Huomenna taas jatketaan ja panokset on ei enempää eikä vähempää kuin finaalipaikka. Muutama pointti joukkueiden aikaisimmista otteista:
USA tulee Leijonia vastaan pelkkiä voittoja allaan, mutta silti en hirmuisesti ole vakuuttunut Jenkkien menosta. Ryan Miller, tuo USA:n todellinen selkäranka otti muutaman haamukopin Kanadaa vastaan juuri kun omat tarvitsivat sitä eniten. Koko turnauksen on ollut aivan jäätävä ja puolivälierissä nollasi sitten Sveitsin hyvällä pelillä myös siellä.
Puolustuksesta esiin on noussut joukkueen ykköspakkipari Suter-Rafalski joka on kiekollisena aivan sikataitava ja pelaavat valtavasti joukkueen takalinjoilla. Sveitsiä vastaan kumminkin tuo pari otti muutaman kerran aivan järkyttävän riskin siniviivalla ja sveitsiläiset saivat useita ylivoimahyökkäyksiä juuri tuon kaksikon ollessa kentällä. Mielestäni viime kaudella SC-sormuksen Pingviineissä haalinut Orpik on ollut omassa päässä USA:n paras ja tärkein lenkki. Lyö mukavasti miestä seinille. Ongelmia kumminkin löytyy todella paljon USA:lla omissa ja siinä on Leijonien paikka iskeä.
Hyökkäyksestä löytyy aivan järkyttävä määrä taitoa, nopeutta ja fyysisyyttä. Silti kukaan ei ole siellä noussut ylitse muiden valokeilassa. Zach Parise osoitti heräämisen merkkejä puolivälierässä ja paikkoja oli vaikka 5 maaliin. Kolmikkona paras on ollut hiukan yllättäen Malone-Pavelski-Kessel. Duunarit Drury ja varsinkin Callahan on ollut tärkeitä lenkkejä molempiin suuntiin, mutta varsinkin alivoimalla jätkät on ollu todella hyviä. Se ei ennustele Suomen huonoon ylivoimaan mitään hyvää. Eniten parannettavaa löytyy Patric Kanelle ja Statsnyllä jotka molemmat on ainoastaan väläytellyt osaamistaan.
Suomella Kipper on maalissa parantanut kuin sika juoksuaan. Valko-Venäjää vastaan ei vielä joutunut testiin, mutta Ruotsi takoi ohi Kipperin kolme kiekkoa. Tsekki ei pystynyt siihen kertaakaan ja Kiprusoff oli aivan huikea. Kaksi turnauksen parasta maalivahtia vastakkain tässä parissa.
Puolustuksella Suomella on ollut omat ongelmansa, mutta kuten USA:llakin on maalivahti pelastanut puolustuksen monta kertaa. Kimmo Timonen on ollut huikea liideri Suomen alakerrassa, myös Lepistö ja Niskala on ylittänyt kaikki odotukset. Pitkänen on ollut enemmän ja vähemmän täysin pihalla joka kruunautui tuohon turhautumiseen Ruotsi ottelussa. Toni Lydman ja Sami Salo oli Torinossa n. valovuoden parempia kuin tällä hetkellä ja tuo aiheuttaa harmaita hiuksia. Kipperiltä vaaditaan huippuottelua, koska tuo puolustus ei käsi sydämmellä ainakaan omissa spekulaatioissa herätä kovin paljon luottamusta Jenkkien kovan karvauksen alla. Nyt on USA kuin herhiläinen joka tilanteessa kimpussa ja yrittävät varmasti myös fyysisesti horjuttaa suomalaisten pelihuumoria. Salolta, Lydmanilta ja Pitkäseltä tarvitaan tason nostoa, ehdottomasti.
Hyökkäyksessä on Suomella ollut niin ikään huolia jonkun verran. Vielä heikoimpia maita vastaan meidän tähdet saivat pisteitä alle, mutta sen jälkeen korkean tason pitänyt ainoastaan kourallinen äijiä. Jarkko Ruutu, Niko Kapanen (yllätys) ja Niklas Hagman on ollut ainoat selvästi ylisuorittajat hyökkäyksestä. Eli paljon on parannettavaa, varsinkin kahdella ensimmäisellä vitjalla.
Aikalailla samanlaiset lähtökohdat mielestäni otteluun. Molemmilla aivan huikea maalivahti joka pystyy käytännössä yksinkin pelaamaan joukkueensa finaaliin, ailahtelevainen puolustus ja hyökkäys mikä ei ole täysin vakuuttanut. USA on lievä ennakkosuosikki, mutta jos molempien Koivujen ketjut nostavat tasoaan, niin puntit tasoittuvat ja Suomella on hyvä sauma uusia finaalipaikka.
