Parhaimmat / huonoimmat kitarasoolot

[Sic]

Sanotaanpas semmonen nimi kuin Buckethead. Ex-Guns N' Roses kitaristi, nykyään taitaa sooloilla. Minusta ainakin helvetin taitava ja nopea kitaristi, ja kaikki nuo maskihommelit ja KFC-ämpäri päässä soittaminen on minusta erikoista, mutta kuitenkin mielenkiintoista. Sanotaanpa nyt vielä sekin, että minusta soittaa teknisesti paremmin kuin Slash, mutta niinkuin monet on sanoneet, niin Slashilta löytyy enemmän tunnetta siihen soittoon, ja se onkin totta.

Tässäpä vielä parit taidonnäytteet itse mieheltä:

http://www.youtube.com/watch?v=_Up8dUe7pdw Kitarasoolo GN'R biisiin nimeltä Nightrain, liveversio vuodelta 2002. Minusta helvetin hyvä versio.

http://www.youtube.com/watch?v=vYxrdrzmuUw Bucketheadin oma biisi, ja ehkä paras koko äijältä, elikkäs Nottingham Lace, studioversio vielä upeampi. Kahden minuutin kohdan jälkeen biisi vain paranee.

Pitääpä tuohon W.A.S.P. hommaan sanoa, että ei kannata unohtaa Waspilta The Idol biisin kitarasooloa, jonka Bob Kulick helvetin hienosti vetää, Waspilta löytyy muitakin mainioita sooloja, esimerkiksi uusimmalta The Neon God, Part 1 levyltä voidaan nostaa biisi nimeltä What I'll Never Find, jossa Darrel Roberts vetää armotonta sooloa, muutenkin ihan taitava jamppa. Nythän siellä on Waspilla taas muuan Doug Blair kitarisoimassa, oli mm. The Crimson Idol-kiertueella mukana, osaa hänkin soittaa, ja tunteella.

Tässä vielä tuo The Idol: http://www.youtube.com/watch?v=_fReLzuvLeI

 

[Furillo]

Trippailua...

Vaatimattomasti kaikkien aikojen hienoin, tyylikkäin, sielukkain - ja vähiten tunnettu kitarasoolo/instrumentaali, joka kaikkien tulisi tietää, on Funkadelicin yli yhdeksän minuuttinen "Maggot Brain".

Jimin mantteliperijä Eddie Hazel soitti tuon mestariteoksen vuonna 1971 ilmestyneessä ja samannimisessä Funkadelic-albumissa. Hazelin kuoltua, biisin oikeutettu tulkitsija oli ja on ollut Michael "Kid Funkadelic" Hampton, jonka maggot brain -tyylittelyä vuodelta 1978 voi tsekata tuolta:

http://www.youtube.com/watch?v=38SikbZ0x0w

Billy Gibbonsia lainaten: "It's in the fingers".

 

[Jäähykuningas]

En liene väärässä, kun väitän että seuraavan linkin video pitää sisällään yhden hienoimmista sooloista mitä on koskaan soitettu. Kyseessä on siis Pink floydin Comfortably numbin live-versio.
http://www.youtube.com/watch?v=rXUSJP9zG0s

 

[JypFabu]

Tässä äkkiseltään lukailin läpitte noita kirjootuksia, sieltä puuttui heti ajatellen kolme sellaista klassikkonimee, ettei voi kun ihmetellä tätä kypsemmän kirjottajakunnan dementisoitumista: Buddy Guy, Peter Green, Jeff Beck, joista viime mainittu oli/on repertuaariltaankin käsittämätön: jazzista viihteeseen,sähköä tai akustista, mitä vaan ja käsittämättömällä pieteetillä, eipä turhaan ollu aikanaan brittein käytetyin studiomuusikko ja ne santana fanitkin vois kuulostella miten Peter Green hoitelee sen alkuperäisen black magic womanin, sooloineen.

