Parhaat sarjakuvat

[Preerian poika]

Itse en lue mitään muuta kuin Aku Ankkaa. Erittäin mielelläni luen Barksin,Rosan ja Al Taliaferron kertomuksia. Myös Manuel Gonzalesin yksisivuiset Hessu-tarinat ovat...kivoja.
Ns."tusinapiirtäjät" tyyliin Van Horn ovat suorastaan ärsyttäviä,Van Horn lähinnä siksi että lähes jokaisessa Akkarissa on hänen kertomuksensa. Älkääkö tulko väittämään,että Van Horn ei ole tusinapiirtäjä,hänenlaistensa piirtäjien juttuja ovat Akkarit ja Roope-sedät pullollaan!

Mielestäni paras piirtäjä on ylivoimaisesti Don Rosa. Barksin juonet olivat kyllä loistavia.

Tässä top3-lista parhaista lukemistani kovakantisista Akkari-kirjoista:
1.Roope Ankan elämänkerta.Yksinkertaisesti aivan loistava! Erittäin mielenkiintoinen.

2.Rötös ja rangaistus.Kivoja tarinoita Karhukoplasta ja muista Ankkalinnan konnista.

3.Sammon Salaisuus.Mielestäni se ei ole ollenkaan yliarvostettu,niin kuin jotkut väittävät. Kiitos Rosa.

 

[äijä]

Kaukana poissa...

Gary Larson:

Wiener dog art (1987),

The chickens are restless (1993) sekä

Last chapter and worse (1996).

Tutustukaa!

" Anybody else?...This here´s a school for buffalo hunters-- and anyone who so much as utters the word´bison´can join Morgenstein in the corner!"

 

[M@rko77]

Hyviä sarjiksia ovat Aku Ankka (totta kai!), Karvinen, Viivi&Wagner, B.Virtanen (johon jokainen meistä voi samaistua) sekä vanhemmista Masi.

 

[Hevosmies]

Aku Ankka - yksi ylitse muiden. Milloinkaan ei ole liian vanha lukeakseen Akua.
Mutta yli kolmekymppisen pitää kuulemma jaksaa odottaa omaa lukuvuoroaan, vieläpä kltisti ja kiukuttelematta. Miksi?

Nykyään tulee lukemalla luettua näitä: Asterix, Lucky Luke, Lassi & Leevi, B. Virtanen, Masi, Korkeajännitys, Tarkastaja Ankardo.

Murresarjiksista mielestäni onnistuneimmat ovat savonkielinen Asterix, kieroja ja uppiniskaisia ne olivat ne gallialaisetkin sekä Lätsä tampereenkiälellä, lähiöbaarit ja pinkosalit ovat täynnä Lätsiä ja Flo'ita.

Nuorempana tai muuten vain useampi vuosi sitten nämäkin kuuluivat elämyksellisiin lukuhetkiin:
NonStop(?), Buster, Tarzan, Tex Willer, Karvinen, Tintti, Autopartio 525, Druuna.
Semic(?) julkaisi -70-80 -lukujen taitteessa enemmänkin mukaansa temmanneita albumeita - nimet, ne nimet vaan ovat jo unohtuneet.


Jet Ace, minä muistan muutaman Avaruuden Korkkarin lukeneeni. Scifi ei vaan suuremmin kiinnosta, joten en käy niitä enempiä arvostelemaan.

Edit: Perhana, unohtui tyystin mainita Pahkasika ja Kimmo Taskisen tuotanto.

 

[Baritoni]

Helmisiä

Larsonin Far Sidet ovat hämmästyttävän nerokkaita. Äijän on pakko olla hiukan päästään sekaisin.

Don Martin on kuningas.

Nykyiset hittituotteet V&W, Naisen kanssa ja Dilbert ovat todella oivaltavia. Viivistä ja Wagnerista suosikkini on seuraava: Wagner seisoskelee kadulla ja kuuntelee kahta tuulipukukansalaista, jotka pajattavat kovaäänisesti:
- OSTIN TARJOUKSESTA JAHTIMAKKARAA!
- NIIN MINÄKIN!
- MAKKARA ON HYVÄÄ!!
- NIIN ON PERUNAKIN!!
Wagner poistuu ja miettii: "Miksi suomalaisten pitäisi puhua enemmän?"

Barksin Roope-tarinat ovat legendaarisia, ja Don "Pavel" Rosa on osoittanut huimaavia kykyjä.

