huh. Valtoselta haastattelijana ensiksi ihmeellistä kitinää siitä, kun ei saanut haluamaansa pelaajaa haastatteluun. Valtoselle tiedoksi, että tuohon joutuu toimittajan/haastattelijan roolissa sopeutumaan. Aina et saa jututettavaksi sitä, jonka haluaisit, kun sitä toista ei välttämättä nappaa samalla hetkellä kuin sinua. Suorassa lähetyksessä asiasta kitiseminen on lapsellista teutarointia. Pää pystyyn, ja hoida tehtäväsi kuin mies!
Vidgrenin haastatteleminen olikin totaalinen pohjanoteeraus. Pestiinkö Tony-pojan suu ennen nukkumaanmenoa saippualla? Jos ei, niin voisiko joku tehdä sen pikimmiten? Edes sillä, että tuo sankari kasvaisi siitä edes vähän. Näyttäviä pellehyppyjä ja teatraalisia maassa tuskasteluja pienistä kosketuksista jo ensimmäisessä erässä tältä henkiseltä klopilta. Todellinen ihme, kun pystyi jatkamaan pelaamista.
Vidgrenin haastattelusta jatkaen: Turussahan on ollut aiemmin tässä sarjassa niin huikean paljon enemmän katsojia ja huikean paljon kovempi tunnelma kuin Mikkelissä. Nuo vuvuzuelat luovat toki aivan mahtavaa fiilistä, ja pääasia on se, ettei omia ajatuksiaan kuule. Siinä tehtävässä noilla torvilla varmasti onnistuu, en kiistä.
Jukurit osoitti jälleen sen, mistä on niin monesti tänä keväänä puhuttu. Henkisen vahvuutensa. Ei jäädytty, vaikka osa turkulaisista ja pelaajista ehti varmasti jo luulla, että homma olisi siinä, kun TUTO johti vielä muutamia minuutteja ennen loppua maalilla. Tiedettiin, että joukkue oli kääntänyt tiukkoja paikkoja tänä vuodenaikana aiemminkin. TUTO oli kontrolloinut kolmatta erää, mutta Jukurit latasi loppuun vielä sellaisen piikin, että alta pois. Sarvipäät tekivät viimeisille minuuteille otteluun kääntämiseen vaaditun peliasetelmallisen muutoksen ja alkoivat erässä enemmän vallalla olleen reaktiivisuuden sijaan pelata aloitteellisen, sähäkän ja pelirohkean proaktiivisesti, rytmitetyn kiekkokontrollin kautta. Tulosta tuli taululle. Voittomaali oli säkenöivä pienoiskuva tästä kevään joukkueesta. Tahdolla, sydämellä, loppuun asti. Ihana osuma siihen ihanaan hetkeen, minuutti ennen loppua.
Mutta Pennasen tänä keväänä jokuseen otteeseen lausumia sanoja lainatakseni: nyt mennään eteenpäin. Tämä ei ole yhäkään Jukureiden osalta tässä. Helvetin hienot finaalit edessä.
