Tulokaskaudella Laineella oli kemiaa Scheifelen kanssa, ja varsinkin seuraavalla kaudellahan se ongelma oli, että Wheeler oli niin perhanan kovassa vireessä ja just right winginä, niin eihän sitä voinut erottaa Scheifelestä. Varsinkin heidän asemansa joukkueessa tietäen ja sen ymmärtäen.
Lainekin hyötyi Wheelerin career seasonista ylvoimatilanteiden myötä, mutta samalla kyseinen asia oli se tulppa, miksei hän päässyt ykköseen. Vasemmalla Lainetta ei haluttu peluuttaa, ja siellä oli muutenkin läpimurtoaan tekevät Connor ja Ehlers.
Tämän vuoksi Pate-laseilla Connor–Scheifele–Laine kiinnostaisi nähdä kavereiden nykytasolla. Connorin kanssa oli paljon hyviä juttuja Jets-vuosina ihan viimeiseen asti.
Tietyllä lailla toi oli tekemätön paikka uran alkuvaiheessa, että tuollaisen tulokaskauden jälkeen pelaaja janosi roolia, enkä laittaisi sitä ihan kokonaan Pekka Jalo... siis keskenkasvuisen Laineen syyksi, että asiat menivät kuten menivät.
Tämä siis vastauksena niille, joille Laine-antipatiat lähtivät ylimielisiksi koetuista sitaateista. (En ees löytänyt suoria sitaatteja, vaan Pekka Jalosen epäsuoria referaatteja keskusteluista, joihin sitten pohjoisamerikkalaiset totta kai tarttuivat. Mutta ei nyt avata sitä tunkiota enää. )