Parhaat/heikoimmat biisit ”coverina”

[Blasph]

M.A. Numminen - Jos sulla on toinen.

...ainakin laulaja tulee selville...

 

[Vintsukka]

M.A. Numminen - Jos sulla on toinen.

...ainakin laulaja tulee selville...

Mauri Anteron loistavalta albumilta M.A. Numminen Goes Tech-no - En Tahdo Olla Prinsessa, Olen Boogie.

Samalta levyltä löytyy myös mainio Yes Sir, Olen Boogie. Ja ettei heti lopu kesken, laitetaan vielä sama saksaksi.

 

[-OO-]

Ja vielä lisää Mauria: M.A. Numminen - Ständchen

Kiinnittäkää huomiota erityisesti videon selkeään ilmaisuun.

 

[Kummeli]

Mielestäni Anssi Kela vetää ihan hyvin ja ennen kaikkea omalla tyylillään Rauli Baddingin "Bensaa suonissa" -biisin.
Valitettavasti en sitä Youtubesta löytänyt, mutta Spotifystä ainakin löytyy, kenellä se vaan on koneellaan.

 

[olkikuukkeli]

Pain of Salvation - Hallelujah

http://www.youtube.com/watch?v=0puyJsSHjs4

PoS vetää paljon coveroidusta biisistä sen parhaan version, ehkä Jeff Buckleyn ohella. Mainio!

 

[tinkezione]

PoS vetää paljon coveroidusta biisistä sen parhaan version, ehkä Jeff Buckleyn ohella. Mainio!

On mainio, on! Muutenkin olen sitä mieltä, että Daniel Gildenlöw on aivan järjettömän kova hevivokalisti. Uskaltaisin miltei väittää, että jopa aliarvostettu.

Tuupataanpa ketjun mausteeksi todennäköisin syin WANHA ja SUORAAN ISOISÄN LINKKIMUSEOSTA, mutta ajankohtaiseksi tämä muodostui viime sunnuntain Sticky Sweet -keikan jälkimainingeissa: http://www.youtube.com/watch?v=BYJs3ajxvQI

Linkin takaa löytyy siis Tarja Turusen hirvittävä renditio aiheesta Smells Like Teen Spirit. En tiedä, kumpi on hirveämpää, Tarjan määkinä vai Esan kymppitonnipimputtelu.

 

[olkikuukkeli]

On mainio, on! Muutenkin olen sitä mieltä, että Daniel Gildenlöw on aivan järjettömän kova hevivokalisti. Uskaltaisin miltei väittää, että jopa aliarvostettu.

Gildenlöw on aliarvostettu, koska PoS on aliarvostettu. Gildenlöwhän on elossa olevista laulajista omissa kirjoissani kaikista kovin, sanokaa mitä sanotte. Uskomaton 4:n oktaavin ääniala, tunneskaala ja monipuolisuus...

 

[passenger]

Helvetin hyvä versio Johnny Cashin walk the linesta. Asialla Live

 

[Mahtiankka]

Huikea cover Sonic 3 -pelin Ice Cap Zonen teemasta :D

http://www.youtube.com/watch?v=SpV9AYM7lgA&feature=related

 

[Skeletor]

Tauski ja Virpi kisailevat eronsa jälkeen siitä, kumpi onnistuu tekemään paskemman Suomi-coverin vanhasta legendaarisesta eurodancehitistä. Tauski aloitti kisan jo kaikkien tuntemalla Haddaway-coverilla Mitä Jos

Nyt Virpi on seurannut perässä Alexian Summer is Crazylla, joka tietenkin taipuu suomeksi "Rakkaus On Hulluu"

Nää oikeesti laittaa naurattamaan...

 

[Surukuku]

The Baseballs - Umbrella Rihannan oma veto ei ole mitään tämän rinnalla! Mukavan letkeä meno.
...

Tää mun kommentti voi vaikuttaa suorastaan kerettiläiseltä, mutta jos EN olisi tutkinut ja tietäisi nyt asian oikeata laittaa, luulisin, että Rihanna on tehnyt coverin vanhasta rock'n roll-kappaleesta Umbrella!!!
Nää jätkät, Baseballs, ovat ammattitaitoisia, (teddy?)tyylilleen uskollisia ja sovitukset ovat suorastaan nerokkaita. Kiinnostuin asiasta sen verran, että kuuntelin heidän muitakin kappaleita ja esim. Robbie Williams:n hitti Angels tuntuisi näin äkkikäteen suorastaan itsemurhalta, mutta - yllätys oli suuri - saa oikeutta poikien tulkitsemana - varsinkin kertosäe on taitavasti sovitettu ko. genreen.