Sitten ehkä tämmönen tuntemattomampi suuruus, ainakin isommalle väelle, jota suosittelen tsekkaamaan on Hubert Sumlin', Howlin Wolfin kitaristi, mies jonka itse Jimi H nosti esikuvakseen. Eipä Rory Gallagher vainaakaan tunnu saaneen ketään täpinöihinsä ja mun mielestä pesee mennen tullen useimmat täällä luetelluista tekijöistä, eikä kyllä Johnny Winterkään silmiin osunut.

Suomalaisista moni vähäisempi on lueteltu, mutta missä luuraavat Janne Ödner, Luumu Kaikkonen, edes Hasse Wallin nimee ei näy, tätä ei ihan heti ymmärrä, Nikke Nikamo tietysti lienee niin lyhytaikainen suuruus, mutta hoiteli blues sectionissa keppiä ennen Hassea. Jimi Sumen, Jukka Orma, missä pelaa?

Tähänkö sitten nää sapluunaratiot johtaa, ettei edes kiinnostuneet löydä niitä mestareita kun muutaman?

Loistava kitaristi muuten on myös tämä kierosilmä Mulligan, joka soitteli Tom Jonesin bändissä aikoinaan, Greeneistä ehdoton tsekattava on myös Mick, jolta muuan Wilco Johnson plokkaiki tyylin puottaa komppia ja sooloo yhtäaikaa. Kiintoisaa soittimen rajoja etsiskelevää tyyliä käytteli taas muuan Adrian Belew ja kumma kyllä edes Scotty Moore el pico vahvistimineen ei ole saanut äänen ääntä, vaikka soitteli monet Elviksen kuolemattomat levytykset. David Lindleytä, tuollaista melodisempaa southern tyyppiäkään ei silmiin osunut, jos kohta poissa loistaa Duane Allman, joka saavuttuaan studiolle taskut täynnä pollea mahdollisti Laylan syntymisen, se soitteli ne slide riffit siinä.

Huonoin kitarasoolo on sitten vähän kinkkinen juttu ja kertoo soittimen laajasta sielusta: Bonzo Dog Doo Dah bändin mahdottoman ja tarkoituksellisen huono Elvis cover suspicious, sisältää jo levyn kansitekstienkin mukaan maailman huonoimman kitarasoolon ja sitä se todella on ja siksi niin täydellinen ettei siihen edes kyllästy, mutta kinkkinen juuri siksi, jos se huonoin, miksi se sitten hakkaa kuunneltavuudessaan lähes kaikki nuo viisi sivua lueteltua kitaroinnin sikanautaa?

 

[shineman]

Voi hittolainen..

Meinasin ehdottaa parhaisiin sooloihin Ozzy Osbournen liveversiota "Mr. Crowley" -biisistä The Ultimate Ozzylta (kitaristi oli kai tuolloin Randy Rhodes). Aattelin vielä linkata You Tubeen jos ko teos löytyis.

No tällainen jammailuversio löytyi, kuka lie mutta pesee melkeinpä tuon originaalin (ainakin pituudellaan)

http://www.youtube.com/watch?v=Txco8XWvGtw

repikää tästä!

Muista sooloista Boycott:in RED levyltä (senaikaisen c-kasetin b-puolen eka biisi nimee en muista) Hombre Lampinen tykittää tyylillä, oikeesti!

 

[Jeffrey]

Kyllä pitää antaa kunniaa Kirk Hammetin sooloille. Varsinkin kun ottaa huomioon ne faktat, että muu bändi halusi hänen pitävän soolonsa yksinkertaisena "autotalli-bändin sooloina". Kirk itse olisi halunnut tehdä monimutkasempia, tiedä sitten millasia ne olisivat olleet.

 

[olkikuukkeli]

Sanotaanpas semmonen nimi kuin Buckethead. Ex-Guns N' Roses kitaristi, nykyään taitaa sooloilla. Minusta ainakin helvetin taitava ja nopea kitaristi, ja kaikki nuo maskihommelit ja KFC-ämpäri päässä soittaminen on minusta erikoista, mutta kuitenkin mielenkiintoista. Sanotaanpa nyt vielä sekin, että minusta soittaa teknisesti paremmin kuin Slash, mutta niinkuin monet on sanoneet, niin Slashilta löytyy enemmän tunnetta siihen soittoon, ja se onkin totta.

