Parhaat sarjakuvat

[Marwin]

Fingerporihan se on tällä saralla selvä ykkönen. Usein tulee näille hykerreltyä. Viiviä ja Wagnerin toilailuja tulee myös luettua silloin tällöin sekä Tex Willer tipahtaa postiluukusta tasaisin väliajoin. Ihan kelpo lehti.

 

[olkikuukkeli]

Ei paremmuusjärjestyksessä:

Tintti
Lucky Luke
Aku Ankka (tosin vain Barks & Rosa, Aku Ankkana myydään paljon paskaa)
Asterix
Masi
Piko & Fantasio & Pikku-Piko

Varauksin Tex Willer.

Sanomalehtistripeistä Viivi & Wagner ja Fingerpori ovat mainioita, samoin B. Wirtasesta ja Dilbertistä saa joskus hyvät naurut. Liian vähän tulee kyllä luettua sarjakuvia tätä nykyä.

 

[SamSpade]

Niitä on vaikka kuinka mutta yksi ylitse muiden. Red Meat by Max Cannon
Mikään ei ole pyhää..
http://www.redmeat.com/redmeat/2001-08-14/index.html

 

[Peaks]

Kyllähän Tex Willer on sarjiksien kuningas, lähinnä willereitä tulee luettua..myös kirjastosta olen löytänyt Elfquest (jotain sinnepäin) nimisen sarjakuvan, joka myös on erinomainen. Aku Ankat Vicarin ja Rosan piirtäminä on yksi, joka on myös todella hyvä. 90-luvun Mustanaamiot ovat parhaita sarjiksia ikinä, nykyisin taso on laskenut huomattavasti, tosin kaikkien sarjakuvien taso on omasta mielestäni laskenut 80-luvun lopusta ja 90-luvulta...

 

[ms.qvist]

Nykyään tulee luettua lähinnäkin sanomalehtiä ja niiden sarjakuvatarjontaa - toisinaan käteen saattaa tarttua Aku Ankkakin.

Eniten minua miellyttää Viivi & Wagner - vaikka en ihan Wagner olekaan niin monasti löydän itseni tästä pienestä siasta. Syökää kanaa...

Hyvin lähellä tulee sitten Lassi & Leevi - saa nauramaan hyvinkin usein ja mielikuvituksensa on kuin minulla lapsena. Elelin aivan omissa maailmoissa, aivan kuin Lassikin.

Jos Ankkoihin tartun niin tuolloin luen mieluiten Barksia tai Rosaa, muiden tuotanto on joko liian epätasaista tai sitten niin surkeaa ettei sellaista viitsi edes lukea.

B. Virtasta ja Fingerporiakin tulee luettua - välillä jopa ääneen naurahtaen.

vlad.

 

[Tuusa]

Vieläkö on sellainen lehti kuin Buster? Pikku poikana tuli luettua paljon. Se oli pääosin futisaiheinen lehti, Benny kultajalka, Kanuuna-Keen ja mitä lie. Onko yleensäkään mitään urheiluaiheisia sarjakuvia nykyään?

 

[Roku]

Vieläkö on sellainen lehti kuin Buster? Pikku poikana tuli luettua paljon. Se oli pääosin futisaiheinen lehti, Benny kultajalka, Kanuuna-Keen ja mitä lie.

En tiedä vieläkö Buster ilmestyy, mutta itsekin sitä luin pikkunappulana. Oi niitä aikoja. Mä kuuluin Buster-kerhoonkin, samoin kuin Mustanaamio-kerhoonkin.

Oli se Benny Kultajalka vaan kova jannu, ennen joka peliä joku kutale kävi kähveltämässä ne Kanuuna-Keenin hikiset nappikset ja Benny se veteli vaan "säähavaintopalloja" ja hänen joukkueensa oli tappiolla 0-3, sitten tauolla ne kengät löytyivät jostain mistä lie ja toisella jaksolla Benny niittasi kolmesti pallon vastustajien verkkoon sekä onnistui yleensä vielä yhden maalin syöttämäänkin kaverilleen Jimmy Dawsonille ja Bennyn joukkue voitti matsit 4-3.

Harjumäen Sisu ja Eskelisen veljekset olivat niinikään aika hurjia heppuja pelikentällä, samoin kuin Melchester Rovers tähtensä Roy Racen johdolla.

Eikä sovi unohtaa skottijoukkue Princes Parkin tähteä Mac Mahonia joka oli kotoisinkin jostain saatanan Lofooteilta tai Huippuvuorilta.

