Parhaita lyyrikoita?

[Jämerä]

Ulkomaisista nyt tulee ensin mieleen ainakin Pink Floydin Roger Waters. Tosin eihän Waterskaan ollut kuin oppipoika Syd Barretiin verrattuna. Sääli vain, että Barret harrasti hiukan liikaa noita mielenlaajennuksia. Vaikka parhaat lyriikat ovatkin yleensä syntyneet enemmän tai vähemmän ns. pöllyissä, niin liika on kuitenkin liikaa. Barretin loppukauden (Floydissa) tuotoksia pitivät jopa psykedeliapiirit liian outoina. Watersin sanoituksien helmeksi voisi sanoa oikeastaan koko ''Dark side of the moonin'' ja sen lisäksi myös ''Wall'':lta löytyy oivaltavia sanoituksia.

 

[Morgoth]

Ulkomaisista nyt tulee ensin mieleen ainakin Pink Floydin Roger Waters.

Ehdottomasti samaa mieltä! Vaikkapa jonkun Timen tai vaikkapa Wish You Were Here sanat ovat mielestäni ehkä yhdet parhaimmista koskaan. Itselläni uppoa kyllä vielä The Final Cutinkin sanat. Barretista.. Onhan jonkun Biken sanat ihan käsittämättömän hienot omalla tavallaan :)

Tietysti on vähän vaikeampi arvostella englanninkielisiä lyriikoita, kun se ei ole oma äidinkieli eikä kielen kaikkia hienouksia sillä tavalla ymmärrä.

Trio Niskalauksella on hyviä sanoituksia, mutta valitettavasti (?) ne parhaimmat sanoitukset eivät mielestäni ole Timo Rautiaisen käsialaa. Rautiaisella on ehkä hyvä ideoita sanoituksissa, mutta 'tekninen toteus' on liian kömpölöä.

 

[psychodad]

Trio Niskalauksella on hyviä sanoituksia, mutta valitettavasti (?) ne parhaimmat sanoitukset eivät mielestäni ole Timo Rautiaisen käsialaa. Rautiaisella on ehkä hyvä ideoita sanoituksissa, mutta 'tekninen toteus' on liian kömpölöä.

Niin ne ovat Jarkko Martikaisen käsialaa? Sinänsä ei mikään ihme, suomen parhaita sanoittajia, ellei paras.

 

[Ted Raikas]

Niin ne ovat Jarkko Martikaisen käsialaa? Sinänsä ei mikään ihme, suomen parhaita sanoittajia, ellei paras.

Ja epäilemättä moni Niskalaukausta ihaillut on niitä, joiden mielestä Martikaisen musiikki on turhaa paskaa. ;)

Monipuolinen jätkä tuo Jarkko Martikainen.

 

[Morgoth]

Niin ne ovat Jarkko Martikaisen käsialaa? Sinänsä ei mikään ihme, suomen parhaita sanoittajia, ellei paras.

Niin.. Kauko Röyhkää ei ole taidettu mainita. Miehellä on myös ihan hienoja oivalluksia. Ei mikään ihme, että Martikainen, Röyhkä, Yrjänä ovat kirjoittaneet kirjojakin..

 

[Reggie Dunlop]

Shane MacGowan. Varsinkin solo albumit ovat hienoja. Runollisia.

 

[Cube]

Käytännössä kaikki Tool.

Sinä sen sanoit. Suosikkia en osaa edes nimetä.

 

[hannes_ko]

Onhan tässä ehdottomasti mainittava Luonteri Surf.

Orgaanista ramopunkkia täydellisillä sanoilla. Jos asian voi sanoa minuutissa, niin se kannattaa sanoa minuutissa.

Esimerkiksi pelkästään Savo-levyltä vuodelta 1993 löytyy seuraavat helmet.

