Ensimmäinen puoli tuntia oli Ilveksen osalta täyttä sekoilua. Jalat ja pää ei toimineet sitten alkuunkaan ja aivan kaikki pomput ja väännöt kääntyi kaverille. KalPalla oli selkeä luisteluetu johtuen osittain peliohjelmasta ja eiköhän Laukkanen sitä varmaan ollut painottanutkin, että kova ja vauhdikas alku peliin ja homma sillä kotiin. Totta puhuen ei Ilves saanut mitään aikaan alussa ja hallittuja hyökkäyksiä taisi olla tasan 0 kappaletta ekassa erässä.
Itse odottelin, että toiseen erään KalPan luisteluylivoima hieman tasoittuu ja päästään hieman mukaan hommaan kuten edellisissä peleissä. Samoja latujahan siellä edelleen hiihdeltiin ja mikään ei tuntunut sujuvan. Sitten kavennus tuli ja heti perään tullut toinen maali taisi enemmän pelottaa kuopiolaisia kuin herättää Ilvestä. Vaikka Corson hikeentymistä voi tilastoja katsomalla pitää pelin käännekohtana, niin kyllä minä enemmän kääntäisin pelin kulkua KalPan pääkopan pettämiseen. Pari maalia nopeaan tahtiin hieman tuurillakin ja siitä ajatus, että eikö tää nyt riittänytkään. Toisen erän loppu vielä meni kohtuusuorituksella, mutta kai siellä tauolla oli pääkopassa pyörinyt, että "taasko me perkele hävitään". Kolmannessa kuopiolaisetkin alkoivat tekemään hölmöjä virheitä ja harhasyöttöjä, joista Ilves pääsi paikkoihin ja hallitsemaan erää.
Jotenkin tuntuu, että Kuopiossa ollaan tämän pelin jälkeen vedenjakajalla. Voi tulla syvä sukellus alaspäin tai sitten on viimeinen hetki sisuuntua ja kääntää touhu positiiviseksi. Kyllähän joukkueesta osaamista löytyy ja se piti väsyneesti liikkunutta Ilvestä pari erää aivan täysin vitsinä. Nyt vaan pitäisi saada ne pari voittoa esityksistä riippumatta ja hommaan taas uskoa. Täällä Tampereella nimittäin tiedetään, että lokakuun puolivälin paikkeilla kausi on aika varmasti hävitty, jos silloin ollaan häntäjoukoissa.