Jääkiekkoaiheisia sarjakuvia Busterissa oli muistaakseni kaksi, huonosti piirretty ja yhtä huonosti kirjoitettu Kiekkokaksoset sekä se toinen sarja jonka nimeä en muista mutta jossa seurattiin Jungle Jets-nimisen joukkueen edesottamuksia. Huonosti tehty sarja sekin oli.

 

[Datsun]

Kävin hakemassa tänään kirjakaupasta uuden kovakantisen Fingepori-albumin. Arvostelu täällä

 

[Bast]

Kävin hakemassa tänään kirjakaupasta uuden kovakantisen Fingepori-albumin. Arvostelu täällä

Tänään olikin taas todellinen klassikko-Fingerpori Hesarissa. "Hei, Irma! Katsellaan juuri naisten telinevoimistelua... ...Jorma pullottaa alushousuissa".

http://www.hs.fi/fingerpori/1135243953038

 

[Johnnie]

Kyllähän Tex Willereitä tulee luettua eniten. Lisäksi Mustanaamio oli tilauksessa pari vuotta, mutta sen taso on - kuten aikaisemmat kirjoittajat ovat todenneet - laskenut huomattavasti.

 

[moby]

Melkein kaikki suosikit on tässä ketjussa jo mainittu. Kuitenkin yksi puuttuu joukosta, eli Maus. Tämä ei todellakaan ole mikään hauska sarjakuva, vaan kuvaus WWII keskitysleireistä. Todella rankkaa tavaraa hieman Schindlerin Listan hengessä. Armeijassa tähän tuli tutustuttua. Pitäisi lukea nuo uudestaan joku päivä.

Hahmot on kuitenkin kuvattu nerokkaalla tavalla eläimiksi:

juutalainen=hiiri
saksalainen=kissa
ranskalainen=sammakko
Usa=koira->neekeri=musta koira
puolalainen=sika
venäläinen =karhu
jne.

Muut suosikit:

-Fingerpori
-Tex Willer
-Korkkarit
-Raakaa lihaa
-Asterix
-Tintti
-Pahkasika(Miihkali, Peräsmies, Hemmo Paskiainen, Vanhat Herrat)
-Myrkky(useita hahmoja)
-Taika Jim
-Viivi ja Wagner

 

[Target]

Katselin tässä saamaani uutta hattua kun mielen sopukoista hyppäsi esiin Lätsä. Tuo usein krapulainen futishullu, joka omaa myös peribrittiläisen vaimon.

 

[fewe0]

1. Cyanide & Happiness
2. Fingerpori
3. Jari

 

[Datsun]

Tänään olikin taas todellinen klassikko-Fingerpori Hesarissa. "Hei, Irma! Katsellaan juuri naisten telinevoimistelua... ...Jorma pullottaa alushousuissa".

http://www.hs.fi/fingerpori/1135243953038

Meikä repesi aamulla tälle:

Fingerpori Hesarissa 30.4.

 

[-pasi-]

Itsellä tulee Fingerporin, aku ankkojen jne.. lisäksi luettua semmoista 80-luvulla ilmestynyttä sarjakuvaa kun Anu ja Antti. Huumori on välillä aika kökköäkin, mutta jostain syystä juuri nämä sarjakuvat iskee itseeni juuri parhaiten. Harmi kun suomessa ei enää kyseinen sarjakuva ilmesty vaikka hollannissa noita kaiketi tehdään edelleen. Jos jollain muuten noita hyllyssä niin voisin harkita ostoa. Yleisimmät noista on mutta ihan kaikkea ei ole kovin usein tarjolla huuto.net:ssä tai muualla joten jos löytyy niin YV:tä tulemaan niin voisin ehkä ostaa..

 

[J-ML]

Viime viikolla julkaistiin tässäkin ketjussa monesti mainitun Myrkyn 20v -kesäspesiaali.


"Alapäähuumorin esitaistelija MYRKKY juhlistaa 20-vuotista taivaltaan muhkealla kesäspesiaalilla, jonka sivuilla riehuvat kaikki tutut hahmot: Myyntimies Mynttinen, Firkin, Pornostarat, Kapteeni Kanki, Pera Pervo ja Rocky!"

lähde: EgmontShop

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tex Willeriä täytyy vielä hehkuttaa tässä ketjussa. Hornan kekäleet!