Ikääntymisestä:

"Ymmärtääkseen mitään täytyy olla aika vanha täytyy täyttää 30 vuotta täytyy täyttää monta kertaa"

"Artistilla ei oo enää mitään sanottavaa, se kääntyy aina sisäänpäin ja alkaa laulaa rakkaudesta, nuorena en tiennyt että niin vois tapahtuu, mutta nyt oon viisastunut baby I love you"

"Tein päätöksen enää surffaa en milloinkaan"

"Ja jos vielä tartun lautaan sen lyön palasiksi kallioon. Älä mene enää veteen nyt vesi on pilalle mennyt"

Sheenasta ja surffista:

"Mutt miks se antoi, miks se antoi sittenkin tytölleen nimen Sheena?"

"Kuka mulle kirjoittaa, kuka soittaa vastaajaan, se voi olla kuka vaan mutta Sheena se ei oo ainakaan"

"Ootko nähnyt metsurin surffaavan, metsuri surffaa ja tyttöä rakastaa"

"Sheena sai oman talk show'n telkkariin, Sheena sai JJ Lehdon vieraakseen"

Elämästä/jalkapallosta (sama asia):

"Älkää surko, älkää surko, älkää surko, se on aivan turhaa. Jos susta tuntuu että maailma kaatuu päälle, olet siinä aivan oikeessa"

"Älä aina lähde vaan joskus jää"

"Ota kortti punainen älä itke! sillä kaikki järjestyy kaikki kääntyy parhain päin"

"Kuka soittaa, kuka kaipaa, kuka joutuu pettymään, kuka soittaa, kuka itkee, kuka kaiken menettää"

"Myymälävaras jää aina kiinni myymälävaras jää kii"

"Mä en oo Pelle Miljoona enkä Lasse Viren, en oo mun faija enkä mä oo sä. mä oon mä"

"Puhutaan elämästä ja jalkapallosta"

Arkisista tilanteista:

"Olin eilen kännissä, se ei oo mikään puolustus"

"Se soitti väärään numeroon ja sai väärän vastauksen"

Absurdeja ajatuksia:

"Leena menee bileisiin, törmää uusiin tuttaviin, joku pistää LSD:een Leenan kevytcokikseen"

"Joskus mä ihmettelen että saako Paul McCartney alennusta kun se menee ostamaan peräkuormainta, sitten mä ihmettelen että saako Paul McCartney pullakahvit kun se menee katsomaan kylvölannoitinta, jos ei saa, niin mitä vitun hyötyä, sill on siitä et se on tähti"

Maalaiselämästä:

"Poutapäivänä heinätöissä taas meni kuorma paaleja latoon, potkitaan palloa pihamaalla, yöllä mennään vielä uimaan"

"Ja sen yhteiskunnan vastaisen tekoni jälkeen, melko tyytyväisenä sukellan Saarijärveen"

 

[Polix Fetvin]

Parhaat lyyrikot ovat Tommi Liimatta, Kauko Röyhkä ja Tuomari Nurmio. Omaperäistä ja nokkelaa tekstiä. Rivien väliin jätetään tilaa ja nerokkailla yksityskohdilla kerrotaan paljonkuvaavasti ja osuvasti. Eikä liian mahtipontista tai kertosäkeen varaan rakennettua huttua. Muita kärkikaartin sanoittajia: Ismo Alanko, Pauli Hanhiniemi, Jarkko Martikainen ja Samuli Putro.

 

[Mike]

Niin ne ovat Jarkko Martikaisen käsialaa? Sinänsä ei mikään ihme, suomen parhaita sanoittajia, ellei paras.

Tomi Tuomaalan käsialaa.

 

[Näkkäri]

Ja epäilemättä moni Niskalaukausta ihaillut on niitä, joiden mielestä Martikaisen musiikki on turhaa paskaa. ;)

Monipuolinen jätkä tuo Jarkko Martikainen.

Tässä yksi niistä. Martikainen on kerrassaan hyvin vastenmielinen laulaja/esiintyjä. Noista Niskalaukauksen sanoituksista mies on joitain tehnyt ja muistaakseni Surupuku on yksi näistä. Jostain olen lukenut kuinka selkeästi ja suoraan Martikainen varasti sanat jonkun Jenkkilaulajan repertuaarista. Tämän Jarkko itsekin epäsuorasti myönsi, kun toimittaja sitä häneltä kysyi.

