Paras siideri, maku ja merkki?

[J.Petke]

Olen maistellut monia täälläkin mainittuja juomia, tosin en ole vielä löytänyt Westons Vintagea parempaa.

Älä huoli, olen maistellut siidereitä varmaan 4-5 vuotta ja suosikki on vieläkin Westons vintage.

Jos ikinä eksyy Helsinkiin ja siellä Black Dooriin niin kannattaa kysyä mitä uutta siideriä heillä on tarjolla. Monesti ovat real-kamaa mutta loistavia ne on nekin.

 

[Sisäliitin]

Siiderit eivät ole oikein missään muodossa hyviä. Suomalaiset yritelmät ovat valjuja sokerikiljuja ja yleensä ulkomaiset siiderit joita jotkut hehkuttavat ovat sitten taas aivan liian kuivia ja muistuttavat halpaa,kuivaa ja huonoa kuohuviiniä.

Jos nyt joku pitää sanoa niin ainakin joskus oli jotain kotimaista tuotosta jossa oli enemmän aidon hedelmän makua,joku natural tai joku.

Ja niin,mieluummin omenaa.

 

[Dee Snider]

Juon kyllä yleensä kaljaa tai lonkeroa, karpalonakin. Mutta Amarillossa joku kerta tuli ruuan yhteydessä kokeiltua Bulmersia ja on kyllä ihan helvetin hyvää lipitettävää, ruuankin kanssa. Parasta.

 

[Timbit]

Juon kyllä yleensä kaljaa tai lonkeroa, karpalonakin. Mutta Amarillossa joku kerta tuli ruuan yhteydessä kokeiltua Bulmersia ja on kyllä ihan helvetin hyvää lipitettävää, ruuankin kanssa. Parasta.

Tuo on mainio juoma. Samaan aikaan raikas, aromikas ja täyteläinen. Kyllä, on se mahdollista. Vähän samea väri, kielii runsaasta omenaisuudesta. En ole maistanut yhtään suomalaista siideriä, joka olisi parempaa kuin tuo.

 

[ernestipotsi]

Tänään tuli Birrassa tutustuttua minulle entuudesta tuntemattomaan siiderivalmistajaan ja merkkiin. Kyseessä oli Farmhouse Cloudy Scrumpy (Gwynt y Ddraig valmistajana Walesista). Siideri oli oikein miellyttävän ja "pyöreän" makuista. Omena maistui todella selvästi ja suodattamattomuus oli vain plussaa tälle siiderille. On pakko toistekin mennä nautiskelemaan tätä siideriä ja suuren suuri harmi kun tätä ei saa Alkosta.

Nyt saa.
Alkossakin luetaan jatkoaikaa ;)

On erittäin sopiva siideri ainakin omaan makuuni. Kuten vlad kirjoittin, nin tässä todellakin maistuu omena, eikä maku ollut yhtään ns. "kaljainen" (=vaahtoinen ja kitkerä). 0,5litran pullo ja vahvuus 5,3%

edit. Katsokaa itse Alko - Tuotteet - Farmhouse Cloudy Scrumpy

 

[Footless]

Työn puolesta sai taas maistella uutta laatusiideriä, Kopparbergin alkoholiton luomusiideri kyseessä. En mä oikein tiedä kuka tuollaista esanssista, ällömakeaa lientä haluaisi juoda, mutta semmoista ne meille yritti kaupata. Ei otettu. Ihan hirveää.

Noh, onneksi toisaalta saapui ihan hyviäkin tuotteita testiin, Gwynt y Draigilta tuli Farmhouse-sarjan Vintage Scrumpy ja Cloudy Scrumpy. Noista Vintage jää vähän pliisuksi, eikä oikein ainakaan mun makuun osunut. Cloudyssa on sitten enemmän omenaa, ryhtiä ja yleisestikin toimii todella hyvin.

Pikamaistelun voittajaksi rynnisti kuitenkin Thatchersin Vintage, joka on yksi parhaita siidereitä mitä olen hetkeen maistanut. Tammessa kypsynyt 7,4% vahva siideri, jossa on sen verran kuplivuutta että tulee mieleen kuohuviini. Tammitus vielä lisää mielikuvaa viinimäisyydestä ja kokonaisuus toimii todella hyvin. Alkoholi ei puske tippaakaan läpi, toisin kuin vaikkapa Westonsin vintagessa. Helppo oli todeta että tämä otetaan, aivan omanlaisensa siideri valikoimaa tukemaan.