Tässäpä vielä parit taidonnäytteet itse mieheltä:

http://www.youtube.com/watch?v=_Up8dUe7pdw Kitarasoolo GN'R biisiin nimeltä Nightrain, liveversio vuodelta 2002. Minusta helvetin hyvä versio.

http://www.youtube.com/watch?v=vYxrdrzmuUw Bucketheadin oma biisi, ja ehkä paras koko äijältä, elikkäs Nottingham Lace, studioversio vielä upeampi. Kahden minuutin kohdan jälkeen biisi vain paranee.

Pitääpä tuohon W.A.S.P. hommaan sanoa, että ei kannata unohtaa Waspilta The Idol biisin kitarasooloa, jonka Bob Kulick helvetin hienosti vetää, Waspilta löytyy muitakin mainioita sooloja, esimerkiksi uusimmalta The Neon God, Part 1 levyltä voidaan nostaa biisi nimeltä What I'll Never Find, jossa Darrel Roberts vetää armotonta sooloa, muutenkin ihan taitava jamppa. Nythän siellä on Waspilla taas muuan Doug Blair kitarisoimassa, oli mm. The Crimson Idol-kiertueella mukana, osaa hänkin soittaa, ja tunteella.

Tässä vielä tuo The Idol: http://www.youtube.com/watch?v=_fReLzuvLeI

Tuo Buckethead on kyllä epäilemättä teknisesti taitavimmasta päästä kitaristina. Omassa suosikkikitaristien top-listassa kamppailee kärkipaikasta IA:n kanssa;) On muuten tehnyt yhden biisin SoaD-laulaja Serj Tankianin kanssa.

 

[Batigol]

Herman Li & Sam Totman <3

 

[Prt Sc]

Herman Li

Tää hermanni on kyllä todellakin yksi huonoimpia sooloilioita. Devin Townsend taas yksi parhaita. Mitä vähemmän soosoja, sitä parempi. Ärsyttää nää sankarit kun a- b- c- ja chorus vahvistetaan soololla joka etenee 300000000000...rpm. Tilulilu, yäk.

 

[hannes_ko]

Ainoa mieleen jäänyt kitarasoolo löytyy yllättäen maailman parhaasta piisistä.

Ian Bairnsonin veto Kate Bushin Wuthering Heightsissa kuuluu piisiin saumattomasti, oleellisesti ja peruuttamattomasti. Piisiä ei ole ilman Kate, mutta ei myöskään ilman Ianin kitaraa. Loistavaa!

 

[Osmo Rapeli]

Minä nautin isosti Rekku Reckhardtista "No New Games"-biisin hyvissä versioissa. Wigujen viimeisimmällä livelevyllä soolo ei ihan täysin parhaalla mahdollisella tavalla lähde mutta muuten on toiminut.

Van Halenilta "Romeo Delight". Ei todellakaan pisin eikä tunnetuin Eddien soolo, mutta huikean tiukkaan biisiin juuri sopiva lyhyt.

Randy Rhoads ja "Bark at the moon" on kasariviihteen ja kireiden housujen helmi. Huikean tiukka viihdepala.

Huonoimmat eivät taas erityisesti jää mieleen, sillä rasittavan tai kopioivan tyylin omaavia kitaristeja löytyy maailmansivu. Hammet, Malmsteen, Darrell. Tylsiä biisejä, tylsiä sooloja.

 

[clayman]

Randy Rhoads ja "Bark at the moon" on kasariviihteen ja kireiden housujen helmi. Huikean tiukka viihdepala.

Hmm... tuota... eikös Bark at the Moon ole Jake E. Leen käsialaa?