Pahkasian Miihkali, Jurpo, Hemmo Paskiainen, Pahkeinen etc eivät kuole koskaan, vaikka lehti suureksi surukseni kuopattiinkin. Tjeu: 1) Miihkali ja luokkaretki 2) Nakkikauppias A. Paskiainen

Yksittäisistä sarjakuva-albumeista mainittakoon Joakim Pirisen huikea Sokeri-Sakari, joka kertoo erään anarkistin hilpeästä elämästä. Jos pidät mustasta huumorista, hanki tämä albari käsiisi. Se on aivan uskomattoman hillitön, eikä sen lukemiseen kyllästy koskaan. Saattaa vaikuttaa ensisilmäykseltä suttuiselta ja sekavalta, mutta muutaman sivun jälkeen huomaa piirrosjäljenkin olevan täysin mestarillista. Tietääkö joku, seikkaileeko Sokeri-Sakari jossakin muissakin albumeissa??

B

 

[Diver]

Cocco Bill

Kuka muistaa enää hänet. Kuuluisa lännen sankari joi hevosensa kanssa kamomillateetä ja ei muutakun pahiksien perään.

Legendaarisia paidanhelmatekstejä Cocco Billistä
- Kauas on pitkä matka.
- Painava on raskas kantaa.
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa saa vaivaa.
- Jallu on Raton veli.

Albumeita taisi aikoinaan ilmestyä 8 kpl. Junat, pyssyt lampaat ja makkarat olivat pääosissa joka sarjassa. Melko rankkaa huumoria välillä.

Iltalehden Hanneskin on välillä melko hyvä.
Hannes katselee autokaupassa mahtavaa amerikanrautaa DeSotoa apean näköisenä. Myyjä huomaa Hanneksen
M: Kiinnostaako auto ?
H: Joo, mutta ei taida olla varaa siihen
M: Äläs nyt sanoo myyjä, mennään tuonne konttorin puolelle
M (konttorissa) Miten olisi tuollainen 500 mk kuussa
Hanneksen ilme kirkastuu ja on jo valmiina kirjoittamaan nimeä paperiin.
M: Se tekee sitten sellaiset 475 erää, kiitos...

 

[Shane]

- Aku Ankka (kuten joku jo sanoikin, pitkät taskukirjatarinat ja lehtien jatkokertomukset ovat mahtavia lukuelämyksiä. Pienempänä niitä lukiessa tuntui ihan kuin olisi ollut Akun, Roopen ja kumppaneiden seikkailuissa itsekin mukana)
- B. Virtanen (tosin ei ole läheskään yhtä hyvä kuin ennen, tekijältä selvästi ideat loppu. Kakkos- ja nelosalbumit varsinkin aivan loistavia.)
- Karvinen (aivan hervottoman hauska, taso pysynyt vuodesta toiseen)
- Lucky Luke
- Masi
- Harald Hirmuinen

Onko muuten porukassa muita kuin minä, joille tuo Viivi & Wagner ei ole ikinä avautunut? En oikein millään käsitä kyseistä sarjakuvaa..?

 

[Eino_Mies]

Aku Ankkaa tulee vielä nykyisinkin luettua vessanpöntöllä istuessa useinkin. Ankkalinnan asukit ovat meikäläiselle tuttuja jo 70-luvun alkuvuosista alkaen.

Enemmän sinne wc-lukemistoon sopii kyllä Myrkky-niminen sarjis-lehti. Siinä julkaisussa pistetään todellakin haisemaan roisilla tavalla ja muutamat röhönaurut pääsee takuulla kun sitä lehteä selailee. :D

 

[Murmeli]

Eikö kukaan ole uppoutunut Kamujen, eli Katin ja Jalon veikeään maailmaan?

Yhtä parasta sarjakuvaa en osaa sanoa vaan Kamut, Lassi ja Leevi, Aku Ankka, Viivi ja Wagner ja Dilbert ovat kaikki samalla ykköspallilla. B. Virtanen ja Jere tulevat siinä takana sitten.

EDIT: Unohin rakkaan sikamme! Hyi minua.

 

[Tökö]

Onhan noita hyviä paljon, mutta Maseja tulee ahmittua ihan hüllüna.

 

[Oloneuvos]

Loistava sarjakuvahahmo on brittiläinen Andy Cap, joka seikkali muutaman kuvan mittaisissa jutuissa ainakin Turun Sanomissa noin 25 vuotta sitten. Suomessa Andy tunnetaan nimellä Lätsä. Kaveri on surkea juoppo laiskimus, jonka ainoat ilonaiheet ovat naiset, fudis ja olut. Pelimies!

