Synkkien laulujen maa
Porukoiden luona piipahtaessa olen ehtinyt pintapuolisesti tutustumaan tähän otsikossa mainittuun tuotokseen. Jotenkin tänä jouluna tuntuvat olevan maailmankirjat sekaisin, kun Vesku Loirin uusioversiot klassikoista herättävät kiitosta hyvinkin laajalti (itse en ole kuullut), eikä tämä Synkkien laulujen maakaan ihan pöllöltä vaikuta. Sovitukset ovat erittäin riisuttuja eikä sähkökitaraa ei kuulu, joten laulajan panos on vahva.
Pari heikkoa esitystä kyllä mahtuu joukkoon: Kari Tapion Lumi teki enkelin eteiseen ja Anna Erikssonin Murheellisten laulujen maa. Leppoisana kantriversiona Lumi teki enkelin eteiseen kadottaa alkuperäisen tunnelmansa. Minulle biisi ei ole koskaan tuntunut ahdistavalta, mutta Tapio vain luikauttaa biisin läpi kolhosti eikä mitään jää käteen. Anna Eriksson taas on ihan liian sympaattinen laulaja tällaiseen teemaan. Korvaani särähtää saman tien, kun puhtoinen tyttö laulaa viinakauppaan menosta.
Levyllä on myös kaksi äärimmäisen ahdistavaa ja henkilökohtaista kappaletta, joiden uudelleenlevytyksen voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Jos kuitenkin pystyy sivuuttamaan tämän eettisen dilemman, Joutsenlaulu ja Maria Magdalena kuulostavat uudessa muodossaan jopa yllättävän hyviltä. Puhtaasti akustisena Joutsenlaulu kuulostaa niin erilaiselta kuin ennen ja lähes noviisi Katri Ylander suoriutuu laulu-urakasta yllättävän hyvin.
Maria Magdalena -nimisen kappaleen PMMP on levyttänyt aiemminkin, silloin jonkinlaisena tribuuttina Mana Manalle, mutta nyt Paula ja Mira coveroivat esikuvaansa suoraan. Raskas sähkökitaran raastaminen on poissa, mutta sovituksesta on onnistuttu tekemään akustisenakin sopivan aggressiivinen. Mutta onko mieltä, että naiset osoittavat laulunsa mielisairaalaan joutuneelle tyttöystävälle?
Muuten Synkkien laulujen maasta jää parhaiten mieleen Ville Valon suoritukset. Lovemetallistin ääni toimii perisuomalaisissa alakulon vuodatuksissa mahtavasti. Pitää kuunnella levyä vielä hieman enemmän, kun tilaisuus taas tulee.