... tai oikeastaan sarjakuvahahmot?
Ensimmäisenä täytyy mainita Aku Ankka ja varsinkin herrojen Barks & Rosa mahtavat tarinat. Barks elävöitti pitkillä tarinoillaan elämääni varsinkin 80-luvun lopulla, kun ostin Minä Roope-sedän jne jättikirjoja oikein urakalla. Tarinat tyyliin "Takaisin Klondikeen" olivat ja ovat edelleenkin aivan uskomattomia kokemuksia.
90-luvulla kehiin hyppäsi Don Rosa. Varsinkin Roopen elämänkerta on todella huikaiseva paketti, unohtamatta esimerkiksi Kadonneen kirjaston vartijoita tai Sammon salaisuutta. Uskomatonta miten kaveri perehtyy aineistoonsa ja heittelee kaikenlaisia pikkujippoja ja viitteitä aikaisempiin tarinoihin kertomuksissansa.
Muista uppoaa Lassi & Leevi ja Dilbert. L&L on jotenkin pirteämpää ja paremmalle tuulella saavaa, mutta harmi vain kun Watterson lopetti piirtämisen. Dilbertin huumori on kyynisempää, mutta jokapäiväisten tapahtumien vitsiksi vääntämisessä Adams on kyllä mestari.
Näin täällä, mites teillä?
Ensimmäisenä täytyy mainita Aku Ankka ja varsinkin herrojen Barks & Rosa mahtavat tarinat. Barks elävöitti pitkillä tarinoillaan elämääni varsinkin 80-luvun lopulla, kun ostin Minä Roope-sedän jne jättikirjoja oikein urakalla. Tarinat tyyliin "Takaisin Klondikeen" olivat ja ovat edelleenkin aivan uskomattomia kokemuksia.
90-luvulla kehiin hyppäsi Don Rosa. Varsinkin Roopen elämänkerta on todella huikaiseva paketti, unohtamatta esimerkiksi Kadonneen kirjaston vartijoita tai Sammon salaisuutta. Uskomatonta miten kaveri perehtyy aineistoonsa ja heittelee kaikenlaisia pikkujippoja ja viitteitä aikaisempiin tarinoihin kertomuksissansa.
Muista uppoaa Lassi & Leevi ja Dilbert. L&L on jotenkin pirteämpää ja paremmalle tuulella saavaa, mutta harmi vain kun Watterson lopetti piirtämisen. Dilbertin huumori on kyynisempää, mutta jokapäiväisten tapahtumien vitsiksi vääntämisessä Adams on kyllä mestari.
Näin täällä, mites teillä?