Huhhuh...
Ensimmäisenä täytyy todeta, että olipa viihdyttävä matsi. Ihan loistavaa pudotuspelikiekkoa ja tällä kertaa dumaritkin osasivat hyvin lukea pelin ilmapiiriä. Toiseen hengenvetoon voikin sitten todeta, että voi vittu. Ei maistunut tänään ensimmäinen kiinnitys KooKoolle, vaikka jatkoerässa sitä tarjottiinkin. Ei läpiajosta, ei pyörityksestä ja valitettavasti HJ:kin oli oppinut kuin taikaiskusta miten maalinedusmaskin kanssa toimitaan. Odotin että kopista tulee extroille sisuuntunut kotkaparvi, mutta KooKoo tuota jatkoa vei sen mitä ehdittiin pelata. Noh, eipä tuota kukaan enää myöhemmin muista, koska hallitsevan mestarin miljoonamiehistö kävi hakemassa Sumulaaksosta sen mikä merkitsee. Voiton.
Siitä erikoinen ottelu, että ensimmäinen erä punnerrettiin melko tasaisesti, ehkä jopa kouvolalaismerkeissä, vaikka Sport nätillä ohjauksella johtoon siirtyikin. Eipä tuohon oikein Rämöllä ollut mitään palaa, kuten ei muihinkaan maaleihin. Hieman nyt meni läski-Patin skouttaus ainakin toistaiseksi metsään, mutta vielähän tässä ehtii alanurkat laulaa. Ennemmin vedän Rämön edessä lakin päästä, koska se gamesaver siinä 0-2-tilanteessa oli aivan ratkaiseva ottelun kannalta. Siitä kolme-muna, hanskat penkille odottamaan maanantaita ja Lasihelmeen kaljalle.
Toinen erä mentiin täysin punavalkoisissa väreissä ja osat vaihtuivat taas kolmannessa. KooKoo totutusti suhteuttaa tasonsa vastustajaan ja nyt pelin loppupuolella ei ollut tietoakaan Hokki-sarjan turauksesta. Noh, kuten Forkká sen sattuvaan tyyliinsä totesikin, niin sota on hävitty, mutta taistelu jatkuu. Yllättävänkin luottavaisin mielin uskaltaa lähteä huomista Kuparisaaren kamppailua alkaa odottamaan.
KooKoolta positiivisesti esiintyivät omiin silmiin Heikkinen, joka haastoi rohkeasti ja uskalsi hakea omia ratkaisuja, perusvarma Kipru ja Muhonenkin jatkoi melko pirteitä otteitaan. Tuplasuperbonus neloskentälle, joka esitti ajoittain sellaista taklauspeliä, että ei tiennyt ollaanko Baltimoren ghetossa vai Sumarissa. Meno oli välillä kuin
POW Fantasies 32 - Wasa boys dig it big and black:sta kun isoa mustaa miestä tuli edestä ja takaa. Toki tätä taklauspeliä tietysti katsotaan Mestis-linssien lävitse, mutta yhtä kaikkia aikamoista alistamista ajoittain. Hyötyaspekti olisi vielä kovempi, jos tämä olisi paras seitsemästä sarja, mutta eiköhän nytkin pikku setsuuria saada junnujen punttiin, jos jaksetaan vain pysyä poissa karsserista. Taitaa muuten olla KooKoon historian ensimmäinen ketju joka pääsee yli 185 senttimetrin keskimitan. Sportin puolelta on rehellisyyden nimissä pakko antaa pisteet #10:lle, joka taikinamaisesta habituksestaan huolimatta vyöryi muutaman ihan painokkaan pusun.
Joopa joo, ei kai tässä voi muuta kuin lähteä Klunssilan opein kohti huomista.
Huomenna keskitytään siihen omaan peliin ja saadaan onneksi helpompi voitto, mitä tänään ja säästetään vähän voimia.
Luottamusta toki pitääkin olla, mutta hämmentävän sekaisin Sport oli viimeisessä erässä ja jatkoajalla omiin odotuksiini nähden, joten täten uskallan itsekin katsoa huomista tulevaisuutena. Toki ehdottomia suosikkeja vaasalaiset ovat, mutta toivotaan, että edes osa pelaajistakin uskoisi myös helppoon voittoon.