Onkohan keskuudessamme Tex Willer -keräilijöitä? Omasta hyllystäni löytyy kaikki pokkarimalliset Tex Willerit viimeisten noin 35 vuoden ajalta, ja tätäkin edeltävältä ajalta enin osa. Kaksoiskappaleet päälle. Kaikki Maxi-Texit ja melkein kaikki Tex-juhlakirjat on myös haalittu. Aikoinaan 50-60 -luvuilla julkaistuja Tex-liuskalehtiä olen myös hankkinut jonkin verran, mutta valtaosa puuttuu. Kyllä noista reilusti yli 600 nidettä tulee yhteensä, varmaan lähemmäs 100 kiloa hyvää luettavaa...

Pitäisi jossain vaiheessa aktivoitua täydellistämään kokoelmaa, kun tähänkin asti olen päässyt. Hyväkuntoisten vanhojen numeroiden metsästäminen vaatii kyllä pitkäjänteisyyttä ja jonkin verran kapitaaliakin.

 

[J-ML]

Egmont-julkaisuja kesäkaudella

Suomessa alkaa ilmestyä 8.7. lähtien pitkään kaivattu Tempo, eurooppalaista sarjakuvaa sisältävä lehti/minialbumi.

 

[Ted Raikas]

Mun ehdottomat suosikit on Fingerpori ja aivan sekopäinen ja jonkun mielestä varmasti täyttä skeidaa oleva Cowboy Henk. Toki monet jutut ovatkin vain hölmöjä ilman yllättävyyttä tai sen nokkelampaa ideaa. Suosittelen kuitenkin jokaiselle "mitä v*ttua mä just luin"-huumorin ystävälle! Henkiä on tehty valitettavasti vain kolme albumillista.

Jonkun verran on Henk tuttu, pidän kyllä tuollaisesta absurdismista. Kaikki jutut ei nyt lähde, mutta parhaimmat mihin olen törmännyt, on kyllä aika älytöntä, eli parasta.

Facebookin kautta tulee seurailtua Fok_it:ia nykyään. Noissa stripeissähän ei ole sarjakuvalle tyypillisiä vitsejä, vaan huumori liikkuu aika sellaisella arkisella tasolla ihmisten ristiriitaisuudessa ja omituisuudessa, johon välillä törmää sekä itsensä että tuttavien kohdalla. Monia tunnistettavia piirteitä ja toki osa myös ihan täysin tajunnanvirtamaista absurdia juttua myös, jolle joko nauraa tai ei naura.

Toinen Facebookin kautta tutuksi tullut on espanjalainen (?) Joan Cornellà, joka piirtää... tai pikemminkin maalaa niin epäkorrekteja ja jopa sairaita sarjakuvia, että en oikeastaan tiedä olenko yhtä pimeitä juttuja nähnyt missään aiemmin. Noissa sohitaan todella surrealistisella tavalla vaikeitakin aiheita nekrofiliasta ja pedofiliasta alkaen. Kaikki stoorit ei aina avaudu heti ja monesti useamman katsleukerran jälkeen huomaa vielä sellaisia tasoja jutuissa, mitä ei aiemmin tajunnut. Noissahan ei puhuta mitään, eli ne perustuu pelkästään kuvalliseen ilmaisuun. Ilmaisullisesti ne on todella naiiveja, mutta sisältö todella jostain sielun pimeimmistä syövereistä ja mielen sairaimmista sopukoista usein. Kannattaa tutustua, jos tabuja sohiva sarjakuvataide kiinnostaa.

 

[Jj]

Parasta Suomessa juuri nyt on mielestäni JP Ahosen tuotokset, linkki tekijän sivulle. Nuorten aikuisten elämää kuvaava Villimpi Pohjola, toistaiseksi tauolla oleva eläinhahmoinen, ajankohtaisia aiheita kommentoiva Puskaradio ja metallibändistä kertova Perkeros. Piirrostyyli on kerrassaan mainio ja tarinoissa on mukavaa huumoria.

Eläinhahmoinen on myös toinen tämänhetkinen suosikkini, ihmismäiseen eläinmaailmaan sijoittuva dekkari Blacksad. Aivan käsittämättömän huikeita albumeita missä eri lajeilla on omat erottuvat, upean ilmeikkäät luonteensa, kuvaesimerkki.

 

[Musta Nuoli]

Lukaisin taannoin kaikki Valerian-albumit kronologisessa järjestyksessä uudestaan läpi. Hieno ranskalainen tieteissarjakuva, joka heijastaa hyvin sitä aikaa, jolloin sarjakuvaa tehtiin 1960-luvulta 2000-luvulle. 1960-luvun villit visiot vaihtuivat 1980-luvulla pohdiskelevampaan sävyyn (vilahtipa yhdessä tarinassa Suomikin) ja 2000-luvulla sarja käpertyi jo itseensä kunnes kuitenkin päättyi kunnialla.