 

[Vastuunpakoilija]

Suosittelen: Eldorado päärynäsiideri, hyvää ja edullista.

En suosittele: Rainbow päärynäsiideri, jälkimakuna kilju.

 

[ms.qvist]

Tänään ostin maisteltavaksi Aspall Perronelle's Blush'ia. Kyseessä on Aspallin karhunvatukkainen omenasiideri, hiukan skeptisesti ostin pullon koska en ole oikein koskaan erityisemmin tykännyt "makusiidereistä" mutta tämä nyt poikkeaa kaikella tapaa suomalaisista litkuista. Siinä missä suurin osa suomalaisista makusiidereistä on maustettu esanssilla tai mehulitkun ja esanssin yhdistelmällä on Aspallin tuote maustettu karhunvatukkamehulla sekä karhunvatukka liköörillä, jotein aidosta tavarasta on kyse.

Juoma on minun makuuni oikein miellyttävällä tavalla hapokas ja raikas, pidän hapokkaista juomista, joten tämä sopii minulle oikein mainiosti. Juomassa on tietenkin miellyttävää omenaisuutta johon karhunvatukkaisuus tuo oman elementtinsä. Vaikka juon tämän pullollisen suoraan pullosta niin oli kuitenkin pieni tilkka kaadettava lasiin, jotta näen siiderin värin. Miellyttävä vivahde rosaa havaittavissa.

Ei kahta sanaa etteikö tämä ole paras "makusiideri" jota olen koskaan nauttinut - tai tämän jälkeen niitä suomalaisia "makusiidereitä" ei voi kutsua muulla nimellä kuin esanssilitkuja, sitä ne ovat Aspalliin verrattuna. Tulen ostamaan tätä toisenkin kerran ja varmasti vielä kolmannenkin mutta hinta on pienoinen rajoite, joten aivan juomalla tätä ei viitsi ruveta juomaan kun pullolla (½ l) on hintaa reilut viisi euroa.

vlad.

 

[ms.qvist]

En juo tai nautiskele kovinkaan usein päärynäsiidereitä, koska niissä on kovin harvoin saavutettu se tuntu ja tunnelma mihin omenasiidereissä parhaimmillaan pystytään, päärynät ovat jotenkin hiukan laimeita minun makuuni. Tai no kerran maistelin jotain ranskalaista päärynäsiideriä, mikä oli todella mainion makuista mutta se onkin niitä todella harvoja poikkeuksia päärynäsiidereiden joukossa joista voin sanoa pitäneeni. Ostin tässä taannoin Alkosta Henry Westons Vintage Perryä (2011 vuosikertaa ja tehty aidoista Herefordshiren päärynöistä) ja nyt sitä tässä siemailen ja onhan tämäkin huomattavasti parempaa kuin nämä suomalaiset esanssilitkut joita päärynäsiiderin nimellä myydään ja jotka ovat usein makeita litkuja, niin makeita etten meinaa saada niitä kurkustani alas millään vaikka muutoin makean ystävä olenkin, mutta minusta tämä Henry Westonsin päärynä ei tavoita sitä tunnetta minkä vallassa olin nauttiessani aikoinaan kyseistä ranskalaista päärynäsiideriä. Tämä Westons on kenties hiukan pliisua maultaan verrattuna ranskattareen mutta toisaalta hyvänä puolena taas on se, että alkoholi ei tunge juurikaan läpi vaikka voltteja on 7,4%. Ja onhan tämä kelvollinen kokonaisuus ja tulee sellainen tunne, että voisinpa tätä kenties joku toinenkin kerta ostaa vaikkapa saunan jälkeen nautittavaksi, mutta en yhtä pulloa enempää kerralla - loppujen on oltava omenaa ja kuivaa tai puolikuivaa makeudeltaan.

vlad.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Westonsin vintagea. Kolme pulloa tuota alkaa jo kivasti potkimaan, kun prosentitkin huitelevat yli kahdeksassa. Erittäin juotava ja alkohomahoolin makukin pysyy taustalla.

 

[Dängleri]

Maitokauppavalikoimien helmi on ehdottomasti Thistly Crossin Traditional (thistlycrosscider.co.uk). Kotimaisista maistuu ainoastaan Sinebrychoffin valmistama Crowmoor Extra Dry Pear. Nuo Pirkka, Eldorado, Rainbow, Golden Cap, Fizz, Upcider yms. sokeriliemet jätän suosiolla väliin.