P.S. Lätsän vaimo oli nimeltään Flora, jonka renttumme lyhensi puhuttelumuotoon Flo.

 

[hihhu]

Hei, täällähän on Tex Willeristejä enemmänkin.

En paljoa uutta tuo kyllä minäkään.

Larson.
Lassi&Leevi
Dilbert
Lone Wolf and Cub.
Viivi ja Wagner
Edit: Sandman unohtui.

Nettisarjiksista:

www.userfriendly.org
www.sinfest.net
www.gpf-comics.com
The life of Riley

 

[Smoerrebroed]

Samoja kuin useimmilla muillakin on varmaankin omassa listassani. Nimenomaan Barksin ja Rosan sarjat lienevät Ankoista niitä parhaimpia. Myös vanhat taskarit (jotain numero 120 ja siitä alaspäin) ovat hyviä. Nykyäänhän toi homma meinaa mennä rahastuksen puolelle muistaen vaikka Taikaviitta-pokkaritkin, vai mitä sitten ikinä olivatkaan.

Myös Lassi ja Leevi on useimmiten todella hyvä. Lassia ja Leeviä jaksaa lukea monta kertaa. Harmi tosiaan, että Watterson lopetti piirtämisen. Noh, parempihan se on lopettaa huipulla, kuin että lopettaisi sitten kun on kaikkia lisenssituotteita myynnissä ja sarjatkin ovat mainoksien täyttämiä. Hyvä vain, ettei Watterson lähtenyt mukaan tähän lisenssipelleilyyn.

Viivi ja Wagnerkin on ihan ok turkulaisuudestaan (!) huolimatta, joskus jopa hauska. Dilbertiä, Asterixia, Lucky Lukea, Tinttiä ja Tenaviakin tulee aika ajoin luettua. Listaan voisi myös vaikka Pikon ja Fantasion sekä Niilo Pielisen, kummatkin André Franquinin loistavia tuotoksia (R.I.P.). Tosin mielestäni noissa Tomen ja Janryn Pikossa ja Fantasiossa ei ole suurimmilta osin enää samaa fiilistä, kuin Franquinin versiossa. Koko sarja jotenkin muuttuu paljon "aikuisempaan suuntaan". Jeff Smithin Luupäätkin on tullut kerran kahlattua läpi. Ehkä voisi Luupäätkin lukea uudestaan lähiaikoina...

 

[Rod Weary]

Viestin lähetti Murmeli
Eikö kukaan ole uppoutunut Kamujen, eli Katin ja Jalon veikeään maailmaan?

Veit jalat suustani. Aikoinaan tuli luettua valtava määrä sarjakuvia. Minulle uppoaa lähes kaikki Barksin klassikoista Marveleihin, useimmiten kädestä löytyy Gary Larsonia, tai Calvin&Hobbesia. Jostain syystä vasta viime kesänä löysin Kamut, tai oikeastaan Muttsit. Kamujen kääntäjä tekee hienoa työtä, mutta albumit tulee ostettua lähes poikkeuksetta alkuperäiskielellä (silloin kun se on englanti). Eniwei, Mutts on varmaankin maailman sympaattisin sarjakuva, joka saa aina hyvälle tuulelle. Ainakaan vielä ei ole näkyvissä ideoiden loppumista, mikä on valitettavan usein vienyt parhaan terän aikanaan loistavista sarjoista (Asterix, Jaska Jokunen, Karvinen, Lucky Luke jne.). Suosittelen lämpimästi!

 

[Tj]

Viestin lähetti Snowraven
Tosin mielestäni noissa Tomen ja Janryn Pikossa ja Fantasiossa ei ole suurimmilta osin enää samaa fiilistä, kuin Franquinin versiossa. Koko sarja jotenkin muuttuu paljon "aikuisempaan suuntaan".

Totta töriset ja minusta mennään koko ajan huonompaan suuntaan. Ei ole Piko ja Fantasio - jutuissa enää samanlaista seikkailufiilistä kuin jokunen vuosi sitten, kuten esimerkiksi SOS Bretzelburg - sarjassa joka on yksi parhaista P & F - jutuista.

"Nyt olen saanut tarpeekseni tuosta otuksesta ja sen laulavasta nenästä!"

