Oli kyllä melkoista hurlumheita koko ottelu - ei maalivahdit olleet noin huonoja, mutta olipahan viihdettä ainakin.
On pronssipeli sitten merkityksellinen tai ei, onhan se kivempaa päättää kausi voittoon, olkoonkin lohdutuspalkinto. Erityisen hienoa siitä teki se, että kyseessä oli Finleyn kämmi + Miklik, karmaa tai jotain. Jossain vaiheessa täysin katastrofaaliselta vaikuttanut kausi päättyi siis kolmossijalle. "And there was much rejoicing", sitaatin tunnistavat osannevat tässä vaiheessa sanoa "jeeee" sopivan kyynisesti.