Kyseessä taisi muuten olla tämä Johnny Cashin biisi:

http://www.toptown.com/hp/66/maninblack.htm

 

[psychodad]

Tomi Tuomaalan käsialaa.

Alkuperäisessä viestissä ei määritelty mistä biisistä oli kyse, ja Martikainen on myös tehnyt Rautiaiselle biisejä.

 

[laredo]

Huhhuh

M. Syrjä (Laulu- ja soitinyhtye Eppu Normaali, kuten radio Suomi joskus asian ilmaisi): vertaansa vailla oleva suomen kielen mestari.

En nyt haluaisi loukata, sanonpahan mielipiteeni. M.Syrjä on suomen yliarvostetuimpia sanoittajia. Perustelut:

a) Ei osaa suomen kielen painotuksia
b) "Rivit tuli täyteen mutta riimit ei..."- koskee etenkin herraa M.S.
c) "Meillä oli retkemme, meillä oli hetkemme..." on ala-asteen puolelle menevää runotaituruutta. Mitä seuraavaksi? Kuu-muu-suu-juu....
d)Eppujen biisien ja etenkin sanoitusten taso laski kuin lehmänhäntä Martin tarttuessa puikkoihin. Entisten oivallusten tilalle tuli väkisinväännettyä apatiaa.
e)Jopa itse suomen kielen kanssa on kaverilla vaikeuksia. Toinen toistaan käsittämättömämpiä "ilmaisuja" joissa ei ole päätä eikä häntää. Enkä nyt puhu makuasioista vaan kielen heikosta hallinnasta.

Kyllä Hanhiniemi on Suomessa ihan omaa luokkaansa, ainakin Syrjään verrattuna.

 

[Vili#16]

Häiriköitten - Ratkaisu levyn 5. kappaleen (1-2-3-4-5-6-7-8) kertsi on aivan helmi. Ja se menee näin: "yy-kaa: ota tuubi liimaa, koo-nee: ala haistelee, vii-kuu: kohta hyvältä tuntuu, seiska-kasi: on kiva olla sekasin!"

 

[marttipe]

Tosin Cryhavocin kynäilijä Kaapro on saavuttamassa uhkaavasti Sentencedin poikia. Ahdistavat lyriikat puhuttelee paljon enemmän kuin "linnut laulaa ja leskenlehdet kukkii"-tyyli.

Lasket Sentencedin ja Cryhavocin sanoitusten osalta samaan lokeroon? Melko kaukana ovat mielestäni toisistaan. Mainiota musiikkia molemmat mutten pidä Cryhavocin sanoituksista laisinkaan.

 

[Bast]

Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio, Gösta Sundqvist, Mikko Saarela ja Juice Leskinen ovat parhaita rocklyyrikoita Suomessa kautta aikain.

Yliarvostettuja tekotaiteellista tuubaa taas suoltavat mm. A.W. Yrjänä, Samuli Putro, Heikki Salo ja Timo Rautiainen.

Jarkko Martikainen heiluu välimaastossa. Monet sanoitukset ovat erinomaisia, mutta joukossa on myös kikkailevaa tekotaiteellista kääkkiä.

 

[-OO-]

Trio Niskalauksella on hyviä sanoituksia, mutta valitettavasti (?) ne parhaimmat sanoitukset eivät mielestäni ole Timo Rautiaisen käsialaa. Rautiaisella on ehkä hyvä ideoita sanoituksissa, mutta 'tekninen toteus' on liian kömpölöä.

