Otsikko kertonee kaiken tarpeellisen.
Yritin kyllä kovasti etsiä josko tällainen ketju jo olisi olemassa, mutta hakukone ei ainakaan osannut bongata.
Eli, nyt kun tuo mestaruuskin on vihdoin voitettu, on aika pistää HPK:n saavutuksia paremmuusjärjestykseen. Vaikka karvaita tappioita ja finaalista tippumisia on koettu, on HPK-fani saanut myös paljon. Kun vuosi 2006 löi autuaana, koen hyväksi muistella menneitä hieman fiilistellen.
Jokainen siis kertokoon viisi parhainta muistoaan. Ei tarvitse välttämättä olla mikään pelillinen muisto, eli voi vaikka fiilistellä vuonna 2000 saamaansa erinomaisen makuista hodaria Jokerit-ottelun erätauolla.
1.) Mestaruus 2006. Ei varmasti tarvitse perustella sen tarkemmin. En ole ikinä kokenut Hämeenlinnassa mitään vastaavaa. Kaupunki sekosi ja meno oli sen mukaista. Vanhat miehet itkivät torilla. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun muistelee tuota huumaa. Hieno hetki, hieno palkinto hämeenlinnalaisille ja HPK-johdolle pitkäjänteisestä työstä.
2.) Välierävoitto HIFK:sta ja eteneminen finaalipeleihin 2006. Sen hetken tulee myös muistamaan ikuisesti. Kaikki paska valahti samalla niskasta, viimein se välieräpeikko nyljettiin ja vieläpä vieraskentällä. Viimeiset viisi minuuttia pidin sellaista psykedeelistä huutoa, johon kuului kai pääasiassa "kestäkää nyt perkele!". Sen jälkeen sauna ja olut maistuivat erityisen hyvälle. Puhelinkin kävi eri puolelta Suomea tulleista onnitteluista melko kuumana.
3.) Pronssiottelu 98-99. SaiPa kaatui 7-2 5000 hämeenlinnalaiskatsojan edessä. Kahden pienen kohtaamisessa oli jotain samaa kuin tämän vuoden finaaleissa. Katsomossa oltiin humalassa, mutta silti päälimmäisenä jäi mieleen erittäin lunkit vierasfanit, jotka pitivät seuraa koko pelin ajan. En kertakaikkisesti muista toista kertaa, kun olisi ollut niin iso joukko vieraskannattajia Rinkulalla ja niin fiksuja. Itse otteluhan oli täydellinen ilotulitus Kerhon osalta. Sen verran iso juttu pronssi silloin oli, että pelaajilta kesti pitkän aikaa ennen kuin he pääsivät hallilta lähtemään väentungoksen läpi. Mielessä on edelleen Vlasakin läpiajomaali sikakatsomon päähän.
4.) 92-93 välierät ja viides ottelu. Silloin kymmenvuotias pojankloppi ei saanut tallennettua mielensä sopukoihin Marko Palon tahtomaalia, joka vei Kerhon ensi kerran finaaleihin TPS:aa vastaan. Videolta olen moneen kertaan maalin kelannut. Tuo ottelu kuuluu monen mielestä varmasti korkeammallekin, mutta kun ei muista niin ei muista. Tunnesyistä nuo kolme menee edelle. Kiistatta yksi HPK-historian hienoimmista hetkistä.
5.) Nelännesfinaalit 98-99 ja neljäs ottelu Hakametsässä Ilvestä vastaan. Oltiin perhetuttujen kanssa seuraamassa katkaisuottelua ja perhetutut olivat Ilves-faneja. Muistan ikuisesti tuo jatkoajan. Jokainen pelaaja oli täysin puhki, sen näki jokainen katsomoon. Ratkaisumaali olisi voinut tulla kumpaan päähän tahansa. Sitten ajassa 67.36 Tom Koivisto latasi siniviivalta Simicekin syötöstä Toskalan puikoista kiekon sisään. Hieno hetki, jota sitten porukalla juhlittiin päädyssä ja saatiin Ingmanin jogurtteja niskaamme.
Areena on vapaa, hyvät HPK-fanit. Antaa palaa niitä Top-5 muistoja!
