Juu eihän se Viitanen enää P-Amerikan vuosiensa jälkeen mitenkään "kova jätkä" ole ollut, mutta pystyy kyllä antamaan tarvittaessa oikeanlaista kovuutta varmasti. Tosin loukkaantumiset ovat tainneet aikojen saatossa syödä sen parhaan terän tältä puolelta ja oikeastaan minkäänlaista yleiskuvaa ei itselläni ole Viitasen nykykunnosta -ja tyylistä. Sen lyhyen TPS-aikansa aikana ei ainakaan juurikaan kovuutta tuntunut jakelevan ja jos en nyt ihan väärin muista niin taisi jotain vammaakin pukata (yllätys, yllätys) tuolloinkin.
Se miksi ketjuun kirjoitan on se, että itse olisin kyllä eilen kaivannut nimenomaan Moisio-Virtanen akselilta jonkiinlaista esiinmarssia. Ensinnäkin case-Spinan kohdalla, vaikka siinä nyt sitä värikynää heitettiinkin kehiin jne., mutta se maalinjälkeinen hetki nyt vain on sellainen, että silloin ei pidä mennä tuuppimaan ja huitomaan kaveria vaikka kuinka vituttaisi. Vähän sama kun ei sinne mennä laukomaan veskaria kohti vihellysten jälkeen tai alkulämmittelyssä ei mennä vastustajan puolelle tai lauota sinne kiekkojakaan, kuten eräs ulkomaalaisvahvistus aikoinaan Suomessa teki.
Ja ennen kuin yhtään ketään porilainen taas innostuu ja tulee esittelemään sitä Grattonin korttia niin ihan turhaan, minä ja aika moni muukin palstalainen kyllä tietää ja tuntee Grattonin historian, kiitoksia vain kuitenkin opastuksesta. Jääkiekko on kuitenkin siitä hieno laji, että tuollaisen tilanteen jälkeinen muistutus, tai vaihtoehtoisesti herättäminen esimerkiksi tuon 4-2 johtomaalin jälkeen jollain kovalla pommilla tai haastolla, olisivat Moisio tai Virtanen viestittää joukkueelle, että "nyt vittu taistellaan eikä luovuteta!". Ensimmäisessä erässä ketju esitti niitä miehekkäitä otteita, joita heiltä odotetaankin, mutta jälkimmäisissä erissä ketju tuntui ainakin meikäläisen tutkalta hukkuvan kokonaan. Virtanen nyt ainakin siellä pelaili, mutta eipä tuoltakaan edes niitä pommeja nähty.
Se on ennenkin nähty, että jääkiekossa se kuuluisa momentum voi vaihtua hyvinkin pienistä teoista, ihan kuten se eilen vaihtui viimeistään tuon puolihuolimattoman 2-2 tasoituksen jälkeen täysin Ässille. Joukkue näytti paikoittain ensimmäisessä erässä jo lyödyltä kun TPS vyöryi päälle, mutta niin vain siellä herättiin taistelemaan ja vielä napattiin voittokin. TPS:stä tällaiseen suoritukseen oikein kukaan kyennyt, vaikka se räkämaali sinne kavennukseksi tehtiinkin.
Näitä tekoja itse kaipaisin Moisiolta. Herran kiekollinen anti on tasoa C-juniori, joskus hyvänä päivänä peittoisi ehkä jonkun B-junnun Liigassa, mutta muuten ne parhaat avut ovat nimenomaan fyysisellä puolella, vaikka jotkut haluavatkin sen kiivaasti kiistää. Hän osaa taklata, vaikka ei aina osukkaan. Moisio osaa myös ärsyttämisen jalon taidon, vaikka hänellä joskus meneekin itse kuppi nurin ja napsii tyhmiä jäähyjä. Tappelussa ei varmasti pärjää esimerkiksi Grattonille, en usko että Semirillekkään, vaikka jotkut ivalliset henkilöt niin huutelevatkin, mutta kun ei se ole aina siitä kiinni, että kuka voittaa. Siellä jätkät arvostavat helvetisti jätkiä, jotka tekevät asioita joukkueen eteen ja joukkueen edun nimissä! Oli se sitten kivuliaasti blokattu laukaus, viimeisillä voimilla estetty maalipaikka tai sitten turpaanottaminen / nyhjääminen jonkun Grattonin kanssa tuollaisen iskun jälkeen. Sillä viestitetään paitsi omille, myös muille se, että tuollaista ei suvaita ja katsota läpi sormien.
Ei Sami Heleneius ollut P-Amerikassa niin saatanan arvostettu sen takia, että hän olisi ottanut jokaisesta tappelustaan voiton ja piessyt vastustajiltaan hampaat paskaksi ja teho-osastolle. Häntä arvostettiin siksi, että hän teki nöyrästi duunia joukkueen eteen, otti sen oman roolin, osasi sen ja jos joku kohteli kaltoin joukkuekavereita niin hän meni jäälle ja laittoi kaltoinkohtelijan maksamaan teoistaan. Tottakai tällainen NHL-poliisien aika on ohitse ja kiekko on menossa kokoajan enemmän siihen suuntaan, jossa tuollaisilla kavereilla ei ole käyttöä, mutta ei tuollainen muistutuskulttuuri vieläkään ole mitenkään kuollut eikä sen saa antaa kuollakkaan. Ja nyt en tarkoita mitään Ilari Melart-maisia noutojuttuja, vaan rehtejä ja rehellisiä haastoja (jotka eivät kuitenkaan saa mennä minkään show'n puolelle) joissa koitetaan nimenomaan herätellä omia ja näyttää, että taisteluhenkeä piisaa vielä ja kaikki annetaan.