Hectorin Vanhan kirkon puisto on malliesimerkki kappaleesta, joka on reilusti alkuperäistä versiota parempi. Jotenkin Hectorin sanoitukset iskevät syvälle sieluun ja lujaa. Suosittelen myös Pentti Hietasen tulkintaa. Yksinkertaisesti uskomattoman kauniin haikea kappale, suoranainen mestariteos:
...
Makuasioista voidaan kiistellä, vaikkei ehkä pitäisi, mutta uskallan olla vahvasti eri mieltä kanssasi Hectorin versiosta alkuperäiseen Richard Harrisin versioon v. -68.
Usean (suomalaisen) mielestä tietysti suomenkielisyys ja onnistunut sanoitus voivat olla se ydin, joka kaataa vaakakupin puolelleen, mutta henk.koht. olen mieltynyt kovasti alkuperäiseen aika kryptiseen sanoitukseen, jota nuorena teininä yritin kovasti ymmärtää.
Kappaletta on sittemmin versioita laajalti aina Frank Sinatrasta Liza Minelliin, mutta tunnetuin lienee kuitenkin Donna Summerin discoversio v. -78, josta itse asiassa pidän myös.