Parhaat/heikoimmat biisit ”coverina”

[Daniela]

Fatboy Slimin versio Steve Miller Bandin The Jokerista on aivan kamala. Ettäs kehtaavat.

 

[sweeney]

Hyviä cover kipaleita löytyy sellaiselta yhtyeeltä kuin Me First and the Gimme Gimmes. Kaikki aikamme klassikot Leaving on Jet Planesta aina Hava Nagilaan löytyvät tuotannosta, oi kuinka kauniilta kyseiset kappaleet voivatkaan kuulostaa oikein soitettuina.

 

[teroz]

Alca"mikälie" Ruotsista kertakaikkiaan raiskasi Genesiksen "This is the world we live in" biisin. Näin siinä käy.

Suurena GnR-fanina on nyt oltava valitettavasti kuitenkin samaa mieltä, eli SI ei todellakaan ole hyvä levy. Ihmeellinen väliprojekti, jolla yriteltiin peitellä alkuperäisen bändin hajoamista.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Blackie
Sontaa toi biisi on alkuperäisenäkin. Kriitikoita mielistelevää discokamaa ja KISSin selvästi paskin biisi.

Pitääkös paikkansa tämä väite, että biisi on ollut alkuperäisessä ideassaan tuon ajan diskomeininkiä parodioiva kipale? Aika paljonhan tuo muusta tuotannosta erottuu.

 

[palle fontän]

Uutta perään. Se Pink Floydin The Wall heviversiona on karmeata paskaa. On tiettyjä kappaleita, joihin ei vaan saa koskea...

 

[Nikke]

Viestin lähetti sopuli
Uutta perään. Se Pink Floydin The Wall heviversiona on karmeata paskaa. On tiettyjä kappaleita, joihin ei vaan saa koskea...

Jos tällä viitataan Kornin versioon niin mun mielestä se kyllä toimii. Ja kuten täällä kirjoitettiin niin livenä vielä paremmin.

Ja näin pitkän ajan G'n'R - fanina on pakko olla monien muiden kanssa samaa mieltä. Spaghetti Incident on kyllä todella tasapaksun huono. Eipä tuolla levyllä onnistuneita kappaleita ole kuin muutama, eivätkä ne tuota levyä keskinkertaisuudelta voi pelastaa.

 

[Vteich]

Viestin lähetti teroz
Suurena GnR-fanina on nyt oltava valitettavasti kuitenkin samaa mieltä, eli SI ei todellakaan ole hyvä levy. Ihmeellinen väliprojekti, jolla yriteltiin peitellä alkuperäisen bändin hajoamista.

Riippuu mihin vertaa. GNR:n muuhun tuotantoon verrattuna totaalisen paska levy, mutta noin yleisesti ottaen ihan kelvollinen cover-levy. Mielestäni aivan turhaan sitä niin paljon haukutaan.

GNR:llä toki olisi ollut potentiaalia tehdä helvetisti parempikin cover-levy, sen verran hyviä covereita ovat esim. Live and Let Die ja Sympathy for the Devil. Sääli, että coveroivat mieluummin levyllisen verran noita keskinkertaisia punkrallatuksia.

Loistavia covereita tuli muuten ihan vasta levyllinen, A Perfect Circlen Emotive. Loistavat versiot mm. Depeche Moden People are Peoplesta, John Lennonin Imaginesta ja Devon Freedom of Choicesta.

 

[Mielikuvitushahmo]

Harrisonin "While my guitar gently weeps"
Toton esittämänä toimii mielestäni ihan hyvin, vaikka sitä onkin kovasti parjattu.

Myös Steve Lukatherin live-cover Jimi Hendrixin "Little wing"- kappaleesta on hyvä.

 

[MetalMac]

Viestin lähetti teroz
Suurena GnR-fanina on nyt oltava valitettavasti kuitenkin samaa mieltä, eli SI ei todellakaan ole hyvä levy. Ihmeellinen väliprojekti, jolla yriteltiin peitellä alkuperäisen bändin hajoamista.

Suurena GNR fanina kuin myös on oltava nyt erimieltä. Siis Spaghetti on hyvä oikeasti hyvä levy.Hyviä rokki/punk kappaleita, helmiä etunenässä New Rose,Since I Don't Have You, Ain't it fun, Down on the farm...Nämä coverit ei tosissaankaan ole huonommasta päästä.

Viestin lähetti Vteich
Mielestäni aivan turhaan sitä niin paljon haukutaan.

Näin on!