Jatkakaa.
USA tulee Leijonia vastaan pelkkiä voittoja allaan, mutta silti en hirmuisesti ole vakuuttunut Jenkkien menosta. Ryan Miller, tuo USA:n todellinen selkäranka otti muutaman haamukopin Kanadaa vastaan juuri kun omat tarvitsivat sitä eniten. Koko turnauksen on ollut aivan jäätävä ja puolivälierissä nollasi sitten Sveitsin hyvällä pelillä myös siellä.
Puolustuksesta esiin on noussut joukkueen ykköspakkipari Suter-Rafalski joka on kiekollisena aivan sikataitava ja pelaavat valtavasti joukkueen takalinjoilla. Sveitsiä vastaan kumminkin tuo pari otti muutaman kerran aivan järkyttävän riskin siniviivalla ja sveitsiläiset saivat useita ylivoimahyökkäyksiä juuri tuon kaksikon ollessa kentällä. Mielestäni viime kaudella SC-sormuksen Pingviineissä haalinut Orpik on ollut omassa päässä USA:n paras ja tärkein lenkki. Lyö mukavasti miestä seinille. Ongelmia kumminkin löytyy todella paljon USA:lla omissa ja siinä on Leijonien paikka iskeä.
Hyökkäyksestä löytyy aivan järkyttävä määrä taitoa, nopeutta ja fyysisyyttä. Silti kukaan ei ole siellä noussut ylitse muiden valokeilassa. Zach Parise osoitti heräämisen merkkejä puolivälierässä ja paikkoja oli vaikka 5 maaliin. Kolmikkona paras on ollut hiukan yllättäen Malone-Pavelski-Kessel. Duunarit Drury ja varsinkin Callahan on ollut tärkeitä lenkkejä molempiin suuntiin, mutta varsinkin alivoimalla jätkät on ollu todella hyviä. Se ei ennustele Suomen huonoon ylivoimaan mitään hyvää. Eniten parannettavaa löytyy Patric Kanelle ja Statsnyllä jotka molemmat on ainoastaan väläytellyt osaamistaan.
Suomella Kipper on maalissa parantanut kuin sika juoksuaan. Valko-Venäjää vastaan ei vielä joutunut testiin, mutta Ruotsi takoi ohi Kipperin kolme kiekkoa. Tsekki ei pystynyt siihen kertaakaan ja Kiprusoff oli aivan huikea. Kaksi turnauksen parasta maalivahtia vastakkain tässä parissa.
Puolustuksella Suomella on ollut omat ongelmansa, mutta kuten USA:llakin on maalivahti pelastanut puolustuksen monta kertaa. Kimmo Timonen on ollut huikea liideri Suomen alakerrassa, myös Lepistö ja Niskala on ylittänyt kaikki odotukset. Pitkänen on ollut enemmän ja vähemmän täysin pihalla joka kruunautui tuohon turhautumiseen Ruotsi ottelussa. Toni Lydman ja Sami Salo oli Torinossa n. valovuoden parempia kuin tällä hetkellä ja tuo aiheuttaa harmaita hiuksia. Kipperiltä vaaditaan huippuottelua, koska tuo puolustus ei käsi sydämmellä ainakaan omissa spekulaatioissa herätä kovin paljon luottamusta Jenkkien kovan karvauksen alla. Nyt on USA kuin herhiläinen joka tilanteessa kimpussa ja yrittävät varmasti myös fyysisesti horjuttaa suomalaisten pelihuumoria. Salolta, Lydmanilta ja Pitkäseltä tarvitaan tason nostoa, ehdottomasti.
Hyökkäyksessä on Suomella ollut niin ikään huolia jonkun verran. Vielä heikoimpia maita vastaan meidän tähdet saivat pisteitä alle, mutta sen jälkeen korkean tason pitänyt ainoastaan kourallinen äijiä. Jarkko Ruutu, Niko Kapanen (yllätys) ja Niklas Hagman on ollut ainoat selvästi ylisuorittajat hyökkäyksestä. Eli paljon on parannettavaa, varsinkin kahdella ensimmäisellä vitjalla.
Aikalailla samanlaiset lähtökohdat mielestäni otteluun. Molemmilla aivan huikea maalivahti joka pystyy käytännössä yksinkin pelaamaan joukkueensa finaaliin, ailahtelevainen puolustus ja hyökkäys mikä ei ole täysin vakuuttanut. USA on lievä ennakkosuosikki, mutta jos molempien Koivujen ketjut nostavat tasoaan, niin puntit tasoittuvat ja Suomella on hyvä sauma uusia finaalipaikka.
Jatkakaa.