But wtf - kuunnelkaa itse! Baseballs - Angels

Jos sitten mennään aivan toiselle alueelle covereissa, olen suorastaan ihastunut Club for Five:n uuteen levyyn. Sen todellinen helmi ja itse asiassa koko levyn alkuun pannut kappale on Mark Knopflerin/Dire Straits:n "Brothers in Arms" - sitä on jo aiemminkin kommentoitu täällä ja se tekee kunniaa niin kappaleen sanomalle kuin säveltäjälleenkin.
Levylle on uskallettu ottaa nk. isoja kappaleita em. lisäksi mm. Phil Collinsilta, U2:lta sekä CHCP:ltä - teos, siksi kai tätä voi kutsua, on hyvällä maulla ja ammattitaidolla tehtyä a capella musiikkia.

Tässä levyn yksi harvoista netistä löytyvistä kappaleista: Club for Five - Sweet Dreams

 

[Jii]

Jos sitten mennään aivan toiselle alueelle covereissa, olen suorastaan ihastunut Club for Five:n uuteen levyyn. Sen todellinen helmi ja itse asiassa koko levyn alkuun pannut kappale on Mark Knoplerin/Dire Straits:n "Brothers in Arms" - sitä on jo aiemminkin kommentoitu täällä ja se tekee kunniaa niin kappaleen sanomalle kuin säveltäjälleenkin.

Heitetään suoraan linkkiä, on tämä Veljekset kädellä sen verran hieno.

 

[Halmela]

Nää jätkät, Baseballs, ovat ammattitaitoisia, (teddy?)tyylilleen uskollisia ja sovitukset ovat suorastaan nerokkaita.

Nämä jätkät ovat kolme "laulajaa" jotka saksalainen levy-yhtiö keräsi joulumarkkinoiden rahankeruutuotteeksi. Yksikään ei soita yhtään soitinta tai tee yhtään sovitusta.
Lisäksi tyyliuskollisuutta tuosta on paha löytää. Enemminkin korvat vuotaa verta.

Mutta menihän Smurffit, Dr. Bombayt ja muut läpi Suomessa niin miksei tämäkin muovipaska.

 

[Leicester]

Kun olen vasta viime aikoina syventänyt musiikintietämystäni sen verran, että olen havainnut Kentin olevan universumin parhaita yhtyeitä törmäsin samalla Carolina Wallin Pérezin tekemään cover -levyyn. Levyllä on siis covereita pelkästään Kentin biiseistä. Carolina Wallin Pérez - Pärlor [Kent cover]. Kaunis ääni on ko. naisella ja osa menee ihan kivana välipalana. Spotify-linkki.

 

[Surukuku]

Nämä jätkät ovat kolme "laulajaa" jotka saksalainen levy-yhtiö keräsi joulumarkkinoiden rahankeruutuotteeksi. Yksikään ei soita yhtään soitinta tai tee yhtään sovitusta.
Lisäksi tyyliuskollisuutta tuosta on paha löytää. Enemminkin korvat vuotaa verta.

Mutta menihän Smurffit, Dr. Bombayt ja muut läpi Suomessa niin miksei tämäkin muovipaska.

Hetkinen...
Jos tuollainen peräti harvinainen ja ala-arvoinen kristikunnan suurimman juhlan kaupallistaminen ja rahankeruutuotteeksi valjastaminen tekee näistä "laulajista" huonoja, niin se ei suinkaan ole heidän vaan niiden vika, jotka näin suppeasti ajattelevat - eikä myöskään se, etteivät he soita itse mitään tai tee sovituksia - kuten en mielestäni missään ole väittänytkään, puhuin vain ammattitaidosta, tyylilajista ja loistavista sovituksista hyvän coverin perustana.

Lisäksi, nyt kai sitten pitäisi ruveta sanaleikkiin: "Määrittele tyyliuskollisuus!", mutta enpä taida viitsiä, kun olen itse nähnyt ja kokenut eri musiikkityylien kirjon aina 50-luvulta lähtien.