 

[Arnold]

Paradise City

GnR:sta tuli mieleen sellainen seikka, että kuuntelin tänään yhdeltä levyltä biisin, jossa coveroidaan "Paradise Citya". Bändin fanit olisivat karvat pystyssä, mutta mielestäni se oli ihan jees, ei hyvä, mutta ei huonokaan.

Niin, ja cover-bandina toimi N-Trance, joka harrastaa kaikennäköistä dancekikkailua miesrappien kera. Rapin lisäksi kuultiin toki lauluakin. Vokaaleissa ei ollut Axl, mutta ääni oli melko samanlainen (tarkistin kansilehdestä, ei sama mies siis). Tutustukaa ihmeessä, jos mielenkiinto heräsi, toki hc-fanit tosiaan teilaavat tämän version varmasti.

 

[FourForty]

Viestin lähetti Vteich
Loistavia covereita tuli muuten ihan vasta levyllinen, A Perfect Circlen Emotive. Loistavat versiot mm. Depeche Moden People are Peoplesta, John Lennonin Imaginesta ja Devon Freedom of Choicesta.

Totta. Käsiin kannattaa etsiä myös Elvis Costellon alkuperäinen versio biisistä (What's So Funny 'Bout) Peace Love And Understanding. Emotiven hankin jo suht kauan sitten, mutta pari päivää sitten kuulin tuon Elvis Costellon version biisistä ja olin kyllä lentää selälleni. Jotenkin A Perfect Circlen versio tuntui sata kertaa paremmalta ja tekstikin paljon luontevammalta heidän melankolisena sovituksenaan kuin alkuperäisenä kevyenä, nopeana ja duurivoittoisena.

 

[vision]

Machine Head : Message in bottle.

Paska biisihän tuo on mutta konepäitten versio on hieman parempi.

 

[Terrieri]

Hotel California raiskattiin muinoin jonkun rap-yhtyeen toimesta. Tämä on suurimpia vääryyksiä, joita on vastaan tullut. Tämä sattui joskus kun tuli "passi ja hammasharja" niminen ohjelma. Ohjelmahan taidettiin tehdä jossain laivalla. Välimusiikkina tuli sitten tämä rap-versio. Päässä kyllä sauhusi aika paljon tuon esityksen aikana. On joitain kappaleita, joihin ei saa koskea...

 

[JanJ]

Tutustukaa ihmeessä, jos mielenkiinto heräsi, toki hc-fanit tosiaan teilaavat tämän version varmasti.

ei varmaan tarvitse olla hc-fani, jos teilaa. Itseä ei Gnr pahemmin kiinnosta, mutta tuollainen yhdistelmä kuulostaa paskakikkareelta kinuskikastikkeessa.

 

[morningstar]

Ensiferum - Battery

- Metallican alkuperäiskappale Ensiferumin esittämänä. Hieman alkuperäistä "heavympi" versio ja uppoaa ainakin minuun kuin veitsi voihin.

Norther - Final Countdown

- Europen hittibiisistä tehty cover. Northerin poijjaat lisänneet nopeutta ja volyymiä! ISKEE!

Nämä ovat itsellänikin korkealla. Batterystä pidän kyllä enemmän alkuperäisenä, mutta Ensiferum on tuonut biisiin jotain omaa ja uutta, mikä onkin tietysti hyvän coverin perusedellytys. Norther taas lukeutuu ylipäätään suosikkeihini, ja tuo versio Final Countdownista on ainoa mitä viitsin kuunnella. Ei se norttien vetämänäkään mikään huippu ole, mutta se että moisesta oksetuksesta on saatu edes kuunneltava versio, on jo melkoinen uroteko.

Myös Northerin Skid Row -coveri Youth gone wild upposi kovaa, sen biisin kautta itse asiassa löysin bändin. Vanhasta irkkujuomalaulusta Whiskey in the jar on tehnyt hienot versiot sekä Thin Lizzy että Metallica, pidän molemmista.

 

[Mitchner]

Erinomaisista covereista mainittakoon nämä kolme. Kaikissa tapauksissa alkuperäinen biisi laitetaan rohkeasti uuteen asuun, ja lopputulos on täysosuma:

Earth, Wind & Fire: Got to get you into my life
Joe Cocker: With a little help from my friends
Jimi Hendrix: All along the watchtower

Suomessa hyviä covereita ovat tehneet varsinkin jo mainitut Sielun veljet ja FME&J. Vastaavasti iskelmäteollisuus on meillä toden teolla "kunnostautunut" kammottavien käännösten teossa. Kun vaikka "Tutti frutti" on väännetty muotoon "On jäätelö hyvää kun yksin syö", niin jo nimi kertoo kaiken olennaisen.

