RockTheRink
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, NHL
Village People cover on tietenkin suomalaisittain NMKY. Ei tätä täysin voi tuomita, bassossa kuitenkin Pekka Pohjola.
Tätä mestariteosta tulee fiilisteltyä aina silloin tällöin. Vapiskaa Steve ja Bruce!
Joskus sanotaan, että rakkaus on sokea, mutta John Lennonin ja Yoko Onon suhteessa rakkaus taisi olla kuuro. Tähän ketjuun voisi kyllä lisätä paljonkin Yoko Ono'n tuotantoa.
Huumausaineiden käytölläkin on joskus aikansa ja paikkansa.John Lennon on ainoa ihminen maailmassa joka on kestänyt kuunnella biisin alusta loppuun. Jammaili vielä mukana hyväksyvästi nyökkäillen. Respect.
26 ja fucking puoli minuuttia korvassa inisevän hyttysen sinnikkyydellä. John Lennon on ainoa ihminen maailmassa joka on kestänyt kuunnella biisin alusta loppuun. Jammaili vielä mukana hyväksyvästi nyökkäillen. Respect.
Israelin jälkihipit vuoden 2000 euroviisuissa eivät omanneet mainittavasti sävelkorvaa mutta pääsivät kyllä korkealle, vaikkakaan eivät välttämättä musiikin keinoin. "Be Happy!" on varmasti parhaita elämänohjeita mitä euroviisuissa on kuultu (Kojon "Nuku pommiin!" viisauden jälkeen).
Suomen kehnoin bändi? Sitä on todennäköisesti Tuhkalehto. Bändi kuulostaa ja näyttää siltä kuin joku väsynyt Uniklubi-klooni soittaisi industrial-heviä ja biisit olisi kasattu jollain randomgeneraattorilla, sekä kuorrutettu kenties kömpelöimmillä ja vaivaannuttavimmilla lyriikoilla mitä suomirockissa on tullut vastaan pitkään aikaan. Homman kruunaa solisti, josta tulee mieleen joku lipevän puhelinmyyjän ja ylienergisen aerobic-vetäjän epäpyhä symbioosi.
Tätä livepätkää tulee herkuteltua aina toisinaan masokistisessa mielentilassa, mutta ikinä en ole päässyt ekaa biisiä pidemmälle. Ehkä joskus, ehkä joskus.
Suomen kehnoin bändi? Sitä on todennäköisesti Tuhkalehto. Bändi kuulostaa ja näyttää siltä kuin joku väsynyt Uniklubi-klooni soittaisi industrial-heviä ja biisit olisi kasattu jollain randomgeneraattorilla, sekä kuorrutettu kenties kömpelöimmillä ja vaivaannuttavimmilla lyriikoilla mitä suomirockissa on tullut vastaan pitkään aikaan. Homman kruunaa solisti, josta tulee mieleen joku lipevän puhelinmyyjän ja ylienergisen aerobic-vetäjän epäpyhä symbioosi.
Tätä livepätkää tulee herkuteltua aina toisinaan masokistisessa mielentilassa, mutta ikinä en ole päässyt ekaa biisiä pidemmälle. Ehkä joskus, ehkä joskus.
Suomen kehnoin bändi? Sitä on todennäköisesti Tuhkalehto. Bändi kuulostaa ja näyttää siltä kuin joku väsynyt Uniklubi-klooni soittaisi industrial-heviä ja biisit olisi kasattu jollain randomgeneraattorilla, sekä kuorrutettu kenties kömpelöimmillä ja vaivaannuttavimmilla lyriikoilla mitä suomirockissa on tullut vastaan pitkään aikaan. Homman kruunaa solisti, josta tulee mieleen joku lipevän puhelinmyyjän ja ylienergisen aerobic-vetäjän epäpyhä symbioosi.
Tätä livepätkää tulee herkuteltua aina toisinaan masokistisessa mielentilassa, mutta ikinä en ole päässyt ekaa biisiä pidemmälle. Ehkä joskus, ehkä joskus.