Tuo on kyllä totta. Oma suosikkini Niskalaukauksen sanoituksista on Reidar Palmgrenin kirjoittama Taakka jossa kyllä aika osuvasti luodataan suomalaista sielunmaisemaa.

repun täyttää lohkareilla,
mietteillään joka ainoan loukon
miehen kouran kokoisilla
lehtolapsilla alakulon
katkeran kappaleen kerrallaan
hän keräilee
ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
tuskin neuvoja kyselee

selän päälle nostaa murheen,
kylmän kajon kulmilleen
vihan ottaa vyötäisilleen,
marssitahdin taivallukseen
käynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja omastaan ei irti päästä
milloinkaan

muistoissaan
on mielikuvaa monta
silmitöntä syyllisyyttä,
pahaa mieltä pohjatonta
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan
taakkaa kantaa harteillaan
kuin rakkaintaan

kuollessaan
kuorman jättää hän lapsilleen
saavat kolmanteen tai neljänteen
sukupolveen taakan kantaakseen
koston kierrettä saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
he eivät luovuta aarteitaan
taakkaa kantavat harteillaan
kuin rakkaintaan

 

[-OO-]

En nyt haluaisi loukata, sanonpahan mielipiteeni. M.Syrjä on suomen yliarvostetuimpia sanoittajia. Perustelut:

a) Ei osaa suomen kielen painotuksia
b) "Rivit tuli täyteen mutta riimit ei..."- koskee etenkin herraa M.S.
c) "Meillä oli retkemme, meillä oli hetkemme..." on ala-asteen puolelle menevää runotaituruutta. Mitä seuraavaksi? Kuu-muu-suu-juu....
d)Eppujen biisien ja etenkin sanoitusten taso laski kuin lehmänhäntä Martin tarttuessa puikkoihin. Entisten oivallusten tilalle tuli väkisinväännettyä apatiaa.
e)Jopa itse suomen kielen kanssa on kaverilla vaikeuksia. Toinen toistaan käsittämättömämpiä "ilmaisuja" joissa ei ole päätä eikä häntää. Enkä nyt puhu makuasioista vaan kielen heikosta hallinnasta.

Kyllä Hanhiniemi on Suomessa ihan omaa luokkaansa, ainakin Syrjään verrattuna.

Mutta on Syrjällä kyllä muutamia lähes neroutta hipovia sanoituksia minun mielestäni. Kyllä hänen sanoituksensa ainakin minulle uppoavat. Eniten pidän hienoista kielikuvista joita Syrjä käyttää, tässä pari esimerkkiä:

Kiikkustuolissa istun,
ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla
luoksesi luistelen
-Vihreän joen rannalla

Voi onneton, mikä nyt on.
Miksi mun suuni on sanaton.
Mielessäin hiljaa sanontaa lainaan,
sanaisen arkkuni sisällä vainaan.
-Arkussa vainaan

Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin.
Turhaa murhetta vastaan taistelin.
Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan.
Voi kuinka me sinua kaivataan.
-Voi kuinka me sinua kaivataan

Kun unen peiton päältä nyppivät.
Harakat kun katon päällä hyppivät.
Ja vaikka kotiin tulin maata viistäen.
Hiuksesi kutittavat leukaa, kiistä en,
että hymyilen.
-Sydän tyhjää lyö

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

En nyt haluaisi loukata, sanonpahan mielipiteeni. M.Syrjä on suomen yliarvostetuimpia sanoittajia. Perustelut:

a) Ei osaa suomen kielen painotuksia
b) "Rivit tuli täyteen mutta riimit ei..."- koskee etenkin herraa M.S.
c) "Meillä oli retkemme, meillä oli hetkemme..." on ala-asteen puolelle menevää runotaituruutta. Mitä seuraavaksi? Kuu-muu-suu-juu....
d)Eppujen biisien ja etenkin sanoitusten taso laski kuin lehmänhäntä Martin tarttuessa puikkoihin. Entisten oivallusten tilalle tuli väkisinväännettyä apatiaa.
e)Jopa itse suomen kielen kanssa on kaverilla vaikeuksia. Toinen toistaan käsittämättömämpiä "ilmaisuja" joissa ei ole päätä eikä häntää. Enkä nyt puhu makuasioista vaan kielen heikosta hallinnasta.

Kyllä Hanhiniemi on Suomessa ihan omaa luokkaansa, ainakin Syrjään verrattuna.