 

[lunar]

Uutta perään. Se Pink Floydin The Wall heviversiona on karmeata paskaa. On tiettyjä kappaleita, joihin ei vaan saa koskea...

Tarkoittanet Another Brick In The Wall kappaletta, joka löytyy The Wall nimiseltä levyltä.

 

[murhaajankädet]

Paras coveri, joka nyt tulee mieleen, on Johnny Cashin Hurt. Tuli juuri viime viikolla loistavassa why we war-dokumentissa.

Jos oikein muistan Cash teki sen vaimonsa muistoksi. Noh, joka tapauksessa tulee kyynel silmäkulmaan, kun sen kuulee. Loistavaa tunnelmointia.

 

[JanJ]

Jos oikein muistan Cash teki sen vaimonsa muistoksi. Noh, joka tapauksessa tulee kyynel silmäkulmaan, kun sen kuulee. Loistavaa tunnelmointia.

Rick Rubin toi kasan levyjä Cashille ja sanoi että tee noista coverit. Yksi oli tuo NIN. Tarkoitus oli saada Cashille cashia.

Tunnelmointina NIN-versio on mielestäni paljon intensiivisempi ja koskettavampi. Kyynelmusaa todellakin.

Kuulinko muuten oikein että Cashin versiossa olisi hieman sanankäänteitä muutettu? Oikeassa versiossahan huokaillen vedetään herskaa suoneen että tirskahtaa.

Ai niin, hyvä cover?
Faith No More - I started a joke

 

[mjarkko]

hyvä:
Egotrippi - Lautturi

paskaa:
limp bizkit - behind blue eyes

 

[Everton]

Kuulinko muuten oikein että Cashin versiossa olisi hieman sanankäänteitä muutettu? Oikeassa versiossahan huokaillen vedetään herskaa suoneen että tirskahtaa.

Ai niin, hyvä cover?
Faith No More - I started a joke

Kyllä ja ei. Piikkiä tunkee suoneensa Jonikin, mutta crown of shit --> crown of thorns. En tiedä miksi, mutta korvaani sattui tuo. Muita muutoksia en kyllä bongannut.

Moneen kertaan olen täällä jo Cash-palvontaa ehtinytkin ihmetellä, kun kaikkien musadiggarien pitäisi noista tykätä. Mun mielestä kuulostavat lähinnä säälittäviltä, Hurt esim. ihan siltä kun vanha pappa valittelisi lonkkaansa sängystä tiputtuaan. Ja Mercy Seat - kumpi todella kuulostaa siltä, ettei pelkäisi kuolemaa?

FNM:n versio on hyvä, mutta eräs yö Provinssirokin parkkipaikalla antoi siitä melkoisen overdosen. Itse kuulin muutama päivä sitten jostain nettiradiosta veikeän version Misfitsin Hybrid Momentsista. Kyseessä oli joku tyttöbändi, joa veti sen aika eteerisesti läpi. Esittäjän nimi ei kyllä tarttunut mieleen.

Snuff on muuten tehnyt parhaat punk-coverit. Standing in the Shadows of Love on ihan timantti, kuten on alkuperäisenäkin.

 

[H2O2]

Kuulin eilen radiosta jotain aivan kammottavaa. Jos Lou Reed olisi kuollut, hän olisi käntynyt haudassaan ja vetänyt arkun kantta tiukempaan kuullessaan tämän karseaäänisen naisen "miltä kesä maistuu" version.

 

[Vintsukka]

Marilyn Mansonin kokoelmalevy pyöri soittimessa ja versio Eurythmicsin Sweet Dreamsista on kyllä hirveä! Ne pari muuta kasarihitin coveria, eli Personal Jesus ja Tainted Love, menevät ihan hyvin vaikka eivät tietenkään alkuperäisille pärjää, mutta tuota Sweet Dreamsia en pystynyt loppuun asti kuuntelemaan.

Turmion Kätilöiden Volvot Ulvoo Kuun Savuun on aika kova. Vaikka niin on Sielun Veljien alkuperäinenkin.

 

[Jude]

Antti Tuiskun versio CMX:n kappaleesta Pelasta maailma. Voi jumalauta, mitä paskaa.

 

[Vintsukka]

Jos Panteran Fucking Hostile on tuttu biisi, kannattaa etsiä käsiinsä Carnival in Coal-nimisen bändin versiointi kappaleesta. Tykkiä kamaa.