Oma suosikkini on Randy Rhoadsin Mr. Crowleyssa soittama soolo siinä biisin loppupuolella. Onhan se ensimmäinenkin soolo ko. biisissä hyvä, mutta tuo "outrosoolo" on huikea.

Onhan noita hyviä sooloja muillakin. Huonoja taas ovat esim. CC Devillen (Poison) soittamat renkutukset. Muita ei tule ihan heti mieleen, mutta onhan noita(kin).

 

[pancor]

Tässä oma suosikkini. Steve Morsen improvisoitu kitarasoolo Deep Purplen konsertissa. Kaunista, tunteikasta ja yksi parhaista kuulemistani sooloista. Ladies and gentlemen, 9 minuuttia viihdettä Steve Morsen tarjoamana:

http://www.youtube.com/watch?v=y-CC2jOVNSI&mode=related&search=

EDIT: Pakko laittaa vielä toinenkin pätkä Morsea. Deep Purple ja kappaleena Sometimes i feel like screaming.
http://www.youtube.com/watch?v=h7xF51AFkys

 

[Osmo Rapeli]

Hmm... tuota... eikös Bark at the Moon ole Jake E. Leen käsialaa?

Oma suosikkini on Randy Rhoadsin Mr. Crowleyssa soittama soolo siinä biisin loppupuolella. Onhan se ensimmäinenkin soolo ko. biisissä hyvä, mutta tuo "outrosoolo" on huikea.

Pahoittelen typoa. Olen pyöritellyt Ozzyn kitaristeja tässä viime aikoina ja menee jo sekaisin, häpeä. Otan tästä enemmän kantaa tuolla Ozzy-ketjussa sitten.

 

[clayman]

Pahoittelen typoa. Olen pyöritellyt Ozzyn kitaristeja tässä viime aikoina ja menee jo sekaisin, häpeä. Otan tästä enemmän kantaa tuolla Ozzy-ketjussa sitten.

Tuota sattuu. Ajattelinkin, että kyseessä on varmasti erehdys. Ja Ozzylla noita kitaristejä riittää joo...

 

[Evil]

Paras kitarasoolo ikinä on Judas Priestin biisissä Beyond the Realms of Death.

 

[Siren]

Esa Pulliaisen kaikki soolot. Tiluttelu ei iske tänne.

 

[clayman]

Esa Pulliaisen kaikki soolot. Tiluttelu ei iske tänne.

Pulliainen on kova. Tuosta tulikin mieleen Hank Marvin. Mies ei taida väärää nuottia tunteakaan. Aivan loistava keikka Shadowsilta muutama vuosi sitten Jäähallissa.

 

[hilson]

Dire Straits (Mark Knopfler) - Tunne of Love (loppu)

 

[Mustis]

Yksi parhasita tilusooloista(ja sooloista yleensäkkään) ikinä on Joe Satrianin kappaleessa Lights of heaven. Löytyy Crystal planet levyltä kyseinen biisi,kannattaa tutustua muutenkin erinomaiseen julkaisuun. Ehkä paskin soolo on Metallican Load levyltä löytyvän Outlaw torn biisin täysin wahilla raiskattu,ilman pienintäkään ideaa soitettu kökkäle,hyi.....

 

[mazapp]

Kaikessa komeudessaan Tom Morellon sekä RATM, että Audioslave soolot ovat mukavaa kuunneltavaa.

 

[Klassikko]

Ainoa mieleen jäänyt kitarasoolo löytyy yllättäen maailman parhaasta piisistä.

Ian Bairnsonin veto Kate Bushin Wuthering Heightsissa kuuluu piisiin saumattomasti, oleellisesti ja peruuttamattomasti. Piisiä ei ole ilman Kate, mutta ei myöskään ilman Ianin kitaraa. Loistavaa!

Tässä vielä todiste, vaikkakin vieläpä eri hepun sormista livenä 13.5.1979 Hammersmith Odeonissa.
Kate Bush Wuthering Heights (Live): http://www.youtube.com/watch?v=C9Ej4WDybCQ

Esi-Slashiä sanoisin :D

Lenny Kravitzin Believe -soolo on ihan hieano myös. Johnny Winteriltä All Tore Downin soolo on huikea! Dave Navarrolta Jane's Addictionin Three Days:in loppusoolo, ekselenttiä.