Btw - "muovipaskasta" puhuttaessa katseeni kiinnittyisi ennemminkin jonnekin Rihannan suuntaan - sorry kaikki hänen faninsa. En yksinkertaisesti saa mitään nautintoa tuollaisten teko-seksikkäiden nälkäkurkien vääntelehtimisestä säestettynä joukolla nykytekniikan avulla manipuloituja omituisia äänteitä - mutta makunsa kullakin...

 

[disco-stu]

Pakko tähän soppaan on oma lusikkansa survaista ja kehua myös noita pesäpalloja. Tietenkään oikeat musiikinystävät eivät voi tästä pitää, kun eihän se ole "oikeaa" musiikkia eivätkä "soittajat" ole sormet verillä reenanneet extraordinäärisiä kitarariffejä nöösipojasta lähtien.

Aivan sama, helvetin hyviä covereita kyllä. Juuri sopivasti vanhaa että pystyy vähän vertaamaan, mutta todellakin oma saundinsa on saatu kaikkiin. Muutenkin diggailen tällasesta vanhahtavasta elvis-meiningistä, joten kyllä kolisee.

Mutta minä en siis tiedä musiikista mitään, vaikken smurffeja ja dr.bombayta juurikaan voi sietää.

 

[-OO-]

Jos sitten mennään aivan toiselle alueelle covereissa, olen suorastaan ihastunut Club for Five:n uuteen levyyn. Sen todellinen helmi ja itse asiassa koko levyn alkuun pannut kappale on Mark Knopflerin/Dire Straits:n "Brothers in Arms" - sitä on jo aiemminkin kommentoitu täällä ja se tekee kunniaa niin kappaleen sanomalle kuin säveltäjälleenkin.

Olen kommentoinut tätä aikaisemminkin mutta tuo on kyllä todellakin aivan upea versio tuosta biisistä. Knopflerin/Dire Straitsin alkuperäisversio on niin hieno että kaikki cover-versiot ovat aina kalvenneet sen rinnalla pahasti (ja esim. Metallican versio on jo suoranainen raiskaus minun mielestäni), mutta Club For Five pääsee kyllä erittäin lähelle alkuperäisen tunnelmaa ja fiilistä mutta pystyy silti tuomaan jotain ihan uutta siihen biisiin. Mahtava cover!

Ja mitä tulee tuohon Baseballsiin niin olen ihan samaa mieltä disco-stun ja Surukukun kanssa. Se on ihan vitun sama onko sen projektin takana joku vuosikausia niska limassa painanut autotallibändi vai ahneitten levy-yhtiön setien kokoonkasaama porukka, koska sovitukset on tehty helvetin hyvin ja nuo coverit toimii! Sen lisäksi nuo pojat eivät ole edes mitään pelkkiä kiiltokuvapoikia vaan osaavat ihan oikeasti laulaa. Eihän tuosta kaikki voi tietenkään pitää, eikä tarvitsekaan, mutta veikkaisin että aika moni tuota projektia kritisoivista on juuri näitä "musiikki-elitistejä" jotka kritisoivat kaikkea "kaupallista paskaa" ja joilla on niin helvetinmoiset ennakkoasenteet että eivät voi mitenkään pitää tuollaisista projekteista vaikka itse musiikki olisikin hyvää.

 

[Analog Kid]

Olen aikaisemminkin tuohon Pesäpallot-yhtyeen musiikkiin vastineena linkittänyt Big Daddya, mutta tehdään se vielä kerran. Cutting their own groove levy kokonaisuudessaan kuultavissa.

 

[Surukuku]

Olen aikaisemminkin tuohon Pesäpallot-yhtyeen musiikkiin vastineena linkittänyt Big Daddya, mutta tehdään se vielä kerran. Cutting their own groove levy kokonaisuudessaan kuultavissa.

Kuuntelin mielenkiinnolla. Näihin kappaleisiin oli "sotkettu sekaan" vanhoja tuttuja introja ja teemoja - joissakin tuo toimi hillittömän hyvin. Tykkäsin ehkä eniten Brucen ja U2:n covereista, myös Gunnareiden "Welcome to the Jungle" oli suorastaan hersyvän hauska.

 

[Halmela]

Pakko tähän soppaan on oma lusikkansa survaista ja kehua myös noita pesäpalloja. Tietenkään oikeat musiikinystävät eivät voi tästä pitää, kun eihän se ole "oikeaa" musiikkia eivätkä "soittajat" ole sormet verillä reenanneet extraordinäärisiä kitarariffejä nöösipojasta lähtien.