Yritin kyllä kovasti etsiä josko tällainen ketju jo olisi olemassa, mutta hakukone ei ainakaan osannut bongata.
Eli, nyt kun tuo mestaruuskin on vihdoin voitettu, on aika pistää HPK:n saavutuksia paremmuusjärjestykseen. Vaikka karvaita tappioita ja finaalista tippumisia on koettu, on HPK-fani saanut myös paljon. Kun vuosi 2006 löi autuaana, koen hyväksi muistella menneitä hieman fiilistellen.
Jokainen siis kertokoon viisi parhainta muistoaan. Ei tarvitse välttämättä olla mikään pelillinen muisto, eli voi vaikka fiilistellä vuonna 2000 saamaansa erinomaisen makuista hodaria Jokerit-ottelun erätauolla.
1.) Mestaruus 2006. Ei varmasti tarvitse perustella sen tarkemmin. En ole ikinä kokenut Hämeenlinnassa mitään vastaavaa. Kaupunki sekosi ja meno oli sen mukaista. Vanhat miehet itkivät torilla. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun muistelee tuota huumaa. Hieno hetki, hieno palkinto hämeenlinnalaisille ja HPK-johdolle pitkäjänteisestä työstä.
2.) Välierävoitto HIFK:sta ja eteneminen finaalipeleihin 2006. Sen hetken tulee myös muistamaan ikuisesti. Kaikki paska valahti samalla niskasta, viimein se välieräpeikko nyljettiin ja vieläpä vieraskentällä. Viimeiset viisi minuuttia pidin sellaista psykedeelistä huutoa, johon kuului kai pääasiassa "kestäkää nyt perkele!". Sen jälkeen sauna ja olut maistuivat erityisen hyvälle. Puhelinkin kävi eri puolelta Suomea tulleista onnitteluista melko kuumana.
3.) Pronssiottelu 98-99. SaiPa kaatui 7-2 5000 hämeenlinnalaiskatsojan edessä. Kahden pienen kohtaamisessa oli jotain samaa kuin tämän vuoden finaaleissa. Katsomossa oltiin humalassa, mutta silti päälimmäisenä jäi mieleen erittäin lunkit vierasfanit, jotka pitivät seuraa koko pelin ajan. En kertakaikkisesti muista toista kertaa, kun olisi ollut niin iso joukko vieraskannattajia Rinkulalla ja niin fiksuja. Itse otteluhan oli täydellinen ilotulitus Kerhon osalta. Sen verran iso juttu pronssi silloin oli, että pelaajilta kesti pitkän aikaa ennen kuin he pääsivät hallilta lähtemään väentungoksen läpi. Mielessä on edelleen Vlasakin läpiajomaali sikakatsomon päähän.
4.) 92-93 välierät ja viides ottelu. Silloin kymmenvuotias pojankloppi ei saanut tallennettua mielensä sopukoihin Marko Palon tahtomaalia, joka vei Kerhon ensi kerran finaaleihin TPS:aa vastaan. Videolta olen moneen kertaan maalin kelannut. Tuo ottelu kuuluu monen mielestä varmasti korkeammallekin, mutta kun ei muista niin ei muista. Tunnesyistä nuo kolme menee edelle. Kiistatta yksi HPK-historian hienoimmista hetkistä.
5.) Nelännesfinaalit 98-99 ja neljäs ottelu Hakametsässä Ilvestä vastaan. Oltiin perhetuttujen kanssa seuraamassa katkaisuottelua ja perhetutut olivat Ilves-faneja. Muistan ikuisesti tuo jatkoajan. Jokainen pelaaja oli täysin puhki, sen näki jokainen katsomoon. Ratkaisumaali olisi voinut tulla kumpaan päähän tahansa. Sitten ajassa 67.36 Tom Koivisto latasi siniviivalta Simicekin syötöstä Toskalan puikoista kiekon sisään. Hieno hetki, jota sitten porukalla juhlittiin päädyssä ja saatiin Ingmanin jogurtteja niskaamme.
Areena on vapaa, hyvät HPK-fanit. Antaa palaa niitä Top-5 muistoja!