Jeff Smithin Luupäätkin on tullut kerran kahlattua läpi. Ehkä voisi Luupäätkin lukea uudestaan lähiaikoina...

Tässä kävi hassusti niin, että pidän itseäni jonkinlaisena sarjakuvien suurkuluttajana ja silti tutustuin Luupäät - sarjakuviin ensimmäistä kertaa vasta tänä syksynä, kun sattui silmään Jyväskylän Kaupunginkirjastossa. Ja ihastuin heti. Loistavaa huumoria, hyviä henkilöhahmoja ja mielenkiintoinen juoni (joka muuten vielä jatkuu, 2 trilogiaa kolmesta on vasta julkaistu...)

Päivitänpä samantien tätä listaani.

Kallio/Pirinen: Ornette Birks Makkonen - albumit
Sokalin Ankardo- seikkailut (joskin taso on taas laskussa mitä uudempia albumit ovat)
Alan Mooren Watchmen
Elfquest! (kuinka saatoinkaan unohtaa)
erilaiset Milo Manaran ja Enki Bilalin tuotokset
unohtamatta Schulzin Tenavia.

Meikäläisen eri sarjakuvien ostoon käyttämillä rahoilla pärjäisi varmaan joku pieni valtio parikin vuotta.

 

[tapio]

Viime aikoina on kolahtanut lähinnä Spawn ja tämä
Preacher vaikuttaa kanssa ihan luettavalta.

Sanomalehtisarjiksista dilbert taloussanomissa on
hyvä.

Heavy Metal :ia tulee kanssa luettua, mutta
siellähän siis on useamman eri taiteiliajan tarinoita.

 

[obi-wan]

Onhan noita joita tulee luettua

Dilbert, Viivi ja Wagner, Aku Ankka (vanhemmat, uudet todella huonoja), ankkardot, Lassi ja Leevi (mikä vi**n Paavo ja Elvis), Larsonin tekeleet...

Erikoismaininta yksittäiselle tarinalle menee Daredevil-läpyskälle Guardian Devil. Tarina ja kuvitus todella loistavaa. Tarina muuten ohjaaja Kevin Smithin käsialaa ellen ihan väärin muista. Suosittelen lämpimästi kaikille synkkien tarinoiden ystäville.

 

[Tuamas]

Kaikki tunnetummat hiukkaakaan älyllisemmät sarjikset toimivat.

Mutta on pakko mainita myös kohtuullisen uusi, netissä julkaistava sarjakuva "Loikan Vuoksi" joka on omasta mielestäni aivan erinomainen strippisarjakuva.

http://www.loikanvuoksi.com

 

[keskikatsomo]

kyllå arne ankka on paras.
Siinä hemmingwaykin kalpenee dekadenssi romantiikassa.

 

[Moto]

Viestin lähetti Preerian poika
Ns."tusinapiirtäjät" tyyliin Van Horn ovat suorastaan ärsyttäviä,Van Horn lähinnä siksi että lähes jokaisessa Akkarissa on hänen kertomuksensa. Älkääkö tulko väittämään,että Van Horn ei ole tusinapiirtäjä,hänenlaistensa piirtäjien juttuja ovat Akkarit ja Roope-sedät pullollaan!

William van Horn on minullekin todellinen kirosana. En voi ymmärtää, minkä takia niin monet rankkaavat hänet huippupiirtäjiin. Karmea piirrosjälki ja noloja tarinoita. Carl Barks taisi olla jo vanhuudenhöperö, kun väitti Van Hornin tyylin muistuttavan omaansa ja antoi miehen piirtää puhtaaksi viimeisen käsikirjoituksensa "Hevostellen halki historian". Olisipa antanut Don Rosan hoitaa homman kotiin.

Tusinapiirtäjissäkin on pari helmeä. Marco Rotalla on aika erikoinen tyyli, mutta itse ainakin pidän siitä ja hän on käsikirjoittajana ihan hyvä. Romano Scarpaa näkee aika harvoin, mutta useimmiten hänen juttunsa on ihan hyviä. Parasta aikaa Suomessa oleva Dan Jippeeskin on siedettävä, joskin hänellä on ollut aikamoinen etu puolellaan, kun on päässyt viimeistelemään Barksin keskeneräisiä juttuja.

Nykypiirtäjien TOP20-listan numero yksi on Don Rosa. Sijat 2-20 on tyhjinä ja loppujen piirtäjien sijoitukset alkavat 21:stä...

