Paras tutkapari kautta aikojen?

[Durden]

Mikä tutkapari on ollut mielestäsi NHLn paras kautta aikojen, ja perustelut miksi?

Oliko Selänne-Kariya tutkapari maagisempi Sedinin-Sedin? Gretzkyllä oli Kurri ja Lemieuxilla Jagr, mutta nyt etsitään tutkaparia jolla pelikemiat kohtasivat, sellaista paria jossa 1+1 oli enemmän kuin kaksi. Mikä pari on ollut mielestäsi paras?

 

[olkikuukkeli]

Kyllä Kurri-Gretzky nimenomaan duona on minusta kaikkien aikojen paras. Molemmat hyötyivät toisistaan, koska Kurri oli paras mahdollinen täydentävä pelaaja Wäinön ketjuun. On mahdollista, että Lemieuxin ja Jagrin "kokonaistaito"(Kurri on tällä saralla aliarvostettu) oli korkeampi, mutta molempien pelityylit muistuttivat toisiaan, eikä heidän yhteispelinsä siksi tavoittanut Kurri-Gretzky-parivaljakon keskinäistä magiikkaa.

Ja Selänne-Kariya on parempi kuin Sedin-Sedin. Ainakin toistaiseksi.

 

[Girardi #5]

Onhan noita monia hyviä ja jotkut oli sitten maagisia. Itse haluan mainita ainakin tutkaparit: Pat LaFontaine – Alexander Mogilny, John LeClair - Eric Lindros ja Mark Messier - Adam Graves.

Entäs Probert - Kocur?

 

[Aunt Wang]

Ei paras, mutta maininnan arvoinen: Hull - Oates.

 

[Obloquy]

Kris Draper ja Kirk Maltby

Siinä oli kyllä miehet joiden yhteispeliä omassa päässä oli ilo seurata, niin alivoimalla kuin tasakentällisinkin.

Elinikäisenä puolustuspään jääränä (lajissa kuin lajissa) arvostan suuresti näitä eleettömän tehokkaita suorittajia joita ei scoresheetillä niin paljoa nähdä, mutta jotka joukkueen sisällä nauttivat varmasti suurta arvostusta.

 

[Halifaxin Hirvi]

P.Kariya - Selänne

Aivan huikea parivaljakko. Harmi ettei ko. parin comeback onnistunut Coloradossa Teukan polven hajottua.

 

[Henkka]

Zetterberg - Datsyuk.

Ei nyt paras, mutta yksi hyvä esimerkki siitä miten paljon parempia ovat yhdessä vs. että ovat nykyään erillään. Yhdessä ollessaan Datsyuk hätyytteli sataa pinnaa ja Zeta 40:ä maalia. Nyt omissa ketjuissaan tulee noin 70 pinnan kausia ja hilaavat vähäpätöisempiä puukäsiä parempiin kausiin. Joukkue kuitenkin voittaa enemmän pitkässä juoksussa miesten ollessa erillään.

 

[Voittaja]

Probert - Kocur

Jäällä todella kovanyrkkinen pari jonka molemma osapuolet osasivat vielä pelatakin. Kavereista tuli ilmeisen hyviä kavereita kun ainakin kirjan perusteella Probert hoiti Kocurin takaisin liigaan ollessaan Chicagossa ja Kocurin pelatessa kaljaliigaa.

 

[#25 Primeau]

Phoenix vuosista on jäänyt mieleen :

Jeremy Roenick - Keith Tkachuk akseli..Nam sanon minä.

Chicagon ajoilta jäi hyvin mieleen:

Jeremy Roenick - Tony Amonte duo.

 

[Erämaan kettu]

Lemieux - Jagr -parivaljakko pelasi yhdessä pääasiassa vain ylivoimalla, pois lukien Marion toinen comeback-kausi 2000-01. Ehkä tärkeämpi "tutkapari" Jagrille olikin Ron Francis, ennen siirtoaan Hurricanesiin.

