Vielä itse pronssista. Reilu viikko sitten Nordiksella rantapalloja katsellessa oli kyllä takki tyhjä ja pettymys kova. Tänään kun miettii loppukautta taaksepäin niin on se vaan pronssiakin arvostettava. Lukko. Kauden loppupuolella oltiin siellä jossakin säälipleijareiden rajamailla, mutta hilattiin itsemme hienosti runkosarjan neljänneksi. Kalpaa vastaan - sarja oli jo karkaamassa käsistä, mutta taisteltiin tasoihin, ja ohi, ja vielä ratkaisevassa seitsemännessä näytettiin missä kaappi seisoo ja pitkästä aika neljän joukkoon! Kuinka lähellä periaatteessa kauden loppuminen oli jo tässä vaiheessa, mutta ei. IFKta vastaan sitten oli patterit vähän loppu, ja vaisun sarjan ja totaalinöyryytyksen eli ratkaisevan matsin jälkeen vielä turhan pitkä, toista viikkoa pitkä tauko. Ja sitten, ylivoimaisen runkosarjan voittajan kotiluolaan vieraaksi, jossa JYP taisi hävitä runkosarjassa kokonaiset, mitä, 2 ottelua, taistelemaan pronssista ja vielä noutamaan se kotiin!
Kyllä, pakko arvostaa pronssia! Jos ei finaaleihin helpolla mennä niin eipä pronssiakaan noin vain poimita. Kiitokset Lukko! Viikon takaiset fiilikset kohtuu paljon paremmat, ja kyllä, aikakin parantaa haavat ja kultaa muistot.