 

[Orlando]

Oluen ystävä olen enemmän, mutta kuiva omenasiiderikin maistuu kyllä. Ei silti mikä tahansa, vaan Fizz Original Dry on ainutta siideriä, jota kaupasta ostan. Hirveästi en eri merkkisiä omenasiidereitä ole maistellut, mutta maistamistani ainoastaan Fizz yltää sopivaan kirpeyteen ja raikkauteen.

 

[ms.qvist]

Uusi tuttavuus vieressä, saunan jälkeen maistelen Thatchersin Green Goblinia. Kyseessä on satavuotisissa tammitynnyreissä valmistettu puolikuiva hapokas omenasiideri ja kyllähän tämä kelvollista juotavaa on saunan jälkeen nautittuna, mutta sanoisin, että voisi tässä hiukan enemmän makua ja potkua - en tarkoita prosentteja - olla. Saunan jälkeen nautittuna tämä on sopivan hapokasta ja kypsää juotavaa mutta kenties en joisi tätä ainakaan minkään raskaan ruoan kanssa - siihen löytyy parempiakin juomia siidereiden joukosta, kuten vaikkapa Henry Westonsin Vintage. Kyllä tässä Green Goblinissakin on ihan mukava tuntu ja hapokkuus puraisee mukavalla tavalla kieltä.

vlad.

 

[V-G-]

Päärynöistä oikeastaan ainoa loistava on Thacher'sin pear. Englannista ja toki myös Skotlannista löytyy mahtavia elämyksiä siiderin saralla.

Suomalaisista nostaisi esille kaksi eri vaihtoehtoa:

1. Suomenlinnan panimon Tin soldier's hard cider Maan mainio kuiva ja täysin suodattamaton omenasiideri. Väriltään musta. Maistuu kerta kaikkiaan erille kuin mikään muu saatavilla oleva omenasiideri. Ei tosin saatavilla juuri mistään, edes Suokin panimon oma ravintola ei juuri tällä hetkellä myy ko. tuotetta.

2. Sör Jumalauta! Ne myy tätä eliksiiriä Lappeenrannassa alle 3e pullo. Olin piipahtamassa ja hyvä ettei menny kaikki massit samaan laariin. Kyseessä on Itä-Suomessa (kenties vain L-rannassa) valmistettava suomalainen premium-siideri, joka tehdään korkealaatuisista omenoista tiukoilla standardeilla. Hans Välimäki on ilmeisesti mukana tässä projektissa. Todellakin mahtavan makuinen siideri; maussa mukana suomalaiselle omenalle tyypillistä kuoren hapon makua. Suosittelen kokeilemaan mikäli tuonne eteläiseen Itä-Suomeen osuu. Itse toin mukanani vaikka kuinka monta pulloa.

 

[_Kuusyks]

Golden Cap omena lasipullossa.

Tämä on itseasiassa tärkeämpää kuin itse maku. Ei noissa muovipulloissa ole mitään fiilistä.

 

[TQoFE]

1. Suomenlinnan panimon Tin soldier's hard cider Maan mainio kuiva ja täysin suodattamaton omenasiideri. Väriltään musta. Maistuu kerta kaikkiaan erille kuin mikään muu saatavilla oleva omenasiideri. Ei tosin saatavilla juuri mistään, edes Suokin panimon oma ravintola ei juuri tällä hetkellä myy ko. tuotetta.

Alkohan myy tuota.

Tin Soldier's Hard Cider @ alko.fi

Maitokauppavahvuiseen versioon olen törmännyt Stockan herkussa.

 

[ms.qvist]

Muutan piakkoin Lahteen asumaan ja koska olen siidereiden ylin ystävä niin tiedustelisin onko Lahdessa ravintoloita tahi pubeja joissa on laaja ulkomaisten siidereiden valikoita? Ei siis mitään suomalaista ja ruotsalaista peruskuraa vaan vaikkapa brittiläisiä siidereitä, ja kyllä irkut sekä ranskalaisetkin mahtuvat mukaan.

Ja koskapa tulen varmasti käymään tiiviisti myös Helsingissä niin antakaapa maalaiselle vinkkejä sikäläisistä laadukkaista ravintoloista ja pubeista joissa on laaja valikoima niin ikään brittiläisiä ja irlantilaisia sekä miksei myös ranskalaisia siidereitä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Muutan piakkoin Lahteen asumaan ja koska olen siidereiden ylin ystävä niin tiedustelisin onko Lahdessa ravintoloita tahi pubeja joissa on laaja ulkomaisten siidereiden valikoita? Ei siis mitään suomalaista ja ruotsalaista peruskuraa vaan vaikkapa brittiläisiä siidereitä, ja kyllä irkut sekä ranskalaisetkin mahtuvat mukaan.