 

[Troy]

Tuskin maltan odottaa syksyllä kuulevani livenä Dream Theaterin Erotomanian ja siihen sisältyvän hienon semitilutussoolon (semi siksi, että jättää kuitenkin täppäilyn vielä jemmaan), joka löytyy noin suurinpiirtein kohdasta 4,40 ja siitä eteenpäin seuraavasta videosta: http://www.youtube.com/watch?v=m-MoL1ON2hM

Biisihän on hieno kokonaisuus muutenkin, mutta tuo Petruccin soolo sekä sen jälkeinen Portnoyn rumpuiloittelu ovat kyllä hieno huipennus biisille ja sopii siihen kuin nyrkki silmään.

Näitä hienoja sooloja on niin paljon, että parasta ei varmaan pysty sanomaan eikä huonointakaan. Itse tykkään todella paljon Slashin sooloista, joissa on tunnetta ja todella hienot ja vahvat soundit niinkuin miehen kitaroinnissa muutenkin.

 

[Beneway]

Itse diggailen eniten vähän hitaammista sooloista missä on sitä tunnetta ja sydäntä niin paljon mukana, ei pysty sanoin kuvaamaan. "Play your heart out" - tyylinen, sydämensä kyllyydestä soittaminen. Näin nopeasti tästä tulee mieleen Guns N' Rosesin "November Rain" ja "Don't Cry", koska niitä on tullut lähiaikoina kuunneltua niin helvetisti. Tietysti myös mm. Santanalla on biisejä, jotka sopii tähän kategoriaan.

Toisaalta joskus uppoaa myös vauhdikkaammat sooloilut. Metallicalta näitä tämäntyylisiä tietysti löytyy, mutta aasiajäbä Jerry C:n biisit iskee meikäläiseen kuin kakkosnelonen takaraivoon. Varsinkin Canon Rock ja sen kaikki (parhaimmat) coverit. Eihän kaveri nyt välttämättä mikään über-ultimate-Yngwie-Hendrix ole, mutta ei voi mitään kun kuulosta niin mahtavalta omaan korvaan. Pari linkkiä jos joku haluaa käyä katsastamassa tai haluaa muuten vain haukkua meikäläisen musiikkimaun. (hymiö) Huom. Nää on näitä webcamera-sooloiluja.

Canon Rock - Jerry C
Canon Rock (Cover) - Mattrach
Canon Rock (Cover) - Joku toinen heebo jostain päin aasiaa.

Vielä muita hyviä sooloja on esim. Dio - Holy Diver, Avenged Sevenfold - Bat Country. Myös itse Malmsteenilta löytyy aika meneviä sooloja sekä Brian Setzeriltä.

Mitä tästä voi päätellä? Aikalailla massan mukana kuljetaan... noin musiikkimaun mukaan katsottuna.

 

[Taatusti]

Toisaalta joskus uppoaa myös vauhdikkaammat sooloilut. Metallicalta näitä tämäntyylisiä tietysti löytyy, mutta aasiajäbä Jerry C:n biisit iskee meikäläiseen kuin kakkosnelonen takaraivoon. Varsinkin Canon Rock ja sen kaikki (parhaimmat) coverit. Eihän kaveri nyt välttämättä mikään über-ultimate-Yngwie-Hendrix ole, mutta ei voi mitään kun kuulosta niin mahtavalta omaan korvaan. Pari linkkiä jos joku haluaa käyä katsastamassa tai haluaa muuten vain haukkua meikäläisen musiikkimaun. (hymiö) Huom. Nää on näitä webcamera-sooloiluja.

Uppoaa kovasti myös mulle. Tuollainen melodinen meno on mukavaa. Tosta Canon Rockista tulee aina hyvälle tuulelle.