No aivan. Kyseessä ei ole oikea musiikki.
Mutta kuten todettua, Suomessa menee läpi Smurffit, Kikka ja Matti Nykäsen levyt. Tämä menee samaan mauttomaan kategoriaan.

 

[Surukuku]

No aivan. Kyseessä ei ole oikea musiikki.
Mutta kuten todettua, Suomessa menee läpi Smurffit, Kikka ja Matti Nykäsen levyt. Tämä menee samaan mauttomaan kategoriaan.

Taisipa veli -OO- osua aika oikeaan luonnehtiessaan näitä "musiikki-elitistejä" - tai itsensä sellaiseksi kuvittelevia.
Nyt herääkin kysymys, mikä mahtaapi olla Halmelan mielestä sitä "oikeata" musiikkia ja missähän maassa sitä sitten kuunnellaan - vain ja ainoastaan?

Vastaan itse tuohon jälkimmäiseen enkä tiedä, haluanko edes vastausta tuohon ensimmäiseen kysymykseeni...
Kun tämä Halmela saavuttaa hieman enemmän maailmankatsomusta ja -kokemusta - sekä rintakarvoja, hänkin tullee (Huom! potentiaali) huomaamaan, että jokaisella kulttuurilla ovat omat "Smurffinsa, Kikkansa ja Matti Nykäsensä" eikä ole olemassa nk. "oikeata" tai "väärää" musiikkia, on vain erilaista musiikkia ja erilaisia musiikkimakuja - simple, eh?

...että näin...opiksi ja ojennukseksi...

 

[axe]

Kyllä muakin vähän ärsyttää tälläset baseballsit. Ei niiden musiikin vuoksi vaan siksi että markkinointimiljoonilla muakin hämätään luulemaan, että olen ihan oikeasti missannut jotain elämää suurempaa kun aloin ihmetellä, miten ihmeessä "kaikki" puhuu tällaisesta bändistä ja joka tuutti teeveessäkin tuuppaa sitä ulos. Enkä tiedä onko "ärsytys" nyt se oikea termi, mutta jotain puolinegatiivista se kuitenkin on.

Noinhan tietysti pitääkin markkinoida jos jotain halutaan myydä, mutta silti puritisti-elitistinä tykkään vaan enemmän siitä, että tullaan julki se musiikkipää edellä. Ei siis yhtään mitään kyseisen bändin tai kenenkään muunkaan bändin musiikkia vastaan, mutta jotenkin se vaan aina tökkää ja tuntuu, että jossain on jotain vikaa jos sitä pitää mainostaa niin paljon. Vähän niinku maailman tulisin snack-ruoka HK Potku.

Täysin maailmanmenon kärryiltä pudonneeksi itseäni luullen menin muuten oikeaoppisesti Wikipediaan tsekkaamaan, että mikä tämä Baseballs sitten oikein on ja olisiko minun pitänyt tietää se. Törmäsin siellä sittemmin jo muutettuun esittelyyn "The Baseballs on saksalainen, Berliinissä vuonna 2007 perustettu rockabilly-tyylinen yhtye joka ei soita rockabillyä coveryhtye." Taidatkos sitä selkeämmin sanoa.

 

[tant gredulin]

Täällähän vikkelimmät olivat Baseballs-asialla jo heinäkuussa :) Ihan piristävä juttu, ja propsit sille, kuka ikinä älysikin että edellisestä tämän genren suosiosta on jo riittävästi aikaa kulunut. Listaykkösenä käsittääkseni?

 

[Halmela]

Ihan piristävä juttu, ja propsit sille, kuka ikinä älysikin että edellisestä tämän genren suosiosta on jo riittävästi aikaa kulunut. Listaykkösenä käsittääkseni?

Ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla se "genre" mihin lasket kyseisen saksalaistuotteen?

Ei minua ilmiössä mikään muu ärsytä kuin itse helvetin huono musiikki, mutta onneksi se menee ohi. Kuten Pensseli-Setä ja muut huumorihommat. Tai kummelihokemat.

Nyt herääkin kysymys, mikä mahtaapi olla Halmelan mielestä sitä "oikeata" musiikkia ja missähän maassa sitä sitten kuunnellaan - vain ja ainoastaan?