Rohkenen olla kanssasi erimielinen.

a) Yksi osa Eppujen lyriikan hienoudesta on juuri noissa painottomien tavujen poikkeuksellisessa käytössä. Kerrassaan loistavaa tavaraa.

b, c ja d) Hei, toihan oli Kari Peitsamon "Kauppaopiston Naiset".
Jos "hyvässä jamassa ja pupukuvioita pyjamassa. Jeejeejee" oli mielestäsi suurempaa neroutta, olen vilpittömästi iloinen puolestasi.

e) Millä tavalla M. Syrjän kielelliset vaikeudet ja kielen heikko hallinta ilmenevät? Itse en moisia juurikaan ole havainnut. Ehkäpä noitten ilmaisujen toinen toistaan käsittämättömämmyys onkin vain katsojan silmässä, sillä ainakin minä olen ymmärtänyt pääsääntöisesti kaiken, mitä kuulemissani Eppujen biiseissä on rallateltu.

Kysymys on kuitenkin vain ja ainoastaan musiikista eikä ylioppilaskirjoituksien äidinkielen esseistä. Kannaittaisi mieluummin kuunnella kokonaisuutta eikä pilkku- tai kongruenssivirheitä. Ja niinkuin Pate Mustajärvi joskus mainiosti sanoi, että laulussa vaan täytyy olla jotkut sanat, koska aina ei voi laulaa pelkkää laalalaatakaan.

 

[-OO-]

Trio Niskalauksella on hyviä sanoituksia, mutta valitettavasti (?) ne parhaimmat sanoitukset eivät mielestäni ole Timo Rautiaisen käsialaa. Rautiaisella on ehkä hyvä ideoita sanoituksissa, mutta 'tekninen toteus' on liian kömpölöä.

Tuo on kyllä totta. Oma suosikkini Niskalaukauksen sanoituksista on Reidar Palmgrenin kirjoittama Taakka jossa kyllä aika osuvasti luodataan suomalaista sielunmaisemaa.

Sen verran pitää nyt ottaa omiakin sanoja takaisin kun kuuntelin Rautiaisen sooloalbumin läpi. Sieltä löytyy nimittäin sellainen biisi joka sai minulle palan kurkkuun ja oikeasti kyyneleet silmiin! Ja se on minun kohdallani aika paljon jos niin tapahtuu. Meille niin rakas -kappaleen Rautiainen on kirjoittanut pojalleen joka on ns. "erityislapsi".

On lentänyt lintu ikkunaan.
On pudonnut lumi sulaan maahan.
Auringon säde tuijottaa, sen katsojaa,
siihen pysähdyn yllättäen.
Mutta silloin tiesin jo sen.
Sitä miten, sitä vieläkään tiedä en.

Sinä synnyit ja kaiken sekoitit.
Sinä saavuit ja laitoit seinää vasten.
En siitä sinua kuitenkaan syyttää saa.
Minä syyttää tahdo en,
olenhan vain onnellinen,
että minulla on sinut jota saan rakastaa.

Jos pyydät tulen kyllä vastaan,
sinun kanssasi kulkemaan.
Sitä pitkää yksinäistä matkaa,
en lähde vierestäsi pois.

Näen unessa ikkunasi taa.
sieltä sininen valo ulos loistaa.
Siellä ymmärrän sinun olevan, ja odottavan,
että tulisin turvaamaan,
vielä vierellesi valvomaan.
Tästä unestani herään,
ja sen pelkään tapahtuvan.

Jos pyydät tulen kyllä vastaan,
sinun kanssasi kulkemaan.
Sitä pitkää yksinäistä matkaa,
en lähde vierestäsi pois.

Jos pyydän, tule minua vastaan,
minun kanssani kulkemaan.
Tätä pitkää yksinäistä matkaa,
et lähde vierestäni pois.

 

[Sistis]

Sallitte minun osallistua keskusteluun? Kiitos.

a) Yksi osa Eppujen lyriikan hienoudesta on juuri noissa painottomien tavujen poikkeuksellisessa käytössä. Kerrassaan loistavaa tavaraa.