Lahti taitaa olla kokoonsa nähden valitettavan heikko tarjonnaltaan mitä tulee oluisiin ja siidereihin. Mitään ihan kunnon olutravintolaa siellä ei taida olla. En toki ole skenen kanssa erityisen tuttu, kun siitä on jo kauan aikaa kun Lahdessa asuin ja siihen aikaan nyt muutenkin kiskoin vaan peruslageria mitä hanasta sai. Näin olen kuitenkin kuullut ihan paikallistenkin taholta.

Teerenpelissä nyt voi olla jotain valikoimaa, mutta heilläkin luonnollisesti se painottuu omiin tuotteisiin.

Helsingissä sen sijaan valikoima on yllätys yllätys - parempi. Hyvin olutpainotteistahan se on kaikissa paremmissa paikoissa, mutta kyllä niitä siidereitäkin löytää. Toisinaan Hok-elannon paikoissa on ollut jopa siideriviikkoja. Muistaakseni tänä vuonnakin oli.

Lähtisin varmaankin siidereitä Helsingissä metsästämään ainakin Oluthuone Kaislasta (Kaisaniemessä), William K.:sta (Kampista, Töölöstä ja Kalliosta löytyvät), Black Doorista (Punavuori) ja Kalaravintoloista (nimen ei pidä antaa hämätä, ne on oluthuoneita joiden nimet liittyy kaloihin).

Jotain muita ja ehkä parempiakin paikkoja voi olla. Muut voivat tarpeen tullen kertoa? Itse kun en siidereitä juuri juo, niin en ole niiden saatavuuksiin erityisemmin kiinnittänyt huomiota. Vankka olettamus kuitenkin on, että jos jossain paikassa on hyvä olutvalikoima, niin siidereissäkin on heti variaatiota enemmän.

 

[V-G-]

Alkohan myy tuota.

Tin Soldier's Hard Cider @ alko.fi

Maitokauppavahvuiseen versioon olen törmännyt Stockan herkussa.

Sori, on jäänyt huomaamatta sun vastaus. Laitetaan näin jälkijunassa.

En tiedä mitä eroa on tuolla linkkaamallasi Hard ciderillä ja sillä, mitä mä hain takaa. Näin siis nimen puolesta, tarkoitan. Toinen on mustaa ja toinen perus siiderin väristä. Sitä mustaa ei ole ollut saatavilla oikein mistään viime aikoina; ei panimon omasta raflasta, eikä edes pienpanimofestareilta. Se on sääli, koska se on niin perkeleen hyvää.

 

[ms.qvist]

Lahti taitaa olla kokoonsa nähden valitettavan heikko tarjonnaltaan mitä tulee oluisiin ja siidereihin.

...

Teerenpelissä nyt voi olla jotain valikoimaa, mutta heilläkin luonnollisesti se painottuu omiin tuotteisiin.

Uskoisin, että Lahdessakin Teerenpelin valikoima on pitkälti samanlainen mitä Lappeenrannan vastaavassa paikassa on. Toki Teerenpelin omista tuotteista löytyy kelvollisia siidereitä näin suomalaisiksi siidereiksi, vaikka en makusiidereistä yleensä pidä niin puolukkinen Teerenpelin siideri on ihan miellyttävä ja sopivan kirpeä, jossa puolukka maistuu kivasti.

Helsingissä sen sijaan valikoima on yllätys yllätys - parempi. Hyvin olutpainotteistahan se on kaikissa paremmissa paikoissa, mutta kyllä niitä siidereitäkin löytää. Toisinaan Hok-elannon paikoissa on ollut jopa siideriviikkoja. Muistaakseni tänä vuonnakin oli.

Kiitokset Ted Raikkaalle jo näistä vinkeistä! Pitänee tutustua niihin sitten ajan kanssa, mitä minulla varmasti tulee riittämään jatkossa kun tarkoituksenani on säännöllisesti tehdä visiittejä Helsinkiin ja niillä reissuilla vierailla myös pubeissa sun muissa juottoloissa.

vlad.