 

[Iggy12]

Ei ole tainnut vielä kukaan mainita Coloradon Avalanchen tappavaa kaksikkoa Peter Forsberg - Joe Sakic? Kurri - Gretzky ja Lemieux - Jagr ovat varmaan ne parhaimmat tutkaparit, jotka kaikki jo tietävät, mutta silloinkin on hyvä tutkapari jos molemmat pelaajat tekevät toisistaan parempia.

 

[Schadowan]

2000luvulta muistuu tällaisia mieleen:
Thornton-Cheechoo
Forsberg-Hejduk
McDonald-Selänne
Spezza-Heatley
Sedin-Sedin
Bertuzzi-Näslund
Getzlaf-Perry
Bäckström-Ovechkin

Edit:
Iggy12, pelasiko Sakic Forsbergin kanssa niin paljoa? Enemmänkin näkisin Sakicin vähän sellaisena pelaajana, jolla ei oikein koskaan ollut tutkaparia. Joe teki murhaavaa jälkeä kenen tahansa kanssa.

Ja kuten tuossa aiemmin mainittiin, Jagr ja Mario eivät juurikaan pelanneet yhdessä 5vs5 peliä, mikä oli ihan fiksu ratkaisu valmennukselta. Eli ei varsinainen tutkapari.

 

[Aunt Wang]

Crosby - Dupuis on valovoimainen duo, jossa kumpikin tekee toisestaan paskemman.

 

[Valajas]

2000luvulta muistuu tällaisia mieleen:
Thornton-Cheechoo
Forsberg-Hejduk
McDonald-Selänne
Spezza-Heatley
Sedin-Sedin
Bertuzzi-Näslund
Getzlaf-Perry
Bäckström-Ovechkin

Tuohon listaan voinee hyvällä omalla tunnolla lisätä St.Louis-Lecavalier/Stamkos parit :).

 

[FASlapsi]

Olli Jokinen-Iginla. Siinä meinattiin eikä menty.

Itse olen niin junnu etten Kurri-Gretzky paria päässyt täydessä loistossaan todistamaan, oman NHL-historiani valossa Selänne-Kariya on ehdottomasti paras tutkapari. Sedinin kaksoset on mielestäni toisena, Lemieux-Jagr parivaljakkoa en tutkaparina oikein osaa pitää, lähinnä miellän molemmat huikeina yksilötaitureina jotka parhaina päivinään dominoi yksinään koko kenttää ja tekivät kenestä tahansa kanssapeluristaan paremman. Kahdestaan jampat teki toki huikeitakin temppuja mutta vähän myös söivät toistensa erinomaisuutta. Vähän niinku futiksessa iskettäisiin Messi ja C.Ronaldo yhteen, ei toimisi vaikka kaksi tämän hetken parasta jalkapallon pelaajaa ovatkin.

 

[Moustache Dave #44]

Vaikka Sedinit ovat uncool tyyppejä, jos parivaljakoita tarkisteltaisiin siten, kuinka paljon heillä on yhteisiä tehopisteitä (ts. maaleja joissa molemmat ovat saaneet tehopisteen), veikkaisin Sedinien löytyvän listalta aika korkealta.

Selänne & Kariya oli parhaimmillaan näyttävä kaksikko. Poikkeuksellista heissä, muihin huippupareihin verrattunakin, oli että yhteisten aivoitusten lisäksi molemmat olivat todella nopeita luistelijoita.

Gretzky & Kurrin edelle en silti lähtisi nimeämään ketään. Kuten monesti jo todettu Mario & Jagr eivät tuntuneet niin paljon yhdessä pelaavaan, kun muistini mukaan Pittsburghissa viilettivät lähinnä Lemieux - Stevens ja Jagr - Francis ryhmitykset.

Youtube:

Best of the Sedin Twins
Selänne & Kariya feature (1997)
Gretzky & Kurri ”perus” playoff-peli vuodelta 1983, yhteistyötä löytyy highlight pätkän kohdista n. 3:00 / 5:30 / 6:00

 

[Tiityy]

Mjoo, mitä enemmän näen näitä Gretzkyn ja Kurrin pelejä, sitä enemmän arvostan Kurria. Se jonka Andersson tekee alussa; Kurri katkaisee ja antaa Gretzkylle. Vielä parempi esimerkki (ei ainoa laatuan) on alivoima. Kurri katkaisee maalin edessä alimpana miehenä, Gretzky veivaa keskialueella ja odottelee Kurria, syöttää ja Kurri pistää reppuun.