Parhaimmillaan Syrjä on tässä erittäin hyvä. Mutta on myös mainittava, että tietyllä tavalla hänen tuotantoaan leimaa jonkinlainen epätasaisuus. Välillä tuntuu siltä, että tekstiä tehdään enemmänkin riimien ehdoilla (eli tehdään riimityksiä, joiden vuoksi sisältö kärsii), eikä itse sisällön. Esimerkiksi muuten niin hienossa kappaleessa, nimeltään Arkussa Vainaan, riimittely menee välillä oikein korniksi: "Baseball-mailalla hakkaan ne jaskat, jotka nöyryytti sua ja sä sitten mua. Ja koska lähdit, kolhin nuo paskat..."...

Tahroja paperilla (joka tuossa äskettäin mainittiin), on mielestäni suhteellisen naivi ja kliseinen kappale, eikä edusta missään nimessä Syrjän parhaimmistoa. Biisinä se on toki hitti, käsitteleehän se niin moneen kertaan monia ihmisiä koskettaneita asioita.

Syrjän parhaana tekstinä pidän kappaletta "Kaikki häipyy, on vain nyt".

b, c ja d) Hei, toihan oli Kari Peitsamon "Kauppaopiston Naiset".
Jos "hyvässä jamassa ja pupukuvioita pyjamassa. Jeejeejee" oli mielestäsi suurempaa neroutta, olen vilpittömästi iloinen puolestasi.

Samaa mieltä. Saarelan tekstit eivät yllä Syrjän tasolle. Saarelalla oli kyllä hauskoja ja kantaaottavia tekstejä, joissa oli sisältöä, mutta kokonaisuus ja syvällisyys puuttuivat. Toisaalta Eppujen silloiseen tyyliin ne sopivat huomattavasti paremmin.

e) Millä tavalla M. Syrjän kielelliset vaikeudet ja kielen heikko hallinta ilmenevät? Itse en moisia juurikaan ole havainnut. Ehkäpä noitten ilmaisujen toinen toistaan käsittämättömämmyys onkin vain katsojan silmässä, sillä ainakin minä olen ymmärtänyt pääsääntöisesti kaiken, mitä kuulemissani Eppujen biiseissä on rallateltu.

Tästä olen samaa mieltä. Martti Syrjän tekstit ovat pääsääntöisesti suhteellisen helppotajuisia.

Kysymys on kuitenkin vain ja ainoastaan musiikista eikä ylioppilaskirjoituksien äidinkielen esseistä. Kannaittaisi mieluummin kuunnella kokonaisuutta eikä pilkku- tai kongruenssivirheitä. Ja niinkuin Pate Mustajärvi joskus mainiosti sanoi, että laulussa vaan täytyy olla jotkut sanat, koska aina ei voi laulaa pelkkää laalalaatakaan.

Itse olen sitä mieltä, että suomalaisessa rock-musiikissa ei lähellekään aina panosteta tarpeeksi teksteihin. Toisaalta, välillä tuntuu siltä, että keskimääräinen suomalainen rockin kuuntelija ei edes tahdo kuulla mitään muuta, kuin helppoja ja iskeviä tekstejä, jotka avautuvat samalla, kun ajelee kaupunkiruuhkassa tai kun jukeboxi laulaa juodessa perjantai-iltapäivänä viikonlopun ensimmäistä keskiolutta jossain Takahikiän pub Pubissa.

 

[Tenho]

Ehdottomasti samaa mieltä! Vaikkapa jonkun Timen tai vaikkapa Wish You Were Here sanat ovat mielestäni ehkä yhdet parhaimmista koskaan. Itselläni uppoa kyllä vielä The Final Cutinkin sanat. Barretista.. Onhan jonkun Biken sanat ihan käsittämättömän hienot omalla tavallaan :)

Niin, ajattelin nyt tulla hehkuttamaan Waterssia vielä, vaikkei Syd ja Davidkaan samasta bändistä kovin kauas Rogerista jää.
Itselleni iskee erittäin lujaa myös Waterssin soolotuotannon kappaleet, se mies on oikeasti rock. Amused to death esimerkiksi on todella rautainen tuotos, aivan käsittämättömän hienoja kappaleita ja jatkaa osittain aivan sitä rataa jolle Pink Floyd Final Cutin ja The Wallin myötä yhä selkeämmin meni.

