Pitääkö nämä ketjut aina lyödä täyteen meidän isä-teidän isä-paskaa? Mikä teitä raumalaisia vetää ässä-osioon lapsellisten kitinöidenne kanssa?
Siklenkan ja Toporowskin takaapäin tai tuomareiden suojista kimpuun ja jäässä makaavien lyömisiä kyllä puolustetaan henkeen ja vereen eikä niissä nähdä mitään pahaa. Forsbackan hanskaaminen halukkaan ja tilanteen aloittaneen Sprukts:n kanssa taas on kaikin puolin käsittämätöntä. Mitä pahaa siinä on, jos kaksi halukasta kaveria tappelee? Haukkuiko joku porilainen kesällä O´Brien:iä Kivenmäen kanssa käymänsä tappelun vuoksi? Ei haukkunut, Mave oli halukas ja aloitti tappelun aivan kuten Sprukts:kin. Parhaita tappeluita ovat spontaanit tappelut silloin, kun kaksi pelaajaa lämpenevät toisilleen. Eivät mitkään sovitut show-painit ennalta sovittujen parien kanssa. Forsbacka oli selvästi lämmin ja halukas tappelemaan. Jos joku menee hieromaan sellaisen pelaajan naamaa, on ihan oma vika, jos tulee pataan. Oli päässä sitten minkä värinen kypärä tahansa.
Mitä väliä sillä on, kuka on paras tappelija porukasta Forsbacka, Nickerson, Ben-Amor, Siklenka, Toporowski? Jokainen tappelija välillä voittaa ja välillä häviää. Oleellista on se, miten hoitaa oman roolinsa. Mitä tulee tappeluihin, niin edellä mainituista kavereista Forsbacka ja Ben-Amor ovat joukkueilleen hyödyllisimmät pelaajat. Molemmat osaavat tapella, ovat halukkaita tappelemaan ja he ovat pelillisesti korvattavia. Siklenka tuo hyvin kovuutta peliin, mutta käsittääkseni häntä tarvittaisiin myös kentällä. Nickerson ja Toporowski ovat pelillisesti tärkeitä pelaajia eikä heidän kannata tapella itseään pelikieltoon. Varsinkaan Nickersonin, joka saa historiansa vuoksi aina vähän ylimääräistä rangaistuksiinsa. Näitä kaikkia pelaajia kuitenkin yhdistää se, että kukaan heistä ei takuulla pelkää tapella. Toporowskista voisi vielä sanoa, että hän saattaa olla hyvä tappelija, mutta vaikea häntä on minään pelotteena pitää ennen kuin näen häneltä pari tappelua, jossa ollaan avoimesti mies miestä vastaan ilman tuomareita roikkumassa välissä. En myöskään ymmärrä miksi raumalaiset aina vetävät Toporowskin näihin tappelukeskusteluihin. Se on aivan sama kuinka kova hän on tappelemaan, jos hän ei yksinkertaiseti tappele. Forsbacka hoitaa roolinsa todella hyvin. Taklaa kovaa aina, kun on tilaisuus. Pelaa kovalla tunteella eikä anna periksi. Vastaa iskuun iskulla ja jos tökkiminen johtaa tappeluun niin sitten tappelee. Ja tappelee nimenomaan sen pelaajan kanssa joka kohdalla on ja jonka kanssa lämpenee. Tappelee spontaanisti kohdalla olevan kaverin kanssa aikä harrasta ennalta päätettyjen pelaajien noutoja.
Toisille tuntuu olevan täysin mahdotonta nähdä vastustajan vittumaisten pelaajien toiminnassa mitään hyvää. Omia kyllä puolustellaan paljon pahemmissa asioissa. Lukon Miika Tuomainen on hyvä esimerkki pelaajasta, jota on helppo inhota. Vittumainen pelaaja. Komarov on toinen samanlainen. Vittumaisia, mutta hyviä pelaajia. Vastustajan paidassa kusipäitä, mutta Ässissä heitä olisi helppo ihailla. Samoin kuin Forsbacka ja Nickerson todennäköisesti olisivat Raumalla pidettyjä pelaajia, jos pelaisivat Lukossa.
En sitten tiedä mistä johtuu, että raumaiset näkevät aina keltapaitaisten toiminnan hyvänä ja muiden pahana. Liekö kyse niin huonosta lajituntemuksesta, että ei osata nähdä eikä arvostaa hyviä suorituksia, ellei niitä tee omat pelaajat, vai onko se vain niin puusilmäistä ja fanaattista omien kannattamista, että näkö- ja arvostelukyky sumenee, kun on kyse omista pojista. Millainen on raumalaisten mielestä reilu tappelu? Sitä olen monesti ihmetellyt, kun raumalaisten linja tappeluiden suhteen heittelee edes takaisin sen mukaan, miten Lukon pelaajat tappelevat. Raumalaisilta on aivan turha odottaa mitään logiikkaa näissä tappeluksekusteluissa. Vrt. Nickerson-Laine: Nickerson on kusipää, Siklenka-Komarov: Siklenka on sankari. Koittaisitte nyt päättää mikä on oikein ja mikä väärin ja yrittäisitte pitää linjanne riippumatta siitä, minkä joukkueen pelaajista on kyse. Voisivat nämä keskustelu olla hedelmällisempiä, kun ei tarvisi aina vertailla isien pippelitä.