Mikähän mahtoi olla se jakso, jossa Helsinki on EU:n innovaatiopääkaupunki numero 24, ja omissa kunniahaaveissaan Repomies käskee Pöystin ajamaan kaikki kerjäläiset ynnä esiintyjät pois kaduilta tulevien vieraiden silmistä. Kaikki kaupungin maahanmuuttajat tuotiin poliisiasemalle ja Repomies lupasi kustantaa heille matkan ruotsinlaivalle koko viikonlopuksi omia eläkesäästöjään käyttäen. Myöhemmin myös Pöystillä ajatukset alkoivat kulkemaan hieman eri kaavalla kuin olisi hyvä, ja hän heivasi jokaisen kitaransoittajan, taiteilijan ja muun sakin pois puistosta. Poikkeuksena oli kitaristi, jota Pöysti kannusti soittamaan Paranoidia. Tätä miestä paremman kitaristin Pöysti kuitenkin käski poistua, koska tämä ei viitsinyt soittaa pyynnöstä.
Lopussa kaupunginjohtaja(?) vai kuka lie olikaan tiedustelunainen pettyi huomattuaan puiston olevan typötyhjä, kun jopa hänen lastensa rakastama kissanainen oli viskattu pellolle. Tai no, Pöysti taisi jättää kissat sinne: "ei toi mummo tee mitään, noi kissat tekee kaiken duunin. *kissa laskemassa seteleitä* Viekää nainen, jättäkää kissat". Mutta Repomies ei edes pettynyt, vaikkei hän tullutkaan saaneeksi autoajeluita tai sulkahattua, vaan hän tyytyväisenä pohti jääneensä nollatulokseen.
Aivan mahtava ja hauska jakso, mistä paljastuu kivasti myös tuo Pöystin suosikkibiisi. Ai niin, Routalempihän tuhlaa samassa jaksossa kaikki saamansa synttärivarannot kerjääville kanssakulkijoille, vaikka hänen oli tarkoitus käydä tutustumassa Porvooseen. Lopulta hän päätyy itse kerjäämään kadulle jakson lopussa, mistä Repomies ei pidä pätkääkään. Routalempi haluaa kuitenkin itsepäisenä saada rahansa takaisin "samalla tavalla kuin menetti ne".
Katsos vaan, koko jakso muistui mieleen melko yksityiskohtaisesti, vaikken ole nähnyt sitä varmaan yli vuoteen. Varmaan syöpynyt hyvin muistiini kaikessa huvittavuudessaan. "Hei hei vaan sulle... HEI HEI VAAN SULLE!"