Hankalaa on, hankalaa on.
Käsillä saattaa olla vaikkapa turnauksen paras peli, mene ja tiedä, mutta ei nyt...hirveästi nappaa. Jompi kumpi tulee Suomea vastaan ja sillä matsilla tuloksella on merkitystä, tovin aikaa. Hieman sama juttu Liigan suhteen, sitä seuraa omien edesottamuksia (parin viime kauden osalta hieman nihkeästi) ja siinä ympärillä pörrätään mitä pörrätään. NHL mielenkiinto lopahti sen jälkeen kun löivät olympialuukut kiinni. Joku ihan ok matsi tässä toki tän vuoden puolella katsottuna. Mutta nekin täytyy sitten olla sitä parempaa seppälää tyyliin Colorado, Carolina, Tampa, Vegas.
Olisko muhun iskenyt se kuuluisa voittamisen pelko? Vai olisko tuota kiekkoa tullut tuutin täydeltä ovista ja ikkunoista, ihan maajoukkuetasollakin, miehissä, naisissa ja U20 voitokkaasti, menestyksekkäästi vikan kolmen vuodenkin säteellä, että sitä jo valikoi mihin sitä tunne/mentaalienergiaa investoi. Varsinkin kun on täytynyt latautua sydän pampaten myös hiihtokisoihin illasta toiseen.