Kyllähän ne kahden ennakkosuosikin kaadot on jäänyt mieliin. Jokereita ja HIFK:ta tarkoitan. Sekä sarja myös ylivoimaista Ilvestä vastaan.
Peli Hartwallilla on jäänyt mieleen myös, jossa Lukko oli häviöllä 3-1 ja josta jatkoerävoitto tuli. Siellä päädyssä muutaman sadan Lukkokannattajan kanssa huudettiin äänemme käheäksi. Ei ole ikinä lätkäpelin jälkeen tuntunut olo niin kevyeltä. Olisin voinut leijua ovista ulos ja siitä paikallisjunan kyytiin. Raumalla sitten todistettiin lopullista voittoa narreista. Pelin jälkeen minäkin ujosti huusin muutamaa satasta Vehasen paidasta, mutta "ei ihan" riittänyt. Muistaakseni 4000€ se maksoi, kun pari heppua siitä kilpaa huusi joko itselleen tai edustamansa firman puolesta.
Pari vuotta sitten olin Hartwallilla katsomassa jotain Jokereiden KHL peliä. Erätauolla Jani Rita tuli moikkaamaan seuruettamme. Oli pakko kysyä Ridalta, että mihinkä se sarja heillä kaatui kuin olivat ennakkosuosikki ja kaikkea? Rita totesi minulle jotenkin näin että:
"Vastassa oli niin tiivis nippu, joka Azevedon ja Vehasen johdolla meni vastustamattomasti välieriin. Meillä ei ollut vaan keinoa pysäyttää Azevedoa ja ohittaa Vehasta ja Lukko ansaitsi paikkansa jatkoon. Raumalla meillä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia voittaa".
Lukon ja TPS:n väännöt ovat hyvin muistissa vieläkin ysäriltä. Päässäni on valokuva edelleen Lehdon loukkaantumisesta.
Lukko-Ilves sarjakin on jollain tasolla muistissa. Seurasin sitä sarjaa radiosta ja osittain telkkarista. Lukkoa pidettiin ihan vastaantulijana, mutta niin vain Ipa lähti lauluun. Pojankloppina en vaan uskaltanut lähteä katsomoon, kun vähän pelkäsin sitä jumalatonta meteliä. Olin toki sillä kaudella ja jo aiemminkin Äijänsuolla seisoskellut isäni kanssa ja katsellut pääosin jonkun äijän selkää.