Olen sitä mieltä, että aktiivista videopelaamista voi harrastaa ilman, että arjen rutiinit kärsivät. Minä kun en Patrik Lainetta henkilökohtaisesti tunne, niin en lähde olettamaan että hän on koukussa yhtään mihinkään tai että hänen arjen rutiinit olisivat sekaisin.
Pelihin voi kyllä jäädä koukkuun, sitä en kiistä. Mutta sitä pidän aivan täysin absurdina, että Laineen fornite tunnuksien perusteella isketään joku vitun videopeli addiktin leima otsaan ja todetaan että tästä tämä jääkiekon sujumattomuus nyt johtuu. Toivottavasti te, jotka spekuloitte tätä paskaa täällä pysytte kaukana, kun Pate alkaa latomaan maaleja.
Ja tähän varmaan vastaat(te) että "No enhän minä mitään leimaa..."
Hölö hölö.
Voi pelata aktiivisesti ilman, että arjen rutiinit siitä kärsisivät. Mikäli nämä rutiinit ovat vaikka kahvittelua kavereiden kanssa ja leffassa käymistä, höntsäämässä pallopelejä ja vaikka aktiivisesti salilla. Eli jos pelaa työkseen, kuten niin monet nuoret nykyään. Mutta jos "arki" koostuu jääkiekkoammattilaisuudesta ja sen vaalimisesta, niin yhtälö on väkisinkin aika huono.
Miten tuntuu, että otat kovin henkilökohtaisesti tämän aiheen? Onko kenties oma äiti, tyttö- tai poikaystävä nalkuttanut sinulle pelaamisesta? Nämä addikti -jutut puolestaan on pääosin omasta kynästäsi, kukaan ei ole tainnut juurikaan puhua mistään ääripäistä tai äärimmäisyyksistä. Enimmäkseen mahdollisesta haittavaikutuksesta.
Kannattaisi lukea vaikkapa Aki Hintsan -Voittamisen anatomia, sieltä saa hiukan perspektiiviä siihen mistä huippu-urheilun pienet erot revitään. Jääkiekko nyt ei vieläkään kuulu ihan siihen kategoriaan, mutta on ainakin joltain osin matkalla sinne. Suomalaisen ja miksei koko länsimaisen urheilun ongelma on toisinaan se, että pitäisi pystyä elämään siinä urheilun ohessa kuten muutkin nuoret. Absoluuttisen huipun tavoittelu ja saavuttaminen on aika tylsää kurinalaisilla elämäntavoilla, urheilulle omistautumisineen.
edit:
Mun mielestä on naurettavaa, että random nimimerkit keskustelupalstoilla kertoo, kuinka paljon Pate pelaa jotain pleikkaripelejä ja sen vaikutuksesta peliotteisiin (ja asiaan ei puututtaisi Winnipegin päässä). Kukaan täällä ei totuutta tiedä, puolin ja toisin. Ja mutulla sanoisin, että kaikki nuoremman sukupolven kiekkoilijat pelaa enemmän tai vähemmän pleikkaria, mitä nyt esim. NHLWAM:n perusteella on nähnyt jne. Eikä ollut mitenkään sulle tää viesti tarkottettu henkilökohtaisesti.
Väittäisin, että silläkin on aika paljon väliä mitä pelaa. Jotain EA Sportsin änäriä tai muuta voikin veivailla melko leppoisin mielin, aivot narikassa. Tai monia muita "viihdepelejä". Mutta kun lyöt luurit päähän ja alat pelaamaan tiettyjä selviytymispelejä muita ihmisiä vastaan, astut täysin eri maailmaan. Tämä on toki yksilöllistä, mutta melko voipunut olo ainakin itsellä kun on muutamankin tunnin veivannut jotain PUBG tai CSGO -tyylisiä mättöjä. Siinä on se keskittyminen ja tietty jännitys koko ajan päällä, jatkuva paine;) Mutta eiköhän tämä riitä aiheesta, pieninä annoksina pelailu on vaan hyvää vastapainoa jos pää on muuten täynnä huolia ja paineita. Mutta nämä nykyajan pelit, niistä on rentoutuminen kaukana..