 

[Tilatiili]

Ankat aivopesussa -jos on mitä pestä

Opettelin lukemaan kesämökin pihapihlajan oksanhaarassa Tarzan-sarjiksesta. Samalla opin apinoiden kielen. "Tarzan bundolo, Tarzan tappaa!" 70-luvun lopulla meille tuli Aamulehti jonkun aikaa ja siinä oli lauantai-numerossa Tarzan-jatkis. Vartosin aamukuudelta ulko-ovella kylmässä porraskäytävässä milloin luukku kolahtaa. Jakaja kun ei päässyt viikonloppuisin sisään.

Psykologisessa mielessä paras taskukirja on "Tervetuloa Ankkalinnaan". Tarinassa "Aku etsii työtä" Ankka joutuu kallonkutistajan aivopesukoneeseen, joka supisee korvaan työn autuudesta ja ihanista känsistä. Jonkun päivän Aku sitten raataakin kuin raivopäinen. Toisessa jutussa Aku saa vahtiakseen Iineksen osakekirjat ja skitsahtaa liiassa paineessa.

"Roope Suuri" ja "Ympäri mennään yhteen tullaan" ovat jännittävimmät action-taskukirjat. Mekaanisin nyrkein varustettu mobilisoitu rahasäiliö on metka.

Kerran luin junassa pehmopornosarjista, jossa näkymätön mies tekee temppuja tyttöjen kanssa. Vieressäni istui nainen ja hänkin alkoi lukea opusta salaa ja Hämeenlinnan kohdalla jo pahoitteli, kun jäin pois.

 

[Seti]

MODESTY BLAISE !

Aku Ankka (sivuilla muuten nokkela Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattori www.akuankka.fi)
ja Mustanaamio

 

[Rocco]

Cocco Bill
Red Meat
Viivi ja Wagner

 

[Ex]

Olen joskus itsekin avannut otsikon ko. aiheesta, ja silloinkin oli olemassa ainakin pari ketjua jotka oli aloitettu ennen minua. Anyway, sarjikset ovat sellainen aihepiiri ettei yhtään haittaa vaikka muistia virkistääkin säännöllisin väliajoin.

Joka tapauksessa supersuosikkeja ovat:

Aku Ankka (tietenkin) - Barksit ja Rosat ovat ykkösiä. Kaikki kymmenen juhlasarjaa löytyvät, samoin kaikki neljä Rosan kovakantista teosta. Van Horn on... surkea. Vicar kelvollinen johtosarjojen tekijä, Jippes mukiinmenevä Barksin matkija.

Älli ja Tälli. Kaikki 24 vanhaa albumia löytyvät, samoin kaikki neljä "uutta" albumia (a la Egmont), kuin myös kaikki 14 pokkaria. Supersarjis, jossa paljon kuolemattomia lohkaisuja. Tarkkailkaa allekirjoituksiani.

Cocco Bill. Kaikki kymmenen albumia löytyvät.

Frank Millerin neliosainen Yön Ritari on ehkä upein sarjiskokonaisuus joka on maassamme julkaistu. Ja nyt tarkoitan sitä vanhempaa, alkuperäistä. Uuden piirrosjälki on LIIAN tyylitelty.

Muita hyviä ovat Dilbert, Gary Larsonin jutut, Lassi ja Leevi, vanhat Karviset, Harald, Masi, Asterix, Lännentie, Ken Parker, Viivi ja Wagner, B.Virtanen, Kamut, Conan... Hitto, melkein kaikki!

 

[Erkenholt]

Parhaat Aku Ankat, etenkin Barksit rankkaan tosi korkealle. Don Rosasta olen hieman eri mieltä. Mielestäni Rosan piirrokset ovat liian yksityiskohtaisia ja pitkien Rosan tarinoiden lukeminen on monesti rasittavaa. Lisäksi mies ilmeisesti yrittää tehdä hyvin anarkistisia tarinoita, mutta liian usein saa aikaan vain päätöntä ryntäilyä.

Nostanpa vielä esiin yhden sarjakuvan, jota ei aiemmissa viesteissä ole mainittu. Vieläkö joku muistaa Mauri Kunnaksen legendaarisen Nyrok city-sarjakuvan. Kunnaksen käsittelyn jälkeen minun on ollut hieman vaikea suhtautua vakavasti sellaisiin artisteihin kuin Pelle Miljoona tai Hanoi Rocks.