Ikävää, että Luc Besson otti sarjakuvasta vain visuaaliset puitteet ja jätti sarjakuvakäsikirjoituksien monitahoisemman sisällön pois elokuvastaan Valerian - Tuhannen planeetan kaupunki.

Oma suosikkialbumini on Päiväntasauksen sankarit, joka tekee oivaa parodiaa sekä supersankareista että useista eri maailmanideologioista kommunismista, fasismista ja ekoviherfasismista alkaen. Kunkin ideologian edustaja on enemmän tai vähemmän mulkero, ja porukan pohjimmaisena tuleva Valerian on sympaattinen valinnanvapauden puolustaja, joka on kuitenkin koko tarinan ajan aivan pihalla siitä missä milloinkin mennään eikä ole itse minkäänlainen esikuva kenellekään.

 

[Musta Nuoli]

Tex Willeriä täytyy vielä hehkuttaa tässä ketjussa. Hornan kekäleet!

Onkohan keskuudessamme Tex Willer -keräilijöitä? Omasta hyllystäni löytyy kaikki pokkarimalliset Tex Willerit viimeisten noin 35 vuoden ajalta, ja tätäkin edeltävältä ajalta enin osa. Kaksoiskappaleet päälle. Kaikki Maxi-Texit ja melkein kaikki Tex-juhlakirjat on myös haalittu. Aikoinaan 50-60 -luvuilla julkaistuja Tex-liuskalehtiä olen myös hankkinut jonkin verran, mutta valtaosa puuttuu. Kyllä noista reilusti yli 600 nidettä tulee yhteensä, varmaan lähemmäs 100 kiloa hyvää luettavaa...

Pitäisi jossain vaiheessa aktivoitua täydellistämään kokoelmaa, kun tähänkin asti olen päässyt. Hyväkuntoisten vanhojen numeroiden metsästäminen vaatii kyllä pitkäjänteisyyttä ja jonkin verran kapitaaliakin.

Olen viime aikoina taas intoutunut lukemaan Tex-tarinoita, sekä lehteä että erilaisia Maxi-julkaisuja ja erikoisjulkaisuja. Erityisesti olen lukenut Texin ehkä pahimman vihulaisen Mefiston ja hänen poikansa Yaman kieroiluista. Mefisto on sitkeä perkele, joka voittaa kuolemankin voidakseen jälleen yrittää kostaa Texille. Myös Yama on yrittänyt kerta toisensa jälkeen pistää Texin porukoineen manan majoille, mutta tuloksetta.

Olen joskus pohtinut, että mistähän hitosta Mefisto sai isommat taikavoimansa? Alussahan hän oli lavataikuri ja tavallinen vakooja, joka toimi Meksikon hyväksi kunnes Tex vangitsi hänet ja hänen siskonsa. Seuraavan kerran hän ilmestyi kuvioihin selvästi vanhentuneena ukkona jolla oli jo vahvat hypnoottiset voimat ja muitakin taikavoimia. Taikavoimat vain kasvoivat parin seuraavan esiintymisen myötä, ja myös hänen poikansa Yama omaksui vauhdilla isukkinsa kyvyt. Yama pisti oikeastaan paremmaksi viimeisimmissä esiintymisissään, hänhän kykeni jo kaukotelekinesiaan eli vahingoittamaan kohteitaan etäältä astraalihahmossaan.

Vaikka Texin seikkailujen ydintä ovat roimat lännentaistelut inkkareita ja länkkäreitä vastaan, niin sopivina annoksina pidän suuresti näistä osin yliluonnollisen puolelle menevistä Tex-seikkailuista. Niissä on Texillekin vähän tavallista enemmän vastusta kun lyijy ja nyrkit eivät aina riitä.

 

[Beltran]

Olen jonkintasoinen Tex Willer -keräilijä. Kokoelmani ei ole mitenkään täydellinen mutta silti aika kattava.

Aina toisinaan otan käsiini jonkun vuosikerran ja luen sen. Nyt on vuosikerta 2002 meneillään. Vuosikerran avausnumerossa oli varsin merkittävää tarinaa: siinä käydään läpi Texin ja Lilythin tutustuminen sekä se miten Navajot alkoivat kutsua Texiä nimellä Yön kotka. Numeron loppuosassa Lilyth kaapataan ja Tex lähtee luonnollisesti pelastamaan puolisoaan. Tarina jää kesken mutta jatkuu numerossa 6/2002, välillä seurataan jotakin muita klassikkotarinoita. Luen ne tässä seuraavaksi vaikka odotan malttamattomana Lilythiin liittyvää tarinaa. Joskushan nämä on tullut luettua vaan hyvin ovat unohtuneet.