 

[kahden suunnan sentteri]

Täällä on kehuttu paljon Westonsin Vintagea. 2009-vuosikertaa tulikin juotua alituiseen, mutta vuosikerran vaihtuessa 2010:een taso romahti niin ettei sitä viitsinyt enää ostaa. Sittemmin ei ole siideriä tullut pahemmin edes juotua, koska en ole yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta löytänyt mitään läheskään niin hyvää yleisesti saatavilla olevaa kuin tuo 2009 oli.

Tietysti jotain Crowmooreakin nyt juo joskus erittäin mielellään joissain tapahtumissa joissa vaihtoehdot on paska lager ja hieman vähemmän paska siideri.

 

[Ted Raikas]

Kiitokset Ted Raikkaalle jo näistä vinkeistä! Pitänee tutustua niihin sitten ajan kanssa, mitä minulla varmasti tulee riittämään jatkossa kun tarkoituksenani on säännöllisesti tehdä visiittejä Helsinkiin ja niillä reissuilla vierailla myös pubeissa sun muissa juottoloissa.

Ollos hyvä! Lähden toki mielellään mukaan kierrokselle. Tosin omakohtaisesti pysyttelen oluissa. Niissä riittää vielä maisteltavaa tulevaisuudessakin.

Säälittävät 244 vasta pisteytettynä Olutoppaassa.

 

[Ervasti]

Siideriä kurpitsasta. Kyllä.

New Yorkin lomareissulla tuli maisteltua hampurilaisten lisäksi myös paikallisia siidereitä. Stone Streetin tavernassa tyrkyttivät kurpitsasiideriä, jota tilasin "lievällä" varauksella - päärynäkin on tarpeettoman makeaa, ja kurpitsasta oli mielikuva ällömakeana raaka-aineena.

Tämä Harpoon siideri oli toista maata. Kurpitsa+mausteet tekivät siitä oivan seurustelujuoman, jonka parissa olisi voinut jopa juopua illan viiletessä. Jäi kuitenkin kolmeen tuoppiin.

Tarjoilevat kurpitsasiideriä talvisin lämmitettynä, paikallinen glögin korvike kaiketi.

Explore Harpoon's UFO Series

 

[TQoFE]

Sori, on jäänyt huomaamatta sun vastaus. Laitetaan näin jälkijunassa.

En tiedä mitä eroa on tuolla linkkaamallasi Hard ciderillä ja sillä, mitä mä hain takaa. Näin siis nimen puolesta, tarkoitan. Toinen on mustaa ja toinen perus siiderin väristä. Sitä mustaa ei ole ollut saatavilla oikein mistään viime aikoina; ei panimon omasta raflasta, eikä edes pienpanimofestareilta. Se on sääli, koska se on niin perkeleen hyvää.

Noteerasin kyllä ensimmäisessä viestissäsi sanan musta, mutta ajattelin, että olisiko ollut ihan ajatuskatkos vaan, kun Suomenlinnan panimon omiltakaan sivuilta ei löytynyt kuin nuo kaksi Tin Soldieria.

Ilmoittelehan tänne, mikäli tarkoittamaasi juomaa löytyy taas jostakin. Voisin käydä maistamassa.

 

[V-G-]

Noteerasin kyllä ensimmäisessä viestissäsi sanan musta, mutta ajattelin, että olisiko ollut ihan ajatuskatkos vaan, kun Suomenlinnan panimon omiltakaan sivuilta ei löytynyt kuin nuo kaksi Tin Soldieria.

Ilmoittelehan tänne, mikäli tarkoittamaasi juomaa löytyy taas jostakin. Voisin käydä maistamassa.

Sitähän ei kuuleman mukaan pulloteta lainkaan, koska hinta nousisi ilmeisen ostokelvottomiin lukemiin. 2010 tilasin ekan tuopin kyseistä siideriä juurikin Suokissa panimon ravintolassa. Hinta taisi olla puolelta litralta jotain reilun kympin luokkaa. Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla rautiksella oli tosiaan tarjolla sekä 2011 että 2012, ja pettymys olikin suuri kun tänä vuonna ei natsannut.

Panimolta kerrottiin terveisiä, että tuontantoa ei ole lopetettu, mutta joku oli mennyt tänä vuonna päin prinkkalaa eikä sitä saatu lainkaan markkinoille. Kiekaisen kuuluvasti kun seuraavan kerran näen sitä jossain. Voin tulla privanakin korvan juurelle huutelemaan.