Muutama kuningassana tässä luokassa tosiaan on.
Vittu, yhen vitun sanan voi joka vitun väliin laittaa. Vittu. Monikäyttöinen sana ja helppo upottaa lähes mihin tahansa lauseeseen. Teholtaan sana on kuitenkin sen verran vaimea, että ilman sopivaa painotusta tai yllättävää sanojaa ei tuo lisäys varsinaisesti herätä tunteita: Raimo Summasen suusta tuo sana on vain turha täyte lauseeseen, Frank Mobergin suusta taas tuon kuuleminen voisi saada aikaan parikin sydänkohtausta. Vähän samaa sarjaa kuin kalat lemmikkinä: huomaamattomia taustaeläjiä, mutta tiettyjen yksilöiden (kuten hait) kohdalla isokin mies hiljenee.
Perkele on vaikeampi tunkea satunnaisiin lauseisiin, mutta tuossa sanassa on voimaa takana. Kunnon karjaisulla höystettynä lataus nousee kattoonsa, linnut tippuvat oksilta ja vastapuoli ymmärtää yskän vaikkei kieltä puhuisikaan. Hieno ja voimakas sana kaikkiaan, mutta vaatii käyttäjältään paljon. Lemmikkinä amstaffin kaltainen voimakkaana, vaativana ja palkitsevana sanana.
Viimeisenä merkittävänä sanana on tuomarityöskentely. Yksin tuo ei toimi, mutta oikeilla sanapareilla siitä saa melkoisen paljon porua herättävän lausuman. Oikeassa ympäristössä (kuten otteluseurantaketjussa) lauottuna tuohon tartutaan melkoisen tiukalla otteella ja muihin osapuoliin vaikutus on ilmeinen. Kohtuullisen suosittu sana Helsingissä, mutta toki sanonta on levinnyt aina maakuntiin asti. Lemmikkien kategoriassa tämä vertautuu seepraan.