Oikeaa musiikkia on kai se, missä yhtye (hyvä tai huono tai mitä tahansa siitä väliltä) soittaa musiikkia. Jostain syystä en laske tätä baseballsia tai smurffeja oikeaksi musiikiksi vaan viihteeksi. Tottakai saa viihtyä, ja pitääkin. Mutta kyseisten asioiden nostaminen neroudeksi tai hienoiksi sovituksiksi on jotenkin absurdia.

Mutta tykätkää ihmeessä!
Ens jouluna sitten taas uusi tuote tai uusi Idoli.

 

[-OO-]

Oikeaa musiikkia on kai se, missä yhtye (hyvä tai huono tai mitä tahansa siitä väliltä) soittaa musiikkia. Jostain syystä en laske tätä baseballsia tai smurffeja oikeaksi musiikiksi vaan viihteeksi. Tottakai saa viihtyä, ja pitääkin. Mutta kyseisten asioiden nostaminen neroudeksi tai hienoiksi sovituksiksi on jotenkin absurdia.

Missä se viihteen ja musiikin raja sitten kulkee, ja miten se määritellään? Tuo antamasti selitys ei kyllä oikein vielä avaa asiaa minulle. Eikö ole esim. mitenkään mahdollista että joku ihan viihteeksi suunnattu ja "keinotekoinen" voisi olla myös musiikillisesti hyvää? Anteeksi vaan mutta minusta tässä paistaa vaan läpi julmettu ennakkoasenne että mikään markkinointikoneiston luoma ei voi olla hyvää koska sellaisesta pitäminen laskee sinut alas siltä jalustalta jolle olet itsesi nostanut "aitona musadiggarina". Eli tuo on vähän tuollainen schollmainen lähestymistapa aiheeseen... Jos tätä lähdetään Smurffeihin yms. Pikkuoraviin vertaamaan niin minusta se vertaus vähän ontuu, koska nuo em. projektit ovat kuitenkin ennen kaikkea lapsille suunnattuja ja siinä tyylilajissa ihan hyviä vaikka eivät ehkä aikuisille oikein putoakaan.

Ihan mielenkiinnosta, mikä mahtaa olla se "genre" mihin lasket kyseisen saksalaistuotteen?

Ai että mikäkö genre tämä on? En ole yleensä paras tässä genrejaottelussa mutta minusta tämä menee rock'n'rolliin ja tarkemmin ottaen tyylilajina taitaa olla doo-wop. Ja jos sinua niin paljon ahdistaa tämä Baseballs-projektin keinotekoisuus niin kannattaa tutustua myös tämän genren historiaan siinä tapauksessa. Kyllä sieltä löytyy nimittäin jo 50-60 -luvuilta näitä nykyisin "aidoksi" luokiteltuja yhtyeitä jotka olivat ihan samalla tavalla levy-yhtiöiden/markkinointikoneiston luomuksia kuin Baseballs. Sitä monesti kuvitellaan että nämä "one-hit-wonderit" ja "viihdeprojektit" ovat vain nykypäivän luomuksia mutta kyllä niitä löytyy aika mittavasti myös tuolta aikakaudelta. Nykyisin kun kukaan ei vaan enää muista sitä (eikä välttämättä edes tiedä koska ei ole elänyt sitä aikakautta) että nämä olivat ihan yhtä "aitoja" kuin Baseballs tai mikä tahansa muu samankaltainen projekti, niin nämä luokitellaan "aidoksi musiikiksi" kun taas Baseballs ja muut ovat "viihdettä". Eli niin häilyvä se raja viihteen ja musiikin välillä sitten kuitenkin on. Loppujen lopuksi minun mielestäni kyse on pelkistä ennakkoasenteista eikä mistään muusta.

Sen verran vielä että en minä tässä yritä sinua enkä ketään muutakaan pakottaa pitämään Baseballsista, koska ei kaikesta vaan voi pitää, mutta tuosta vaan monesti paistaa niin läpi pelkkä ennakkoasenne että "kaikki levy-yhtiöiden tai markkinointimiesten luoma on täyttä paskaa ja vaikka se olisikin musiikillisesti hyvää niin se on silti täyttä paskaa". Pipoa vaan löysemmälle niin sitä huomaa että voi nauttia musiikista ihan eri tavalla! Ei se niin vakavaa saa olla, se on pelkkää musiikkia!