Kun tästä Laineen maalien ja syöttöjen suhteesta on puhuttu, niin ajattelin vähän vilkuilla tilastoista, miten herran ensimmäiset vuodet vertautuvat historiallisiin pelaajiin. Hockey-referencen erinomaisella Play Index -työkalulla voi tehdä kaikenlaisia mielenkiintoisia hakuja! Laineen ensimmäisen kolmen kauden "adjusted" eli historiallisiin maali- ja ottelumääriin suhteutetut maalisaldot ovat 40, 45 ja 70 kaappia (viimeinen luku ekstrapoloitu tämän kauden tahdista, laskee todennäköisesti jonkin verran) ja syöttöpinnoja tulee 31, 26 ja 11 (viimeinen jälleen ekstrapoloitu ja tulee nousemaan ellei ihmeitä tapahdu). Yritin ensin löytää pelaajia, joilla olisi ensimmäisen kolmen kauden ajalta yhteensä vähintään 120 suhteutettua maalia ja enintään 90 suhteutettua syöttöä, mutta hakukriteerit täytti ainoastaan Tesoman äijä. Lavensin syöttökriteeriä korkeintaan 120 avustustoimenpiteeseen, ja kone sylki ulos
tällaisen tuloksen.
Laineen lisäksi ainoastaan7 pelaajaa läpäisi seulan, ja kun listalta otetaan pois Charlie Conacher syöttötilastojen vertailukelpoisuuden puutteen vuoksi (20-30-lukujen taitteessa maalia kohden jaettiin keskimäärin noin yksi syöttöpiste), jää jäljelle kuusi kaveria: Mike Bossy, Pavel Bure, Ilja Kovaltšuk, Steven Stamkos, Teemu Selänne ja... Rick Martin. Lienee tarpeetonta sanoa, että aika kovassa seurassa ollaan lukuunottamatta viimeistä peluria, joka hänkin tosin oli kaksi kertaa sekä liigan ykkös- että kakkostähdistössä. Patrik menisi tällä tahdilla seurueen kärkeen maaleissa ja jäisi ylivoimaisesti viimeiseksi syöttöjen määrässä, joten tosiaan poikkeuksellinen meno on kyseessä sekä tason että tyylin suhteen. Toki tämän kauden maali-syöttösuhde tuosta varmasti vielä tasoittuu, jolloin Laine asettunee aika lähelle Buren tehoja. Jännittävää, kuinka erilaisella pelityylillä voi päästä samaan lopputulokseen!
Jos ajatellaan hieman tulevaisuutta kohti ja katsotaan pelaajien viittä ensimmäistä kautta pitäen vaatimukset suhteessa samoina (>200 maalia, <200 syöttöä) jää jäljelle
vain kolme pelaajaa: Kovaltšuk, Martin ja vanha kunnon oman aikansa patriklaine eli Brett Hull.
Seitsemän kauden jälkeen Martin putoaa pois ja Stamkos nousee taas leikkiin mukaan.
Kymmenen kauden jälkeen listalle pääsevät taas Kovaltšuk, Bure, Brett Hull ja myös isänsä Bobby.
Tuon pidemmälle en enää viitsi katsoa. Aika legendaaristen jalanjälkien tallomalle polulle Patrik Laine on kuitenkin näillä näkymin astelemassa - monikertaisia maalikuninkaita ja Hall Of Fame - kiekkoilijoita melkein kaikki jokseenkin vertailukelpoiset pelaajat. Toki ura nyt voi kehittyä vielä minkälaiseksi tahansa, mutta kiintoisaa näitä on miettiä!