Jos Gretzky oli valovuosia edellä hyökkäyspään taidoissa, niin kyllähän Kurri oli moderni laitahyökkääjä jo 80-luvulla (ok, ei ehkä taklauspeliltään, mutta eipä tarvinnutkaan).

 

[Squit]

Täytyy kyllä mainita Islandersin Bryan Trottier - Mike Bossy kaksikko, vaikka oikeastaan on hiukan väärin tuota kaksikkoa erikseen mainita ilman ketjun kolmatta ja tärkeää lenkkiä Clark Gilliesiä. Siinä ketjussa oli roolit kohdallaan ja mielestäni yksi täydellisimmistä ketjuista NHL-historiassa, ellei täydellisin. Itse pidän edelleen Bossyä kovimpana maalintekijänä liigassa, sillä 573 maalia 752 runkosarjaottelussa ja 85 maalia 129 play-off ottelussa on kovia määriä. Trottier oli kova all-around sentteri joka loisti molemmissa päissä kenttiä ja oli suuri esimerkki Steve Yzermanille ja Joe Sakicille jotka ottivat numeron 19 Trottierin mukaan. Gillies oli taas varmaan ensimmäisiä power-forwardeja, oli iso ja ilkeä ja löytyi käsiäkin. Loistavasti tasapainotettu ketju oli The Trio Grande.

 

[Barcelona]

Itse olen niin junnu etten Kurri-Gretzky paria päässyt täydessä loistossaan todistamaan,

Itse taas olen niin vanhapieru että en pystyisi edes mitään muuta paria kuin Kurri-Gretzky äänestämään. Siihen vielä Esa Tikkanen vasempaan laitaan niin Edmonton Oilersin legendaarinen "finnish sandwich" on valmis.

 

[Vele]

Gretzky-Kurri ja Mario-Jagr on helppo tietenkin nimetä kautta aikojen parhaimpana. Mutta ehkä mielenkiintoisin "paras" tutkapari voisi olla suomalaisittain Nieminen-Forsbeg kaksikko. Tämä kaksikko vahvalla panoksellaan vei Coloradon ja Niemisen tuloskaudella osaltaan ihan Stanley Cupiin saakka.

 

[lunde]

Chicagon ajoilta jäi hyvin mieleen:

Jeremy Roenick - Tony Amonte duo.

Roenickilla ja Amontella oli tosiaan erityinen side keskenään. He pelasivat jo nuorena ennen draftaamista kaksi kautta samassa ketjussa Thayer Academyssa. Tuloksena oli kaksi osavaltion mestaruutta. Tuo ystävysten yhteys oli todennäköisesti taustalla, kun Hawks treidasi tulevan jatkoaikasankarin Matteaun ja Noonanin Rangersiin. Yhteinen aika Chicagossa kesti tosin vain 1994-kevään, sitä seuranneen tynkäkauden ja yhden kokonaisen kauden. Amonte treidattiin Roenickin perässä vielä toisen kerran siirtotakarajalla 2003, kun hän siirtyi Phoenixista Philadelphiaan. Ystävykset saivat pelata jälleen yhdessä pari kautta.

Toewsista ja Kanesta voinee myös jo puhua tutkaparina, kun he ovat koko NHL-uransa pelanneet yhdessä Blackhawks-organisaation kasvoina. Tuota kuvaa ei mielestäni riko edes ajoittaiset erot, kun Kanea on siirretty sentteriksi tai esimerkiksi 2010 finaalisarjan keskellä, kun ystävykset erotettiin, jotta kaikki munat eivät olisi samassa helposti vartioitavassa korissa. Lopputulos olikin varsin hyvä.

Blackhawks-organisaation historian paras tutkapari lienee kuitenkin Stan Mikita-Bobby Hull, joka oli tavallaan oman aikansa Gretzky-Kurri. Myös Habs-historiasta löytyy legendaarisia tutkapareja, mutta joku toinen saa valottaa niistä.