Jotenkin itseäni miellyttää Pink Floydin ja erityisesti Waterssin tekemien laulujen sisältämät viittaukset ja käytännössä melkein koko tuotannon rakentama tarina. Näitä viittauksiahan tehdään periaatteessa kahteen henkilöön ja näiden kahden henkilön kautta rakentuu erittäin paljon tuota koko tarinaa/ajatusmaailmaa, joka sitten viittailee ties minne osoittavine sormineen, kaihoisin ja jopa kostonjanoisin katseineen.

Kerrassaan härkäistä on huomata yhä vaan uusia ja uusia pointteja Waterssin teksteistä. The Wall ja Final Cut ovat molemmat täysin samoihin asioihin ja ihmisiin viittavia teoksia. Ja ne kaksi taustalla vaikuttavaa henkilöä ja heidän tarinansa tiedostaen, esimerkiksi vaikka erittäin lyhyt ja simppeli kappale Vera The Wallilta saa aika koskettavan ja tarinaan hienosti uppoavan selityksen, kuten nämä yleissivistykseen kuuluvat Shine On You Crazy Diamondit ja Wish You Were Heretkin ym. Puhumattakaan sitten Final Cutin The Fletcher Memorial Homesta tai Two sun in a sunsetista ja muista tuotoksista.

Yksinkertaisesti ja lyhyesti: Roger Waters on maailman katu-uskottavin mies (Macgyverit ja Jack Bauer jäävät kakkosiksi), maailman paras säveltäjä-sanoittaja-sovittaja ja suurien tunteiden tulkki, joka kertoessaan tunteitaan vittuilee niille keille kuuluu vittuilla ja kaipaa niitä keitä kuuluu kaivata.

edit. Ja huomasinpa tässä omaa tekstiäni lukiessa, että allekirjoituksessanihan on yksi tuollainen selvääkin selvempi viittaus henkilöön/aikaan/tapahtumaan, jos jonkun verran niitä taustoja tuntee.

 

[Blackie]

KISS - Reason to Live

Out of love, theres nobody around, all I hear is the sound of a broken heart
Out of time, no more waitin for you
Now the hurtins through, and a new day starts
And I feel a change in my life, I sailed into dark and endless nights
And made it alive
Chorus:
Everybodys got a reason to live, baby
Everybodys got a dream and a hunger inside
Everybodys got a reason to live, but it cant be your love
KISS - Reason To Live

Out of touch, with myself for so long, now a feelin so strong comin over me
Down the line, theres a lesson Ive learned
You can love and get burned, if it has to be
And I see a change in my life, and Im not alone when Im strong inside
And I realize

Chorus

And I feel a change in my life
And Im not alone when Im strong inside and I realize

Chorus repeats 2x

No it cant be your love, no it cant be your love
No it cant be your love

 

[Blackie]

Black Sabbath - Killing Yourself to Live

Well people look and people stare
Well I don't think that I even care
You work your life away and what do they give?
You're only killing yourself to live
Killing yourself to live
Killing yourself to live

Just take a look around you what do you see
Pain, suffering, and misery
It's not the way that the world was meant
It's a pity you don't understand
Killing yourself to live
Killing yourself to live

I'm telling you
Believe in me
Nobody else will tell you
Open your eyes
And see the lies, oh yeah

You think I'm crazy and baby
I know that it's true
Before that you know it I think
That you'll go crazy too

I don't know if I'm up or down
Whether black is white or blue is brown
The colors of my life are all different somehow
Little boy blue's a big girl now

So you think it's me who's strange
But you've never had to make the change
Never give your trust away
You'll end up paying till your dying day

 

[vision]

Ismo Alanko. The one and only. Loistavaa musiikkia ja loistavia sanoituksia vuodesta toiseen kokoonpanosta riippumatta joista osa on täydellistä hepreaa kun taas osa aiheuttaa 'kahvit näppikselle'-reaktion.