 

[Ex]

Olen joskus itsekin avannut otsikon ko. aiheesta, ja silloinkin oli olemassa ainakin pari ketjua jotka oli aloitettu ennen minua. Anyway, sarjikset ovat sellainen aihepiiri ettei yhtään haittaa vaikka muistia virkistääkin säännöllisin väliajoin.

Joka tapauksessa supersuosikkeja ovat:

Aku Ankka (tietenkin) - Barksit ja Rosat ovat ykkösiä. Kaikki kymmenen juhlasarjaa löytyvät, samoin kaikki neljä Rosan kovakantista teosta. Van Horn on... surkea. Vicar kelvollinen johtosarjojen tekijä, Jippes mukiinmenevä Barksin matkija.

Älli ja Tälli. Kaikki 24 vanhaa albumia löytyvät, samoin kaikki neljä "uutta" albumia (a la Egmont), kuin myös kaikki 14 pokkaria. Supersarjis, jossa paljon kuolemattomia lohkaisuja. Tarkkailkaa allekirjoituksiani.

Cocco Bill. Kaikki kymmenen albumia löytyvät.

Frank Millerin neliosainen Yön Ritari on ehkä upein sarjiskokonaisuus joka on maassamme julkaistu. Ja nyt tarkoitan sitä vanhempaa, alkuperäistä. Uuden piirrosjälki on LIIAN tyylitelty.

Muita hyviä ovat Dilbert, Gary Larsonin jutut, Lassi ja Leevi, vanhat Karviset, Harald, Masi, Asterix, Lännentie, Ken Parker, Viivi ja Wagner, B.Virtanen, Kamut, Conan... Hitto, melkein kaikki!

Jopas! 22 vuotta aikaa tästä viestistä! Justhan mä sen kirjoitin…

Edelleen sarjakuvat uppoaa todella hyvin, eikä ylläolevaan listaan ole tullut paljoakaan muutoksia. Sen verran toki että muutama on jo väsähtänyt pahasti ja voisi suosiolla lopettaa (B.Virtanen, Viivi ja Wagner), yksi uusi tullut listalle joka myös on ehtinyt jo väsähtääkin (Fingerpori), ja yksi uusi joka ei (ainakaan vielä) ole väsähtänyt, eli Helmiä sioille. Myös Kamala luonto väläyttelee ajoittain. Samoin Wumo.

Kaiken kaikkiaan sarjakuva on yksi taiteen jaloimpia muotoja, ja onnistuu välillä kiteyttämään elämän suuria oivalluksia 1-3 ruutuun. Esimerkkinä yksi Helmiä sioille -strippi:

1.Kuva: Kyyninen Rotta vetää viskiä ja sikareita. Possu tulee paikalle ja toteaa ”etkö tiedä että tuo lyhentää elämääsi 10 vuodella?"
2. Kuva: Rotta kysyy ”Ovatko ne samat 10 vuotta jolloin kaikki ystäväni ovat kuolleet, joka paikkaan sattuu, ja olen täysin yksin?"
3. Kuva: Molemmat vetävät sulassa sovussa viskiä ja sikareita.

Huikeaa! Lienee sanomattakin selvää (sanon silti) että minun puolestani uudet ravintosuositukset voi tunkea sinne missä aurinko ei paista.

 

[Jurvanen]

Niitä on vaikka kuinka mutta yksi ylitse muiden. Red Meat by Max Cannon
Mikään ei ole pyhää..
Red Meat

Lainataan vanhaa viestiä, koska Raakaa Lihaa <3 "Yksikään mies ei ole saari, mutta monesta ruumistaa saa kasattua kätevän lautan"
"Verkkosarjiksista" ja lyhyistä strippisarjiksista Red Meat, Fingerpori, Cyanide & Happiness, Sinfest, Sexy Losers ja Fok_IT ovat hiton hyviä.
Varsinkin Joonas Rinta-Kannon Fok_IT-sarjiksien dialogin flow on jotain ihan poikkeuksellisen nerokasta lähes sarjiksesta toiseen. Vahva resonaatio. "Mä en oo Eino Leino, kun se on niin negatiivinen. Mä oon Jooyes Ljooyes."

"Tavallisista" sarjakuvista Asterixit ja Don Rosan akuankat ovat ihan ylivertaisia. En ole ikinä päässyt "taiteellisten" sarjakuvien makuun, koska istun oman visuaalisen silmäni päällä.

"Lainausmerkit"