 

[oiler99]

Kyllähän se on Gretzky-Kurri. Tämän kaksikon ollessa jäällä vastustaja sai olla aina varuillaan. Usein jopa kahden miehen ylivoimalla.

 

[K3sis]

Herkullinen ketju ja paljon huikeita muistoja tulee mieleen näitä muistellessa. Kiitokset siitä Durdenille. Itselleni ykkönen on Selänne-Kariya, koska heidän peliään on tullut eniten seurattua, mutta eihän tuo ykkössija (Gretzky-Kurri) pitäisi olla kenellekään epäselvä.

Vaikka Sedinit ovat uncool tyyppejä, jos parivaljakoita tarkisteltaisiin siten, kuinka paljon heillä on yhteisiä tehopisteitä (ts. maaleja joissa molemmat ovat saaneet tehopisteen), veikkaisin Sedinien löytyvän listalta aika korkealta.

Hfboardsista löytyy mielenkiintoinen taulukko, jossa tarkastellaan maalien määrää kun molemmat tutkaparista saavat pisteen verrattuna joukkueen kokonaismaalimäärään. Taulukko ulottuu tosin vain kauteen 87-88 asti, joten esimerkiksi Gretzkyn ja Kurrin huippuvuosia ei siinä ole. Listan kärjessä on Sedinin veljesten kausi 06-07, jolloin he molemmat merkkauttivat pisteen n.30%:iin Vancouverin maaleista. Top kymmenestä löytyy Sedinit 4 kertaa ja esimerkiksi parivaljakko Selänne-Kariya on top20:ssä 3 kertaa.

Eniten tällaisia maaleja on tehnyt yhden kauden aikana LaFontaine-Mogilny 76 maalilla (92-93) ja toisena on jälleen Sedinit 73 maalilla (10-11), mikä nykykiekossa todella kova määrä. Vuonna 92-93 Selänteen jakaessa maalipörssin voiton Mogilnyn kanssa oli hänen paras "tutkaparinsa" Phil Housley 47 maalilla.

Muita täältä puuttuvia maininnan arvoisia tutkapareja taulukossa ovat mm. Andreychuk-Gilmour, Lindros-Leclair ja Näslund-Bertuzzi.

Eihän nämä tilastot tietenkään kerro koko totuutta. Tuloksiin vaikuttaa suuresti myös joukkueiden muu kokoonpano, yhteinen ylivoima-aika yms. ja täytyy muistaa, että hyvältä tutkaparilta vaaditaan myös muutakin kuin maaleja. Mielenkiintoista statistiikkaa joka tapauksessa.

 

[Turder]

Mats Sundin - Jonas Höglund. Ja ketju lukkoon...

Aika paljon on nostettu nimenomaan hyökkääjiä esiin. Ketäs legendaarisia pakkitutkapareja oli? Matvichuk-Hatcher tuli ekana mieleen. Samoin Pronger-MacInnis, joskin tässä pelasivat myös paljon eri pakkipareissa, mutta erikoistilanteet olivat jäällä koko ajan kahdestaan.

 

[Bosco]

Ei nyt läheskään paras, mutta kyllähän tuo Modano-Lehtinen tutkapari oli kanssa aivan loistava. Kaverit toivat toisistaan parhaat puolet esiin pelatessaan yhdessä.

Jos haetaan ketjun aloittajan asettamien ehtojen mukaisesti tutkaparia, joka yhdessä on parempi kuin mitä pelaajat erikseen ovat, niin eiköhän nuo Sedinit ole listakärkenä. Gretzky, Kurri, Lemieux, Jagr jne. kumminkin olivat erikseenkin kautta aikojen parhaita pelaajia. Nostivat toki toisiaan uudelle tasolle, muttei välttämättä kuitenkaan samalla tapaa kuin Sedinit. Tokihan Sedinien osalta sitä on vaikeampi sanoa, että kuinka hyviä olisivat erikseen kuin noiden pelaajien osalta, kun siitä ei ole juurikaan näyttöä, joten siltä osin vertailu on vaikeaa.