Nämä kyselyt on joskus hauskoja. Tuttavan isältä vietiin dementian takia ajokortti ja tilalle piti saada henkilökortti. Oli tyttärensä kanssa hakemassa ja tyttärellä oli kyllä passi mukana. Silti piti kysellä jotain ihan siltä varalta, että tytär olisi ollut huijaamassa jollekin spurgulle henkilökorttia. No kai sekin olisi mahdollista? Tuolla kysyttiin sitten mm. lasten syntymäaikoja. Harmi vaan, että huonona päivänä ei tullut mieleen edes lasten nimet.
Kävin Lontoossa katsomassa teatteriesitystä, jossa joku koomikko kertoi muistisairaista vanhemmistaan. Hän kertoi show'n tiimoilta saaneensa paljon yhteydenottoja ihmisiltä, joiden vanhemmilla on myös pää alkanut pettää. Yksi oli kertonut tällaisen tarinan:
Englannissa on tapana testata vanhusten muistia kysymällä heiltä vallassa olevan monarkin ja pääministerin nimiä. Erään ikäihmisen kanssa oli käyty tällainen keskustelu:
"Tiedättekö kuka on tällä hetkellä Britannian pääministeri?"
"En muista."
"Kuka on tällä hetkellä hallitseva monarkki?"
"En tiedä."
"Tiedättekö te mikä vuosi nyt on?"
"En tiedä."
"Te ette valitettavasti ole enää kykenevä asumaan omillanne. Onko teillä jotain toiveita siitä, millaiseen vanhainkotiin haluaisitte asumaan?"
"No ainakin olisi kiva, jos se olisi sellainen paikka, jossa pidetään paljon erilaisia tietovisoja."
Minulta joskus kyseltiin vanhempien syntymisaikoja ja osasinkin varsinkin tarkkaan (ihan pari vuoden tarkkuudella) molemmat sanoa.
Minä kävin joskus espanjan alkeiskurssilla ihan ensimmäisillä oppitunneilla tällaisen keskustelun jonkun kultalusikkatytön kanssa:
"Mikä isäsi nimi on?"
"En tiedä."
"On tosi vaikea keskustella ihmisen kanssa, joka ei osaa vastata näin yksinkertaisiin kysymyksiin."