Jeps. Vietin eilen, tilipäivän kunniaksi, aikaani ostoksilla. Eli kupla parkkiin, kaljalle (vaatteita&kenkiä en pysty ilman katselmaan, saati sitten ostamaan) ja rättikauppoihin.
Reissu oli onnistunut, kalliit kengät löytyivät (ne on aina liian kalliita) ja tarttuipa mukaan pari ylletröjaakin.
Olin ajatellut myös pitkään parturissa käyntiä. Harakanpesä päälaella on kasvanut kasvamistaan, ja jo ennestäänkin karu ulkomuotoni oli muuttunut aika pulimaiseksi (se karvainen koira, josta ei tiedä kumpi on etupää ja kumpi taka). Syynä tähän on pienehkö inhoni partureita kohtaan. Nimittäin:
Istut siihen tuoliin. Yllesi sipaistaan hiostava muovirätti ja sitten pitää totella kun ventovieras ihminen repii päätäsi milloin mihinkin suuntaan. Karvoja on silmissä ja suussa, ja koko ajan kutittaa nenänpäätä eikä raapia saa. Kuorrutuksena tähän laitetaan vielä typeryyksiä lateleva kulahtanut nelikymppinen ex-kapakanruusu saksienheiluttaja, joka tivaa mielipidettäsi Matin ja Mervin saunan palamisesta. Ja ajan varaaminen on niin rasittavaa hommaa.
Rohkaisin mieleni kuitenkin eräässä viinakaupallisessa kauppakeskuksessa. Putiikki oli tyhjillään, ja astuin sisään. Kysyin ujosti että onko kiirettä? Vastaus oli: "Näyttääkö siltä?". Ja tuo repliikki tuli n. 26-vuotiaan melko "tiukan" pörriäisen huulilta. Olin myyty. Ei tekopirteyttä!
Neito kyseli sitten, että miten leikataan? En oikein osannut sanoa. Annoin siis vapaat kädet. Tuli ihan hyvä, ja millä tavalla.
Välillä pääni oli maitorauhasten välissä, välillä taas lantio käyskenteli lähes poskellani. Kaiken maailman kummut pukkailivat olkapäitäni. Ei kutittanut nenää ei. Tuli siinä istuessani mieleeni vanha sanonta "Kaikki hu*rat ei ole partureita, mutta kaikki...". En siis tarkoita että plikka olisi ollut, en tosiaankaan. Mutta aika "thaimaalainen" hän karvanleikkuussa oli. Halleluja! Parturikammoni on tiessään!
Eli kokemuksia partureista?
edit: pumi, puli. Samaa Hubertia ne syö kuitenkin.
Reissu oli onnistunut, kalliit kengät löytyivät (ne on aina liian kalliita) ja tarttuipa mukaan pari ylletröjaakin.
Olin ajatellut myös pitkään parturissa käyntiä. Harakanpesä päälaella on kasvanut kasvamistaan, ja jo ennestäänkin karu ulkomuotoni oli muuttunut aika pulimaiseksi (se karvainen koira, josta ei tiedä kumpi on etupää ja kumpi taka). Syynä tähän on pienehkö inhoni partureita kohtaan. Nimittäin:
Istut siihen tuoliin. Yllesi sipaistaan hiostava muovirätti ja sitten pitää totella kun ventovieras ihminen repii päätäsi milloin mihinkin suuntaan. Karvoja on silmissä ja suussa, ja koko ajan kutittaa nenänpäätä eikä raapia saa. Kuorrutuksena tähän laitetaan vielä typeryyksiä lateleva kulahtanut nelikymppinen ex-kapakanruusu saksienheiluttaja, joka tivaa mielipidettäsi Matin ja Mervin saunan palamisesta. Ja ajan varaaminen on niin rasittavaa hommaa.
Rohkaisin mieleni kuitenkin eräässä viinakaupallisessa kauppakeskuksessa. Putiikki oli tyhjillään, ja astuin sisään. Kysyin ujosti että onko kiirettä? Vastaus oli: "Näyttääkö siltä?". Ja tuo repliikki tuli n. 26-vuotiaan melko "tiukan" pörriäisen huulilta. Olin myyty. Ei tekopirteyttä!
Neito kyseli sitten, että miten leikataan? En oikein osannut sanoa. Annoin siis vapaat kädet. Tuli ihan hyvä, ja millä tavalla.
Välillä pääni oli maitorauhasten välissä, välillä taas lantio käyskenteli lähes poskellani. Kaiken maailman kummut pukkailivat olkapäitäni. Ei kutittanut nenää ei. Tuli siinä istuessani mieleeni vanha sanonta "Kaikki hu*rat ei ole partureita, mutta kaikki...". En siis tarkoita että plikka olisi ollut, en tosiaankaan. Mutta aika "thaimaalainen" hän karvanleikkuussa oli. Halleluja! Parturikammoni on tiessään!
Eli kokemuksia partureista?
edit: pumi, puli. Samaa Hubertia ne syö kuitenkin.
Viimeksi muokattu: